Hyppää sisältöön

Sähköimpulssia aivoihin – elektroninen neuromodulaattori voi olla pian auttamassa unihäiriöiden hoidossa

Univelkaisten määrä on kasvamassa ja iltavirkkujen osuus on lisääntymässä, kertoo tutkimus. Molempiin muutoksiin liittyy kasvavia terveysvaaroja.

Asiantuntijoilla on varovaisen toiveikkaat odotukset uniongelmien hoitamisessa sähkön avulla. Kuva: All Over Press Viktor Cap / Alamy

Uniongelmia saatetaan hoitaa tulevaisuudessa sähköllä myös Suomessa. Neuromodulaattoreiden avulla aivokuoreen voidaan johtaa sähköimpulssia. Sähkön on tarkoitus rentouttaa, rauhoittaa sekä helpottaa nukahtamista.

Suomalaisten nukkumisessa on tapahtumassa kaksi muutosta: univelkaisten osuus on kasvamassa ja iltavirkkujen osuus on lisääntymässä.

Molempiin muutoksiin liittyy kasvavia terveysvaaroja, kertoo tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

THL:än tutkimusprofessori Timo Partonen tutkii muun muassa miten masennus, unettomuus ja kaamosoireet vaikuttavat terveyteen ja mitä tämä merkitsee suomalaisten hyvinvoinnille. Kuva: Jyrki Ojala

Lääkärit uniklinikoilla ovat huomanneet ilmiön.

Tuorein tieto suomalaisesta unesta kansalliselta tasolta löytyy FinTerveys 2017 (siirryt toiseen palveluun)-tutkimuksesta, sekä Kouluterveyskyselystä vuodelta 2021 (siirryt toiseen palveluun) koskien lapsia ja nuoria. Vuonna 2017 joka neljäs nainen ja joka viides mies ei nukkunut mielestään riittävästi. Vuosien 2011–2017 välillä unettomien määrä on noussut noin viisi prosenttia.

Menestymisen tae on laadullisesti hyvä uni, väittää unihäiriöihin erikoistunut neurologian dosentti, Terveystalon unilääketieteen lääketieteellinen johtaja, professori Markku Partinen.

– Suomalaiset eivät arvosta nukkumista riittävästi. Kansaamme leimaa työorientaatio ja uniongelmat ovat lisääntyneet. Hektinen työ ja entisestään lisääntyvä kiire aiheuttaa sen, että uniongelmat kasaantuvat. Suomi on suorittamisyhteiskunta. Kehon palautumiselle on jätetty vähemmän aikaa, Partinen jatkaa.

Unihäiriöiden hoidossa on kuitenkin samaan aikaan edistytty ja nykyään ennuste vaikeidenkin uniongelmien hoidossa on varsin hyvä.

Terveysteknologiaa nukkumisen tueksi

Monella komeilee ranteessa elintoimintoja mittaava älyranneke, josta voi parhaimmillaan seurata unenlaatua ja -jaksoja. Laitteiden tarkkuudet vaihtelevat, mutta tuotekehitys ottaa jatkuvasti harppauksia.

Sähköisten terveyttä edistävien laitteiden ilmiö ei ole uusi. Jo 100 vuotta sitten venäläiset tutkijat pyrkivät selvittämään voisiko aivoihin johdetulla sähkön tasavirralla olla myötävaikutusta ihmisten ahdistukseen ja uniongelmiin.

Kotioloissa käytettävien unen mittauslaitteiden tarkkuuksissa voi olla huomattavia eroja. Tarkimmin unta voi tutkia lääkärin suorittamalla unipolygrafialla. Kuva: Tapio Rissanen / Yle

– Siellä on kehitetty erilaisia sähköhoitoja joita johdettiin kalloon. Tuohon aikaan laitetta veivattiin kammesta, Markku Partinen kertoo.

Vuodet ovat tuoneet markkinoille sähköimpulssilaitteita, neuromodulaattoreita, joilla kotioloissa voi johtaa matalaa sähköjännitettä aivokuoreen, ja pyrkiä vaikuttamaan ihmisen kykyyn rentoutua ja palautua.

Erityisen kiinnostavana tämänhetkisessä unihäiriöiden tutkimuksen kentällä asiantuntijat pitävät tDCS-laitteita (transgranial direct current stimulations), joilla pyritään aktivoimaan parasympaattista hermostoa stimuloimalla.

– Laitteilla lisätään parasympaattisen hermoston toimintaa niin, että se aktivoituisi. Sillä tutkimuksen saralla on tapahtumassa paljon, Partinen sanoo.

Professori ja neurologian dosentti Markku Partinen on omistanut työuransa unelle. Hän työskentelee Terveytalossa unilääketieteen lääketieteellisenä johtajana sekä Helsingin yliopistolla vastuututkijana, unilääketieteen alueella Clinicumissa. Kuva: Mårten Lampén / Yle

Hänen mukaansa laitteen käytöstä on saatu hyviä tuloksia, ja niitä on myös tutkittu ja käytetty Suomessa. Laitteita voidaan käyttää unettomuuden ja kivun hoidossa. Amerikan lääkäriyhteisö FDA ei ole hyväksynyt niitä ainakaan vielä käyttöön.

Tutkimuksia kaivataan lisää

Markkinoilla on myös toinen sähkövirtaan perustuva unettomuutta helpottava laite. CES-laite (Cranial Electrotherapy Stimulation) on sukua tDCS:älle. Molemmilla laittella annetaan pieniä sähköimpulsseja tietyillä taajuusalueilla kalloon tai tietyn hermon alueelle. Tämä rauhoittaa ja laskee jonkin verran pulssia.

– Menetelmä on jossain määrin sukua akupunktiolle, joita on myös Suomessa käytetty jo useiden kymmenien vuosien ajan esimerkiksi kiputiloja hoidettaessa, Partinen kertoo.

Hänen mukaan tDCS-laite ja sen teho on paremmin tutkittu kuin CES. Niitä on myös verrattu keskenään. Hän kuitenkin huomauttaa tutkimusten laatujen vaihdelleen ja tutkimussarjojen olleen pieniä.

– Tarvitaan edelleen lisää näyttöä. Kyllä näissä laitteissa on teoria ihan oikein. Vielä on epäselvää, mikä osuus on lumevaikutusta, ja mikä varsinaista hoitotehoa, Partinen pohtii.

Kotona käytettävistä CES-laitteista on tehty tutkimuksia, mutta tällä hetkellä on olemassa vasta neljä tutkimusta, jotka ovat läpäisseet tiukat tieteelliset kriteerit.

– Neljässä tutkimuksessa, jotka täyttivät kaikki tutkimukselle vaadittavat kriteerit, laitteen tehoa mittaavat tulokset jakautuivat ristiin: kahdessa pystyttiin osoittamaan laitehoidon suotuisa vaikutus, kun taas kahdessa merkittävää parannusta ei havaittu, keuhkosairauksien ja kliinisen fysiologian erikoislääkäri Marisanna Schwenson luettelee.

Vaikka tutkimuksia on vielä toistaiseksi vähän, on hänellä kotisähköhoitoja kohtaan varovaisen toiveikkaat odotukset.

– Suomessa ollaan aika konservatiivisia, ainakin sen suhteen, mitä hoitomenetelmiä lääkärit ottavat työssään käyttöön. Niillä täytyy olla todistettu teho. Mutta lääketieteessä homman nimi on se, että koskaan ei voi sanoa ei koskaan. Nämä laitteet ovat olleet olemassa jo 100 vuotta, mutta tarvitaan vielä lisää laadukkaita tutkimuksia asiasta, Schwenson summaa.

Hän sanoo vastaavanlaisten laitteiden käytön lisääntyneen enenevissä määrin psykiatriassa, Parkinsonin taudin hoidossa, masennuksen, ahdistuneisuuden sekä nyt myös uniongelmien saralla.

Markku Partisen mukaan esimerkiksi akupunktiolla ja hieronnalla on samankaltaisia vaikutuksia, kuin tDCES ja CES-laitteilla.

Syvä uni puhdistaa aivoja

Hyvän ja laadukkaan yöunen saaminen ei Partisen mukaan ole triviaali asia, vaan itse asiassa erittäin suuressa roolissa laadukkaan elämän takaamiseksi.

Yhden yön uni kostuu unisykleistä, joissa aina neljä vaihetta, joista kolmas on syvän unen vaihe:

Normaalin kahdeksan tunnin yönunen aikana N1-univaihetta tulisi olla 5–10 prosenttia. Keskisyvää N2-univaihetta on eniten 40–50 prosenttia ja syvää N3-univaihetta 20–30 prosenttia. Lisäksi vilkeunta, eli rem-univaihetta on tavallisesti 20–30 prosenttia kokonaisunimäärästä. Kuva: Asmo Raimoaho / Yle

Syvän N3-unen aikana aivot puhdistuvat, kun aivojen glymfaattinen kierto (gliasoluperäinen lymfakierto) toimii ja kuona-aineet poistuvat aivoista. Samalla syvän unen aikana aivot tankkaavat energiaa, eli aivojen sokerivarastot täyttyvät. Näin ollen syvä uni on erittäin tärkeätä, Partinen kertoo.

Jos syvän unen määrä jostain syystä häiriintyy ja vähenee, ei uni palauta. Henkilö kokee itsensä väsyneeksi, vaikka takana olisivat täydet kahdeksan tunnin unet.

Voiko syvän unen määrää lisätä?

Partinen ja Schwenson ovat yhtä mieltä siitä, että keinoja syvän unen lisäämisen on olemassa.

– Syvää unta voidaan lisätä lisäämällä päivän aikaista liikuntaa, kenties nauttimalla kevyt hiilihydraattipitoinen ateria illalla sekä välttämällä liiallisen alkoholin käyttöä. Kahvia tulisi välttää ja varmistaa meditaation, mindfullnes tai hengitystekniikoiden avulla, että mieli on levollinen ennen nukkumaan menoa.

Vaikeimmissa unihäiriöissä potilaan aivoista voidaan yön aikana mitata aivosähkökäyrää unipolygrafialla, joka paljastaa, mitä aivoissa yön aikana tapahtuu.

Partisen mukaan lääkkeettömien hoitojen tulisi olla ensisijaisia unen hoitokeinoja. Unen laatua voidaan kuitenkin parantaa tarvittaessa myös joidenkin masennuslääkkeiden mikroannostuksella.

– Esimerkiksi pieni annos doksepiiniä tai mirtatsapiinia voi parantaa unen laatua, kun annos on alle kymmenesosa depression hoitoon käytettävistä. Tällöin voisimme puhua unta parantavista lääkkeistä.

Partinen sanoo Covid-19-ajan seurannan paljastaneen, että suomalaiset syövät nyt vähemmän unilääkkeitä, kuin ennen koronaa. Ja selkeästi vähemmän kuin esimerkiksi amerikkalaiset. Myös Marisanna Schwensonin mukaan korona on paikoittain helpottanut suomalaisten uniongelmia.

– Osalle Covid-pandemia on ollut jopa tervetullut, koska etätyö on tuonut aikataulu helpotusta varsinkin perheellisille, joilta on vähentynyt lasten roudaamista paikasta toiseen ja näin omaan päivärytmiin on saanut helpotusta, Schwenson sanoo.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on unettomuudesta? Voi keskustella aiheesta 14. joulukuuta kello 23 asti.

Lue aiheesta lisää: