Ajavatko suuret maat EU:ta kohti liittovaltiota? Unionin muutoksessa kannattaa kiinnittää huomio näihin seitsemään asiaan

Saksan uusi johto mainitsee liittovaltion tavoitteena hallitusohjelmassaan. Ranskan ja Italian viime viikolla tekemässä sopimuksessa halutaan tiivistyvää yhteistyötä monilla aloilla.

Italian pääministeri Mario Draghi, Saksan tuleva liittokansleri Olaf Scholz ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron ovat päätekijöitä, kun EU:n kehityksestä keskustellaan valtionjohtajien Eurooppa-neuvostossa alkuvuonna. Kuva: AOP, kuvankäsittely: Samuli Huttunen / Yle

Fédération. Federazione. Föderaler europäischer Bundesstaat.

Federaatio eli liittovaltio on joissakin piireissä kirosana, josta Brysselissä puhutaan leikkisästi F-sanana juuri sen arkaluonteisuuden vuoksi. Sana on jälleen ajankohtainen.

Saksan hallitusohjelmaan on kirjattu suorasukainen tavoite kehittää EU:ta kohti liittovaltiota. Myös Ranska ja Italia haluavat tiivistää unionia viime viikolla allekirjoitetun Quirinale (siirryt toiseen palveluun)-sopimuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun).

Millaiseen liittoon meitä oikein viedään, kun kolme suurinta maata näyttäisi kerrankin pelaavan yhteen? Pitäisikö Suomessa punttien tutista?

Lue alta, mitä EU:n kehityksestä on hyvä tietää.

1. Suomi voi vaikuttaa

Suomi ja suomalaiset pystyvät vaikuttamaan kehitykseen.

Parhaillaan on meneillään esimerkiksi EU:n tulevaisuuskonferenssi, johon toivotaan nimenomaan kansalaisten näkemyksiä, siitä lisää täällä ja täällä. Tulevaisuuslinjausten pitäisi olla valmiita maaliskuussa.

EU:ssa viedään myös läpi valtavia lainsäädäntöhankkeita, joilla unionia kehitetään. Nyt kun komission ja parlamentin kaudet ovat puolivälissä, esityksiä sinkoilee, jotta ne ehditään saada päätökseen ennen vuoden 2024 vaaleja.

Päästäkseen tavoitteisiinsa Suomi tarvitsee EU-päätöksenteossa selvän oman linjan. Esimerkiksi europarlamentaarikko Eero Heinäluoma (sd.) kritisoi kuitenkin oman puolueensa johtamaa hallitusta linjattomuudesta Ilta-Sanomien (siirryt toiseen palveluun) haastattelussa.

Hänen meppikollegansa Sirpa Pietikäinen (kok.) taas arvioi Ylen haastattelussa, että Suomessa pelätään puhua yhteisistä pelisäännöistä populistien ja perussuomalaisten pelossa.

Kieltämättä päättäjien linjat ovat niin ristiriitaisia, että on vaikea pysyä kärryillä, kenen EU-ajattelua pitäisi seurata.

Ranskan ilmavoimien taitolentoyksikkö Patrouille de France ja Italian vastaava Frecce Tricolori lensivät Rooman taivaalla Quirinale-sopimuksen allekirjoittamisen kunniaksi viime perjantaina. Kuva: Riccardo Fabi / AOP

2. Maailma muuttuu

Ulko- ja puolustuspolitiikka eivät sattumalta ole Ranskan ja Italian uunituoreessa Quirinale-sopimuksessa aivan kärjessä. Puolustusyhteistyön syventämistä ajaa myös Saksa.

Viimeaikaiset tapahtumat niin Afganistanissa, Valko-Venäjällä kuin Sahelissakin kirittävät parantamaan eurooppalaisten reagointikykyä.

Kyse on sekä geopolitiikasta että geotaloudesta. Geotalous tarkoittaa maailmanlaajuista taloudellisista hyödyistä ja eduista kamppailemista.

Halu syventää EU-yhteistyötä kumpuaa ennen kaikkea kilpailusta Yhdysvaltojen ja Kiinan kanssa, ilmastonmuutoksesta sekä turvallisuuspoliittisesta tilanteesta.

