Luontopaneeli: Suomen metsiä on suojeltava satojatuhansia hehtaareja lisää

Luontopaneelin mukaan joka maakunnasta on suojeltava tiukasti 10 prosenttia metsäpinta-alasta. Suomen metsien käytöllä on suurin vaikutus luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta.

Tiukka suojelu lopettaisi metsähakkuut, mutta sallisi virkistyskäytön. Kuvituskuva.

Suomen Luontopaneelin selvityksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan suojelualueiden määrää maassamme tulee kasvattaa huomattavasti.

Paneeli selvitti, miten Euroopan unionin biodiversiteettistrategian suojelutavoitteet voidaan saavuttaa. Tällä hetkellä suojelumetsiä on erityisen paljon Pohjois-Suomessa, ja Lapin osalta lisäsuojelun tarve onkin pienin.

Toisin on Luontopaneelin mukaan Etelä-Suomessa, jossa suojelun piiriin tarvitaan satojatuhansia hehtaareja uusia metsäalueita. Vanhoja metsiä ei etelässä ole paljon, joten nuorempiakin metsiä on lisättävä tiukasti suojeltujen alueiden piiriin. Niiden metsätaloudellinen hyödyntäminen loppuisi suojelun myötä, mutta virkistyskäyttö olisi sallittua.

Luontopaneelin ehdottama maakuntakohtainen suojelun kohdentamisen menetelmä turvaisi paneelin mukaan metsäluonnon monimuotoisuuden kaikkialla Suomessa. Luonto vaihtelee eri paikoissa eikä monimuotoisuutta voi turvata suojelemalla alueita vain tietyllä maantieteellisellä alueella.

Metsäluonnon turvaava suojelun kohdentaminen Suomessa (siirryt toiseen palveluun) -selvityksessä suojeltavat alueet on jaettu metsä- ja kitumaan osalta erikseen sekä lisäksi metsämaalla vielä pääpuulajien mukaisesti mänty-, kuusi- ja lehtipuuvaltaisille metsille.

– Suojelualueiden tasainen jakautuminen maakunnittain on perusteltua myös kansalaisten alueellisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Suojelu turvaa luonnon tarjoamat moninaiset ekosysteemipalvelut, jotka edistävät esimerkiksi terveyttä, hyvinvointia ja virkistäytymistä, sanoo Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho.

Luontopaneeli korostaa, että kaiken monimuotoisuuden turvaamisen edellytys on, että tiukasti suojeltu pinta-ala nostetaan 10 prosenttiin ja oikeudellisesti suojeltu pinta-ala 30 prosenttiin myös kaikilla muilla kuin metsäisillä luontotyypeillä. Kaikkiaan suojelun piiriin kuuluisi tulevaisuudessa 1,5 miljoonaa hehtaaria metsää.

Etelä-Suomessa jäljellä on vain vähän vanhoja metsiä. Kuvituskuva kaatuneesta kuusesta luonnosuojelualueella. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle

Etelä-Suomessa suuri suojelun tarve

Etelä-Suomen metsämaasta on tällä hetkellä suojeltu tiukasti alle kolme prosenttia. Vanhoja metsiä on Etelä-Suomessa jäljellä niin vähän, että ne eivät jo olemassa olevien suojelualueiden lisäksi riitä täyttämään EU:n biodiversiteettistrategian 10 prosentin suojelutavoitetta.

Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho sanoo, että Etelä-Suomessa tiukka suojelu olisi aloitettava valtion omistamista metsistä. Yksityisiä metsänomistajiakin pitää houkutella mukaan vapaaehtoiseen suojeluun esimerkiksi METSO-ohjelman puitteissa, jonka rahoitusta olisi lisättävä.

Valtion mailla on Etelä-Suomessa suojelematonta metsämaata yhteensä noin 650 000 hehtaaria ja Pohjois-Suomessa noin 2 860 000 hehtaaria. Osa näistä on luonnonsuojelullisesti arvokkaampia kuin keskimääräiset yksityisten metsänomistajien mailla sijaitsevat METSO-suojeluohjelman kohteet.

Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiahon mukaan metsäluonnon köyhtyminen Suomessa jatkuu. Metsien luontyypeistä 77 prosenttia on uhanalaisia. Kuva: Niko Mannonen / Yle

Tiukkaan suojeluun asetettavia suojelemattomia vanhoja metsiä on Etelä-Suomessa 404 000 hehtaaria ja Pohjois-Suomessa 407 000 hehtaaria.

Jotta 10 prosentin tiukan suojelun tavoite täyttyy maakunnittain, tulisi kaikkien vanhojen metsien lisäksi Etelä-Suomen metsämaasta asettaa tiukkaan suojeluun vielä 471 000 hehtaaria ja Pohjois-Suomen metsämaasta 176 000 hehtaaria.

Lisäsuojelun tarve vaihtelee eri maakuntien välillä ja suurimmillaan uusia tiukasti suojeltuja metsämaita tarvittaisiin muun muassa Pirkanmaalla, Etelä- ja Pohjois-Savossa, Etelä-Karjalassa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Kyse on näissä maakunnisssa kymmenistä tuhansista metsähehtaareista.

Metsäluonnon tiukan suojelun alueita tarvitaan Suomen Luontopaneelin mukaan lisää satojatuhansia hehtaareja. Kuva: Jyrki Lyytikkä / Yle

Vanhan metsän ikäraja vaihtelee

Vanhojen metsien ikäluokittelu vaihtelee alueittain. Etelä-Suomessa rajana on käytetty metsämaalla havupuuvaltaisissa metsissä 120 vuotta ja lehtipuuvaltaisissa metsissä 100 vuotta.

Pohjois-Suomessa rajana on havupuuvaltaisissa metsissä Lapissa 160 vuotta, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa 140 vuotta, sekä lehtipuuvaltaisissa metsissä Lapissa 120 vuotta, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa 100 vuotta.

Etelä-Suomen kitumailla on käytetty kauttaaltaan 120 ja pohjoisessa 160 vuoden ikärajaa.

Koska tarpeeksi vanhoja metsiä ei ole riittävästi, tarvitaan suojeluun myös muita alueita. Maakunnan metsien ikärakenne sekä jo suojeltu pinta-ala vaikuttavat siihen, miten näiden suojeluun tulevien metsien ikäraja määräytyy.

– Lisäsuojelutarve on Luontopaneelin mukaan niin merkittävä, että suojeltavaksi tulee väistämättä myös ihmisen heikentämiä alueita, kuten ojitettuja suometsiä, Janne Kotiaho sanoo.

Näiden alueiden oletaan lisäävän suojeltuna hiljalleen luonnon monimuotoisuutta. Tällaisille alueille tarvitaan suojelun lisäksi ennallistamissuunnitelma ja sen mukainen rahoitus.

Miljardien suojelukustannukset vuoteen 2030 mennessä

Euroopan unionin biodiversiteettistrategian tavoitteena on saada luonnon monimuotoisuus elpymään vuoteen 2030 mennessä. Strategiassa on kolme suojelualueisiin liittyvää tavoitetta:

1) Oikeudellisen suojelun piirissä tulee olla vähintään 30 prosenttia EU:n maa- ja merialueista.

2) Tästä vähintään kolmannes eli 10 prosenttia pinta-alasta on suojeltu tiukasti.

3) Pinta-alasta riippumatta kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät on suojeltu tiukasti.

Lisäksi strategian mukaan suojelu tulee kohdentaa alueisiin, joilla on suuri monimuotoisuusarvo tai -potentiaali.

Luontopaneeli on arvioinut EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteiden mukaisen metsiensuojelun lisärahoitustarpeeksi noin 6,8 miljardia euroa.

Tämä tarkoittaa 760 miljoonaa euroa vuosittain, mikäli suojelu toteutetaan tavoitevuoden 2030 loppuun mennessä. Kustannusarvio ei sisällä hallinnollisia kustannuksia.

– Oikeudenmukaisuuden kannalta on tärkeää, että lisäsuojelun rahoituspohja turvataan ja metsänomistajien taloudelliset menetykset korvataan, Kotiaho sanoo.

Tiukka suojelu lopettaa metsätaloustoimet alueelta. Kuvituskuvassa monitoimikone työssään suomalaisessa metsässä. Kuva: Ville Honkonen

Aiemmin on arvioitu, että lisääntyvä luonnon monimuotoisuuden suojelu ja nykyinen metsien hakkuumäärä ovat vaikeasti yhteensovitettavissa.

Voit keskustella aiheesta torstaihin 2.12. klo 23:een asti.

Lue myös: