Näin murskaantuvat Helsingin ensimmäiset metrovaunut – nokkajunien oranssit penkit voivat päätyä betoniksi

Helsingin ensimmäiset metrovaunut vuodelta 1977 ovat tulleet tiensä päähän. Junille ehti kertyä lähes neljä miljoonaa raidekilometriä. Vaunuista yksi museoidaan ja viisi kierrätetään.

Helsingin ensimmäiset metrovaunut päätyivät kierrätykseen
Helsingin ensimmäiset metrovaunut päätyivät kierrätykseen

Valtava työkone riuhtaisee metrojunan tuulilasin irti ja repäisee penkit pois avonaisesta vaunusta.

Helsingin ensimmäiset metrojunat ovat nyt lopullisesti historiaa.

Koeajossa oleva metrojuna Hakaniemen metroasemalla vuonna 1981. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/ Reijo Heikkinen

Metrovaunut olivat peräisin vuodelta 1977. Ne rakennettiin ja testattiin samanaikaisesti ensimmäisen metroradan kanssa.

Metron liikennöinti alkoi elokuussa 1982.

Näille prototyypeille, eli niin sanotuille nokkajunille, ehti kertyä liki neljä miljoonaa raidekilometriä yli neljän vuosikymmenen aikana.

Länsimetron valmistuttua vuonna 2017 alkuperäiset kuusi vaunua siirrettiin syrjään, kertoo HKL:n kalustopäällikkö Heidi Heikkilä.

– Junat olivat luotettavuudeltaan liian heikkoja, kun liikenteestä tuli Länsimetron myötä entistä herkempää.

Käytöstä poistetut nokkajunat ehtivät piilotella kääntöraiteella maan alla muutaman vuoden.

– Yritimme tarjota niitä erilaisille museoille ja etsiä säilytyspaikkaa. Metrojuna on kuitenkin tilaa vievä museoesine, joten vastaanottajia ei vain ollut.

Yksi alkuperäisistä vaunuista kuitenkin säilyy Helsingin kaupunginmuseossa. Museoon valikoitui yksilö, jossa oli eniten jäljellä alkuperäisiä osia.

– Olemme kannibalisoineet vanhoja metroja jo pidemmän aikaa ja ottaneet niistä osia liikennekäytössä olevaan kalustoon, Heikkilä lisää.

Oranssit penkit voi käyttää betoniteollisuudessa

Ennen metrojunien päätymistä kierrätykseen HKL:n kunnossapito on ottanut vaunuista varaosia talteen.

Esimerkiksi ajomoottoreita, jousijarruja ja telinosia voidaan hyödyntää vielä ajossa olevissa vanhemmissa junissa.

Nykyisistä yhä käytössä olevista junista vanhimmilla M100-metrojunilla on ajoikää jäljellä vielä yhden perushuoltojakson verran eli noin 10 vuotta.

– Sen jälkeen niillä on jo reilusti yli 50 vuotta elinikää, eikä liikenteen jatkaminen ole enää järkevää, Heikkilä sanoo.

Matkustajat odottavat metrojunaa Hakaniemen metroasemalla vuonna 1982. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/ Unto Laitila

Varaosien irrottamisen jälkeen nokkajunat siirrettiin kierrätyspalveluyritys Kuusakoski Oy:n pihamaalle Vantaan Seutulaan.

Aluksi vaunuista irrotetaan komposiittimateriaalit, kuten penkit, ja poistetaan sähköjohtoja, asiakaspalvelupäällikkö Greger Blomster kuvailee kierrätystä.

– Sen jälkeen vaunu leikataan pienemmäksi ja laitetaan murskaimeen, jotta saamme eroteltua erilaiset materiaalit toisistaan.

Alkuperäiset metrovaunut jatkavatkin nyt elämäänsä hyötykäytössä, sillä yli 90 prosenttia materiaaleista voidaan kierrättää ja hyödyntää.

Esimerkiksi komposiittimateriaalia olevat oranssit penkit voidaan hyötykäyttää betonin valmistuksessa ja siten vähentää betoniteollisuuden hiilipäästöjä.

Matkustajia metrossa 1980-luvulla. Oranssien penkkien komposiittimateriaalia voidaan tänä päivänä hyötykäyttää esimerkiksi betonin valmistuksessa. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo

Metron runko puolestaan päätyy alumiinisulattoon, jossa siitä syntyy alumiiniharkkoja tai pisaran muotoisia alumiinidroppeja.

– Terästeollisuudessa alumiinidroppeja käytetään poistamaan happea metalliseoksesta.

Limutölkkeihin metrorungon alumiini on kuitenkin liian epäpuhdasta.

Lopulta vaunuista jää loppusijoitukseen ainoastaan esimerkiksi eristeitä, muu materiaali jatkaa kiertokulkuaan.

Uusien vaunujen osien elinkaari tiedetään jo ennakkoon

Isokokoisen kulkupelin romuttaminen sujuu lopulta melko nopeasti.

Suurin työ tapahtuu ennen romuttamista, kertoo HKL:n kalustopäällikkö Heidi Heikkilä. Hän on edellisessä työssään työskennellyt lentokoneiden elinkaaren hallintaan liittyvissä projekteissa.

Hänen mukaansa suuritöisyys liittyy suunnitteluun, jossa materiaalin hyödyntämistä pohditaan.

– Pitää varmistaa, että kaikki irrotettavat osat on huollettu hyvin ja huollot on myös hyvin dokumentoitu.

Metrojuna Siilitien asemalla 1970-luvulla. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo

Heikkilä toteaa, ettei 45 vuotta sitten ensimmäisten metrojunien suunnittelussa vielä osattu ajatella kulkuvälineen elinkaarivastuullisuutta samalla tavalla kuin nykyisin.

– Se, mitä voimme tässä ajassa tehdä, on huolehtia siitä, että hyödyntämätöntä jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja että luonnonvaroja tuhlataan mahdollisimman vähän.

Uusissa raitiovaunujen ja metrojunien hankintasopimuksissa liikennevälineiden elinkaari on olennainen osa.

– Jo tarjouspyyntövaiheessa varmistamme, että ennakkoon on mietitty, kuinka jokainen komponentti ja materiaali tullaan hyödyntämään vaunun elinkaaren päätyttyä.

Voit keskustella aiheesta lauantaihin 27. marraskuuta kello 23:een saakka.

Lue seuraavaksi: