Kirjeenvaihtajalta: Yhdysvalloissa on aina tilanne päällä ja kriisi muhimassa

Bidenkaan ei tuonut vakautta, joten kirjeenvaihtajien spurtit jatkuvat vaikka silmissä sumenisi, Mika Hentunen arvioi pian päättyvää Yhdysvaltain-pestiään.

Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Mika Hentusen analyysi
Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Mika Hentusen analyysi

WASHINGTON Jouduin 18-vuotiaana juoksemaan 4 x 400 metrin viestiä. Kokemus oli armoton. Olin hyppääjä, enkä ollut edes treeneissä juossut 200 metriä pidempiä vetoja (enkä niitäkään täydellä vauhdilla).

Tartuin haasteeseen sillä seurauksella, että kisan jälkeen nurmikolla maatessani pelkäsin saaneeni sydänkohtauksen.

Katseen kirkastuttua ja hengityksen tasaannuttua myös henkinen tilani koheni rivakasti. Se lähenteli pian euforiaa. Viestikisasta jäi pysyvä muistikuva siitä, että minultakin löytyy tarvittaessa sikaenergiaa.

Sitä tarvitaan Amerikassa, joka ei anna armoa. Täällä joutuu ainakin kuvainnollisesti välillä juoksemaan omilla äärirajoillaan pysyäkseen tilanteen tasalla.

Ojennan kirjeenvaihtajan viestikapulan seuraajallani tilanteessa, jossa Yhdysvallat on poliittisessa kriisissä.

Presidentti Joe Biden lupasi yrittää yhdistää kansakuntaa. Yritykseksi se on ainakin vielä jäänyt.

Maan poliittinen jakautuminen oli niin kovassa syöksyssä, että Bidenin maltillisuus ei ole pystynyt pysäyttämään sitä. Bidenin työhön tyytyväisistä 90 prosenttia on demokraattimielisiä ja vain kuusi prosenttia republikaaneja, Gallup-tutkimuslaitoksen marraskuun mittaus (siirryt toiseen palveluun)kertoo.

Vastaajia pyydettiin kertomaan, kumpaa puoluetta he yleensä äänestävät. 84 prosenttiyksikön ero suhteessa presidenttiin on historiallisen suuri äänestäjäkunnan jakauma Yhdysvalloissa. Sellaista ei koettu edes Donald Trumpin aikana.

Bidenin kokonaiskannatus on 40 prosentin hujakoilla (siirryt toiseen palveluun). Jos onnistumista mitattaisiin suomalaisella kouluarvosanalla, hänen todistuksessaan seisoisi ehkä seiska, korkeintaan kasi.

Biden voi lohduttautua sillä, että hänen kannatuksensa on korkeampi kuin Trumpilla tässä vaiheessa kautta oli. Sitä paitsi hän on vienyt kapulaa vasta ensimmäiseen kaarteeseen.

Iowan esivaalissa helmikuussa 2020. Ylen toimittajan näkemykset kiinnostivat paikalliskanavaa. Kuva: Hans Peter Dhuy / Yle

Takasuoralla puhaltaa kuitenkin vastatuuli. Washingtonissa huhutaan kasvavasta turhaumasta ja suoranaisesta neuvottomuudesta demokraattien keskuudessa. Ei pelkästään Bidenin, vaan myös hänen lähipiirinsä takia.

Biden ei ole saanut riittävästi vetoapua Valkoisen talon neuvonantajilta, avainministereiltä eikä varsinkaan varapresidentti Kamala Harrisilta.

Varapresidentin olisi parannettava kaikilla osa-alueilla. Nyt näyttää siltä, että demokraatit eivät pysty laskemaan Harrisin varaan 2024 presidentinvaalissa, mikäli tuolloin 82-vuotias Biden haluaisi jäädä eläkkeelle.

Kriisitunnelmissa ei sinänsä ole mitään uutta. Yhdysvaltain politiikka on aina kriisissä. Syyt ja seuraukset vain vaihtelevat.

Aloitin ensimmäisen kerran Washingtonissa kirjeenvaihtajana syyskuun alussa 2001. Tarkoituksenani oli perehtyä maahan ja tehtäviin rauhassa, mutta toisin kävi.

Kymmenen päivää myöhemmin koittivat New Yorkin ja Washingtonin terrori-iskut, jotka muuttivat Yhdysvaltoja pysyvästi.

Kuuntele Miehemme maailmalla -sarjan jakso tunnelmista New Yorkissa terrori-iskujen jälkimainingeissa.

Niitä seurasivat Afganistanin ja Irakin sodat. Maailmaan luotiin uusi superbisnes, turvallisuusteollisuus.

Katso A-Studion raportti siitä, miten terrori-iskut jättivät pysyvät jäljet Yhdysvaltoihin.

Presidentti George W. Bush voitti terroristit, mutta hänen kohtalokseen koituivat luonnonvoimat. Bushin kannatus romahti 2005 iskeneen hirmumyrsky Katrinan pelastustoimien surkean hoidon takia.

Toisen kierrokseni Washingtonissa aloitin elokuun 2017 kriisissä. Trump oli ollut vallassa vasta seitsemän kuukautta. Väki hänen hallinnossaan oli vaihtunut siinä määrin, että presidentin vitsailtiin asentaneen Valkoiseen taloon pyöröovet.

Otsikoissa oli tuolloin Anthony Scaramucci, joka jää historiaan lyhimmästä Valkoisen talon viestintäjohtajan pestistä. Trump antoi hänelle potkut kymmenen työpäivän jälkeen.

Washingtonissa tapahtuu niin paljon koko maailmaan vaikuttavia asioita, että osa seurauksista tulee pitkällä viiveellä. Tämä pätee myös lyhytjännitteiseen Trumpiin.

Tunnelmia Donald Trumpin kampanjatilaisuudesta Floridasta muutama päivä ennen vuoden 2016 vaaleja. Kuva: Esa Fills / Yle
Trumpin ja Pohjois-Korean johtajan huippukokouksessa Singaporessa kesäkuussa 2018. Paikalliset ravintolat kehittivät aiheeseen sopivia herkkuja.

Politiikan tutkijat kehottavatkin meitä pika-asiantuntijoita vaihtamaan perspektiivimme välillä vuosikymmenen mittaiseksi, että asiat asettuisivat edes jonkinlaiseen syy-seuraus-suhteeseen.

Neuvo tuntuu osuvalta oman, yhteensä reilut kymmenen vuotta kestäneen ja kahdenkymmenen vuoden kokonaisjaksolle ajoittuvan kirjeenvaihtajuuteni perusteella.

On siis liian aikaista vetää johtopäätöksiä Bidenin tulevaisuudesta. Tai Trumpin. Trumpin paluuta valtakunnanpolitiikan parrasvaloihin ei voi vielä kuuluttaa kirkossa. Hän on jo 75-vuotias ja nauttii golfaamisesta Floridassa.

Trump hävisi Bidenille vuosi sitten yli seitsemällä miljoonalla äänellä. Niin suurta eroa ei hevin kurota umpeen, varsinkaan encore-kandidaattina.

Valkoisen talon lehdistöhuoneessa heinäkuussa 2018. Kuva: Nina Svahn / Yle

Sen voi kyllä jo ennustaa, 2024 presidentinvaalista tulee jännittävä. Näin käy, ehdokkaista riippumatta.

Yhdysvalloissa on 50 osavaltiota. Presidentinvaali on konkreettisesti 50 kertaa suurempi tapahtuma kuin Suomessa, kumulatiivisesti vielä paljon suurempi, ja vaikuttavuudeltaan ainutlaatuinen. Yhdysvaltain presidentti on yksi maailman vaikutusvaltaisimmista henkilöistä.

Vuoden 2020 taistelu oli täysin poikkeuksellinen, koska ehdokkaat kampanjoivat koronan takia lähinnä netissä. Kaikissa aiemmissa vaaleissa jalkatyö on ollut ratkaisevan tärkeää.

2016 vaalikampanjassa Trump otti työvoiton. Maitohapoista kärsivänä ja hämärän rajamaillakin hän juoksi äärirajoillaan, matkusti aikaeroa hyödyntäen, jotta pystyi esiintymään samana päivänä jopa viidessä osavaltiossa.

Trumpilta löytyi kestävyyttä ja loppusuoralla vielä sikaenergiaa.

Täydellinen auringonpimennys oli mahdollista kokea Oregonissa elokuussa 2017. Kuvaaja Pete Dhuyn kanssa. Kuva: Yle

Ojennan nyt Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajan kapulan Juri von Bonsdorffille, jolla on todistetusti ainakin kestävyyttä. Juri nimittäin osallistui marraskuussa ensimmäiseen täysimittaiseen triathlon-kisaansa.

Itse laajennan seuraavaksi perspektiiviäni toisen haastavan supervallan suuntaan. Menen kevääksi opetustehtäviin kiinalaisen Tsinghuan yliopiston Global Business Journalism -ohjelmaan, jota Bloomberg ja toimittajajärjestö ICFJ rahoittavat.

Ehkä hengityksen tasaannuttua tavoitan siellä jopa euforian. Ainakin jään mielenkiinnolla seuraamaan, millainen tilanne supervaltojen välillä on jatkossa päällä ja millainen kriisi muhimassa.

Mihin suuntaan Yhdysvallat on mielestäsi menossa? Voit keskustella aiheesta perjantaihin kello 23:een asti.