Euroopan kilpailukyky on tärkeä myös Suomen taloudelle ja turvallisuudelle. Muiden blokkien kilpailuun on vaikeampi vastata hajanaisena kuin yhtenäisenä. Suomikin tukee EU:n puolustusyhteistyön kehittämistä.

Saksan koalitiohallitus esitteli ohjelmansa viime keskiviikkona. Taustalle oli heijastettu hallituksen motto, jonka voisi kääntää esimerkiksi "Kehity rohkeasti" tai "Uskalla kehittyä enemmän". Kuva: AOP

3. Iso muutos ei onnistu noin vain

Saksan tulevan liittokanslerin Olaf Scholzin hallitus haluaa, että yllämainittu EU:n tulevaisuuskonferenssi johtaa uuteen "perustuslailliseen sopimukseen", joka taas johtaa kohti Euroopan liittovaltiota.

Kun EU:n perussopimuksia on aiemmin historiassa neuvoteltu uusiksi, prosessit (siirryt toiseen palveluun) ovat kestäneet yleensä vuosia.

Suomi ei ole kannattanut sopimusten avaamista. Jos jäsenvaltioiden enemmistö kuitenkin tukee perussopimuksen muuttamista, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel kutsuisi ensi alkuun koolle valmistelukunnan.

4. "Liittovaltiolla" on monta merkitystä

Liittovaltio-sana on monelle punainen vaate, mutta olennaista on tietää, mitä sillä kulloinkin tarkoitetaan.

Saksa on itse liittovaltio. Siellä "EU-liittovaltion" käsite ei tarkoita automaattisesti vallan keskittymistä Brysseliin vaan lähinnä päätöksenteon järjestämistä sen mukaan, millä tasolla mikäkin asia on järkevää päättää.

Maan uuden hallitusohjelman mukaan tämän EU-liittovaltion pitäisi pohjautua läheisyysperiaatteelle eli vallan käyttämiseen mahdollisimman paikallisella tasolla.

Ranskan ja Italian sopimuksessa F-sanaa ei mainita, mikä saattaa johtua Ranskan vaalien läheisyydestä. Istuvalla presidentillä Emmanuel Macronilla on ensi kevään vaaleissa oikeisto- ja vasemmistopopulistisia vastaehdokkaita, jotka vastustavat EU:ta. Heidän kannattajilleen federalismi on juuri punainen vaate.

Sekä Ranska että Italia ovat kuitenkin jo vuosia kannattaneet niin yhteistä velkaa kuin yhteistä euromaiden elvytystäkin – tämä on tulkittavissa federalismiksi.

Maille tiivistyvä EU tarkoittaa myös talousyhteistyötä. Quirinale-sopimuksensa mukaan ne aikovat toimia vastaisuudessa tiiviimmin yhdessä talous- ja rahaliitto Emun syventämiseksi.

Italia ja Ranska sopivat viime viikolla tiivistävänsä yhteistyötä maahanmuuttopolitiikassa. Maat haluavat tasata vastuunkantoa EU-maiden kesken. Sunnuntaina Italian rannikkovartijat pelastivat Joonianmereltä liki 200 siirtolaista, joista enemmistö oli naisia ja lapsia. Kuva: Valeria Ferraro / AOP

5. Suomen "etu" on häilyvä käsite

Suomalaisten selvä enemmistö ei ole pannut pahakseen tiivistyvää unionia, tai ainakin kyselyissä EU:n kannatus on pysynyt vahvana (siirryt toiseen palveluun).

Toisaalta suomalaiset ovat EU-kansalaisista kaikkein pettyneimpiä unionin viimeaikaiseen kehitykseen. Se kävi ilmi EU-parlamentin kyselyssä alkuvuonna.

Tähänastisen jäsenyyden aikana suurin julkinen kritiikki on kohdistunut Suomen nettomaksuasemaan EU:ssa. Myös viime vuonna luodusta elpymisrahastosta Suomi saa vähemmän rahaa kuin sinne maksaa.

Toisaalta Suomi saa vientivetoisena taloutena hyötyä esimerkiksi EU:n sisämarkkinoista ja tutkimusyhteistyöstä.

Suomi kannattaakin nyt mieluummin yhteistyötä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kuin fiskaalipolitiikassa eli yhteisissä talouden suhdannetoimissa.

Se kuuluu niihin harvoihin EU-maihin, jotka olisivat valmiita hyväksymään määräenemmistön joissakin ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksissä. Tätä nykyä ulkopolitiikan päätöksiin tarvitaan kaikkien 27 jäsenmaan yksimielisyys.

Tässä mielessä Saksan uusi linjaus on Suomen kannalta hyvä: nyt myös se haluaa lisätä ulkopolitiikan enemistöpäätöksiä. Ranska ja Italia taas sitoutuvat Quirinale-sopimuksessaan lisäämään enemmistöpäätöksiä ylipäätään EU:ssa.

Määräenemmistöllä olisi nykyistä helpompi sopia yhteisistä vastatoimista, jos vaikkapa Suomi joutuisi jonkin ulkovallan hybridihyökkäyksen uhriksi.

6. Jonkinlainen EU-verotus tekee tuloaan

Yksi liittovaltion piirre on verotus. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on liittovaltion tulovero.

Mikään EU-hallitus ei aja kuitenkaan nykyisten kansallisten verojen kuten vaikkapa palkkaverojen muuttamista eurooppalaisiksi.

Sen sijaan niin Ranska ja Italia kuin nyt Saksakin haluavat kehittää EU:lle omia yhteisiä varoja. Niillä maksettaisiin pois EU-maiden yhteistä satojen miljardien eurojen velkaa ilman, että pitäisi käydä valtioiden kukkarolla.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että EU siirtyisi jäsenmaksuihin perustuvista budjeteista vähitellen järjestelmään, jossa se keräisi itse omia tuloja uudenlaisina veroina tai veroluonteisina maksuina.

Suomen kannanmuodostus näihin omiin varoihin on vielä kesken.

EU-komissio esittää muun muassa hiilitullien ottamista käyttöön ulkorajoilla. Niitä voitaisiin periä esimerkiksi Venäjän sähköntuojilta. Tuotoilla rahoitettaisiin EU-maiden yhdessä ottamaa velkaa. Kuva: Fingrid

7. Yhteisvelasta voi tulla pysyvää

Sekä Ranska, Italia että Saksa haluavat varmistaa, että yhteiset EU-säännöt sallisivat investoinnit ilmastonsuojeluun. Seuraavaksi alkaa keskustelu siitä, miten ilmastoinvestointeja helpotetaan.

Suomen hallitus voi olla tyytyväinen siihen, että Saksan uusi johto linjaa nyt käynnissä olevan noin 800 miljardin euron yhteisen koronaelvytyksen olevan "ajallisesti ja määrällisesti rajallisen ratkaisun".

Huomionarvoista on se, että Saksan hallitusohjelma ei sisällä selvää kantaa elvyttämisestä yhteisvelalla tulevaisuudessa. Muotoilu jättää siis avoimeksi sen, voidaanko elpymisvälineelle tehdä seuraaja.

Jos yhteisen velan ja elpymisvälineen jatkosta jonkinlaisena suhdanne- tai ilmastovälineenä päätetään, se tarkoittaa käytännössä yhteistä suhdanteita tasaavaa budjettia. Tällaista budjettia voi pitää "federalistisena".

Sellaista on pitänyt jo vuosia esillä etenkin Italian pääministeri ja Euroopan keskuspankin EKP:n entinen pääjohtaja Mario Draghi. Myös Ranska ajaa yhteistä finanssipolitiikkaa kansallisten budjettipolitiikkojen rinnalle.

Tässä asiassa Suomi voi vielä joutua muuttamaan kantojaan.

Yhteisestä velasta vetäytymistä pidetään nimittäin huonona ideana itse rahoitusmarkkinoillakin. Asiantuntijoiden mukaan yhteinen velka on järkevä rahoitusväline EU:lle, lue täältä lisää.

Voit keskustella aiheesta 3.12. kello 23:een saakka.

Muita juttuja EU:n "liittovaltiokehityksestä":