Yksinäisyydestä uskalletaan puhua työpaikoilla liian vähän – tutkija: "Ulkopuolelle jäänyttä sattuu, se näkyy aivoissa samoin kuin fyysinen kipu"

Vanhusten ja lasten yksinäisyyttä on tutkittu pitkään, mutta työyhteisössä ilmiötä on edelleen vaikea tunnistaa. Joka neljäs työikäinen on kertonut yksinäisyytensä lisääntyneen korona-aikana.

Yksinäisyys pitää oppia tunnistamaan työyhteisöissä paremmin
Yksinäisyys pitää oppia tunnistamaan työyhteisöissä paremmin

TURKU Kauppatieteiden maisteri Outi Köhler lähti tutkimaan väitöskirjaansa (siirryt toiseen palveluun)varten, miten tiimit toimivat työpaikoilla. Miksi yhteistyö yrityksessä onnistuu joskus paremmin, joskus huonommin?

Köhlerille tuli täysin yllätyksenä, miten vahvasti yksinäisyyden kokemukset nousivat esiin.

– Yksinäisyys ei ole vielä tunnettu ilmiö työyhteisöissä. Sitä on vaikea sanoittaa ja vaikea havaita, Köhler sanoo.

Köhlerin väitöskirja markkinoinnin alalta tarkastettiin Turun yliopistossa viikko sitten.

Outi Köhlerin mielestä työpaikoilla koetaan usein, että yksinäisyyteen ei kyetä puuttumaan. Kuva: Kimmo Gustafsson / Yle

Työtoverin käyttäytymistä voidaan tulkita väärinkin. Köhlerin aineistossa oli tapauksia, joissa voi vaikuttaa siltä, että henkilö on passiivinen, koska häntä ei kiinnosta. Oikeasti taustalla voikin olla yksinäistyminen.

Yksinäisyys voi aiheuttaa työntekijälle myös häpeää. Yleensähän työpaikalla suositaan myönteistä ja energistä toimintatapaa.

Pitääkö sietää asioita ja jaksaa yksin?

Suomen johtava yksinäisyystutkija Niina Junttila näkee työyhteisössä koetussa yksinäisyydessä samaa vaikenemista.

– Ajatellaan, että yksinäisyys olisi mukamas merkki epäonnistumisesta. Siitä, että ihminen on huono työntekijä, ei sopeudu tilanteeseen, Turun yliopiston professori toteaa.

Kulttuurinen kuvamme on Junttilan mielestä sellainen, että pitää sietää asioita ja pitää jaksaa yksin. Asioista ei puhuta muille. Tämän ulkokuoren ylläpitäminen sairastuttaa meitä.

Tutkija siirtyy puhumaan yksinäisyyden kivuliaimmasta muodosta ostrakismista eli ulossulkemisesta. Suomessa ei asiaa ole vielä tutkittu, mutta amerikkalaisen tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun)mukaan ulossulkemisen vaikutus hyvinvointiin ja työn tulokseen on huomattavasti voimakkaampi kuin perinteisen kiusaamisen tai häirinnän.

– Yksinäisyys ei ole pelkästään yksilön kärsimystä. Se heikentää myös työyhteisön tulosta, sanoo professori Niina Junttila. Kuva: Arash Matin / Yle

Ostrakismi voi olla tahallista tai tahatonta. Tahatonta se on esimerkiksi silloin, kun työyhteisössä on niin iso porukka, ettei kaikkia ehditä huomata. Tai jos ottaa lounaalla puhelimen käteen eikä katsokaan häntä, jonka juttua on kuuntelemassa.

– Jos toistuvasti kokee, ettei tule nähdyksi ja kuulluksi, kokemus satuttaa voimakkaasti. Tuntemus näkyy aivoissamme samalla tavalla kuin fyysinen kipu, Junttila sanoo.

Ulossulkeminen onkin ollut kautta aikojen tehokas rangaistuskeino.

– Ihmisiä on suljettu eristysselliin tai Seilin saarelle. On lähetetty Siperiaan. Tuhmat lapset on laitettu nurkkaan tai komennettu koulun käytävälle yksin, luettelee Junttila.

Kenen vastuulla?

Yksittäisen työntekijän kokemus heikentää koko työyhteisön tehokkuutta. Yksinäinen ei välttämättä saa kaikkea taitoaan ja osaamistaan yhteisön käyttöön.

Esihenkilöillä on tietenkin suuri vastuu, ettei työntekijä jää yksinäisyytensä vangiksi. Mutta kyllä Niina Junttila heittää vastuuta myös kaikille työyhteisön jäsenille.

– Kaikkien pitää muistaa nähdä, kuulla ja kohdata muut. Jos kukaan ei koskaan pyydä tiettyä työkaveria lounaalle, ole sinä se rohkea, joka uskallat pyytää.

Myös Outi Köhler painottaa kaikkien vastuuta.

– Voi olla, että johto ei näekään yksinäisyyttä yhtä selvästi kuin kollega, joka on samassa tiimissä tai samassa työryhmässä.

Nuorilla työntekijöillä korona ottaa koville

Vanhusten yksinäisyydestä on Suomessa puhuttu jo pitkään, mutta yksinäisyys työyhteisössä on jäänyt vähälle huomiolle.

Työterveyslaitoksen seurantatutkimus Miten Suomi voi? selvitti, että korona-aika on koetellut varsinkin nuorten aikuisten työhyvinvointia. Erityisesti korkeakoulutetut nuoret työntekijät kärsivät yksinäisyydestä, vaikka juuri heille voisi helposti kuvitella kaikki verkostot ja mahdollisuudet.

– He ovat juuri niitä, joiden ei todellakaan ajattelisi olevan yksinäisiä, Niina Junttila toteaa.

Mikä ratkaisuksi?

Vaikka yksinäisyyden tunnistaminen työpaikalla on meille vielä vaikeaa, ei Outi Köhler koe tilannetta toivottomaksi.

– Kunhan ilmiötä tutkitaan, saadaan käsitteitä, joilla yksinäisyyttä voidaan mitata. Ihan vastaavasti työolobarometrissä alettiin vuosia sitten mitata kiusaamista työyhteisöissä. Kun sitä seurattiin johdonmukaisesti, asiasta virisi keskustelua. Ja nykyään barometrin tulokset osoittavat, että kiusaaminen työpaikoilla on vähentynyt.

Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Keskustelu on avoinna 29.11. kello 23 asti.

Lue lisää: