Uusi kirja kertoo, kuinka salatieteet kukoistivat Suomessa sata vuotta sitten: Toiset keskustelivat henkien kanssa, toiset sävelsivät sfäärien musiikkia

Okkultismi ja usko salaisiin voimiin kiinnostivat suomalaisia aina tunnetuimpia taiteilijoita ja presidentin puolisoa myöten, kertoo Uuden etsijät -kirja, joka käsittelee esoteriaa Suomessa 1880-luvulta 1930-luvulle. Tekijöiden mukaan aiheesta on kuitenkin haluttu vaieta.

Kuvanveistäjä Sigrid af Forselles kertoi näkevänsä henkimaailmaan, ja siellä hänen oppaanaan toimi renesssanssiajan mestari Brunelleschi. Kuva: Uuden etsijät -kirja / Museovirasto

"Musiikkia esittävät esiintyjät ovat teosofisen hengen täyttämiä ja panevat korkeampia astraalisia värähtelyjä liikkeelle, vuodattaessaan sielunsa ulos säveliin. Tällaiset soitto-esitykset muistuttavat mieleen niitä esoterisia ja maagillisia kokouksia, joita oli vanhalla Atlantis-mantereella. Siellä maagikot ja oppilaat kokoontuivat yhteen ja lauloivat mantroja".

Näin lennokkain sanankääntein kuvaa kirjailija Väinö Valvanne musiikin merkitystä Suomen Teosofisen Seuran tapahtumissa vuonna 1910.

Valvanne ei ollut henkistyneine ja ei-näkyvään maailmaan tähtäävine ajatuksineen kotimaisessa kulttuuriympäristössä mikään poikkeus: 1800-luvun lopulla myös Suomen ylitse pyyhkäisi uusien kansainvälisten aatteiden myräkkä, jonka laineilla keikkui teosofiaa, antroposofiaa, okkultismia, spiritualismia, esoteriaa ja muita salatieteitä. Teosofia on ottanut vaikutteita monista eri uskonnoista ja salatieteistä, ja antroposofiaan kuuluu vastaavia käsityksiä.

– Tällaisen liikehdinnän voi nähdä osana modernisoituvaa maailmaa. Ja kun maailma muuttuu, samalla muuttuu myös yksilön käsitys itsestään. Toisenlaisen henkisyyden pariin hakeutuminen on tarjonnut enemmän vastauksia vaikeisiin kysymyksiin kuin perinteinen kirkko, ja esimerkiksi teosofian ja spiritualimin kaltaiset liikkeet on koettu yksilölähtöisemmiksi ja henkilökohtaisemmiksi, Uuden etsijät -kirjaa (Teos, 2021) toimittanut Maarit Leskelä-Kärki toteaa.

Vaikka okkultismi ja esoteerinen henkisyyys kiinnostivat myös Akseli Gallen-Kallelan, Hugo Simbergin sekä Pekka Halosen kaltaisia kansallista identiteettiämme ja kuvastoamme rakentaneita huipputaiteilijoita, aihepiiriä on loppujen lopuksi tutkittu Suomessa hämmästyttävän vähän ja siitä ollaan mieluuummin oltu hipihiljaa.

Leskelä-Kärjen mukaan hiljaisuus liittyy osittain siihen, millaista imagoa Suomen historiasta on haluttu rakentaa ja millaisena se ylipäätään on haluttu esittää.

– Suomen historiassa on korostettu asioita, joita nyt tutkittu esoteerinen näkökulma rikkoo. Esimerkiksi kristinuskoon ja luterilaiseen perinteeseen kuulumatonta maailmaa ei ole haluttu kirjoittaa auki.

Toinen syy lienee se, että esoteerisissa liikkeissä oli mukana outoja tai vähintäänkin erikoisia persoonallisuuksia, jotka eivät oikein ole sopineet kansallisen historiamme pirtaan. Heidän sfääreissä leijailevat näkemyksensä menneisyydestä on koettu jopa kiusallisiksi.

Esoteerikko ja taiteilija Sigurd Wettenhovi-Aspa (oik) ja taiteilija Sergei Wlasoff noin 1910–1911. Wettenhovi-Aspa oli erityisen kiinnostunut Kalevalasta, muinaisesta Egyptistä ja etymologiasta. Kuva: Uuden etsijät -kirja / Verner von Heidenstamin arkisto, Övralidsarkivet, Linköpingin kaupunginkirjasto
Sigurd Wettenhovi-Aspan Kalevala ja Egypti -kirjaa. Kansikuvassa Kalevalan suuri härkä, joka on piirretty Egyptissä tuhansia vuosia sitten. Kuva: Uuden etsijät -kirja

Esimerkiksi taiteilija ja self made -egyptologi Sigurd Wettenhovi-Aspa (1870–1946) oli tutkimuksissaan sitä mieltä, että Suomi linkittyy vahvasti pyramidien maahan. Wettenhovi-Aspa rakensi Suomelle intoa puhkuen uudenlaista mytologiaa, jossa Kalevala ja muinaisen Egyptin korkeakulttuuri kietoutuivat tiukasti toisiinsa.

Teorioitaan hän todisteli muun muassa etymologialla eli kielellisillä lähtökohdilla: Gizan kuuluisa leijonamainen sfinksi esittää Harmakis-jumalaa, joten on loogista, että Harmakis on muovautunut sanaparista harmaa kissa. Wettenhovi-Aspan mukaan suomen kieli oli myös säilynyt puhtaimpana maailmassa, koska se oli välttynyt Raamatussa mainitulta Baabelin kielten sekoittumiselta.

– Tässä kirjassa ja tutkimushankkeessa Wettenhovi-Aspa pyritään näkemään henkilönä, joka linkittyy oman aikakautensa suuriin kansainvälisiin taide- ja aatevirtauksiin. Totta kai hän kehitti omalaatuisia näkemyksiä ja ajatusrakennelmia, mutta ne eivät olleet niin omituisia, jos niitä suhteutetaan siihen, mitä tuolloin muutenkin tapahtui, Maarit Leskelä-Kärki toteaa.

Antroposofisen liikkeen johtaja Rudolf Steiner. Suomen kansainvälisyydestä esoterian saralla kertoo sekin, että Steiner vieraili myös täällä. Kuva: Uuden etsijät -kirja / Tyyne Böök (Museovirasto)

Salatiedettä musiikissa (ja politiikassakin)

Uuden etsijät -kirjasta käy selvästi ilmi, että etenkin naiset kokivat aikakauden normeja ravistelleen ja omalla tavallaan tasa-arvoisemman esoteerisen liikehdinnän omakseen. Reilu vuosisata sitten perinteinen suomalainen luterilainen kulttuuri ei juuri pystynyt tarjoamaan naisille vastaavia vallan paikkoja kuin miehille.

– Teosofian ja spiritualismin kaltaiset liikkeet, kuten varhaiset herätysliikkeetkin mahdollistivat naisille laajempaa ja vapaampaa toiminnan kenttää. Näissä liikkeissä sukupuoli ei rajoittanut kenenkään tekemisiä, Maarit Leskelä-Kärki sanoo.

Niinpä aikakautensa mahtavinta ja vaikutusvaltaisinta esoteerista liikettä eli kansainvälistä Teosofista seuraa johti 1800-luvulla nainen, karismaattinen Helena Petrovna Blavatsky, jonka jalanjälkiä myöhemmin seurasi Annie Besant.

Maarit Leskelä-Kärjen mukaan on erityisen kiinnostavaa ja huomionarvoista, että monella unohduksiin painuneella suomalaisella naissäveltäjällä ja -muusikolla on ollut vahvoja yhteyksiä teosofiaan ja antroposofiaan.

Tuoreisiin löytöihin kuuluu muun muassa Ida Moberg (1859–1947), jota pidetään myös Suomen ensimmäisenä naissäveltäjänä. Säveltäminen liittyi Mobergin kohdalla vahvasti henkiseen kehitykseen, jonka pohjana oli teosofinen ja antroposofinen ajattelu. Sen mukaan maanpäällinen musiikki on kaikua ja heijastusta taivasmaailman musiikista – eräänlaista sfäärien harmoniaa. Ja tällaiseen lopputulokseen musiikissaan pyrki myös Moberg.

Säveltäjä Ida Mobergin musiikin pohjana oli teosofinen ja antroposofinen ajattelu. Kuva: Uuden etsijät -kirja / Per-Olof Mobergin valokuva-albumi
Ida Moberg käytti viesteissään nimimerkkiä SS eli S(annings) S(ökäre), mikä tarkoittaa totuudenetsijää. Vastaavaa nimimerkkiä, joskin eri kielillä, käyttivät ja käyttävät useat esoteerikot. Kuva: Uuden etsijät -kirja / SV

Suomessa Moberg oli perustamassa teosofista kuoroa, ja hän kiersi myös ahkerasti keskistä Eurooppaa. Hän osallistui useille antroposofisen liikkeen johtohahmon Rudolf Steinerin järjestämiin tapahtumiin, joista yksi oli Okkultistisen fysiologian kurssi.

Sinänsä Mobergin kiinnostus esoteriaan ei kotimaisten säveltäjien parissa ollut mikään poikkeuksellista: esimerkiksi Suomen Teosofiseen Seuraan kuuluivat muun muassa Oskar Merikannon, Erkki Melartinin ja Leevi Madetojan kaltaiset nimekkäät kulttuurivaikuttajat. Jean Sibelius taas oli tunnetusti vapaamuurari.

Uuden etsijät -kirjassa tuodaan myös mielenkiintoisella tavalla esille teosofian ja työväenliikkeen välisiä yhteyksiä. Primus motoreina olivat useimmiten naispuoliset aktivistit, joita ei ehkä aiemmin ole nähty isoina aatteellisina vaikuttajina.

– Kotimaisessa työväenliikkeessä on ollut paljon toimijoita, joiden ajatukset tasa-arvosta, yhteiskunnan kehittämisestä ja rauhanpolitiikasta olivat peräisin pitkälti teosofiasta, Maarit Leskelä-Kärki kiteyttää.

Opettaja ja SDP:n kansanedustaja Hilja Pärssinen toi poliittisessa ajattelussaan 1900-luvun alussa esille teosofian peruspilareita, ja samoihin aikoihin toimittaja-kirjailija Hilda Tihlä ilmoitti, että sosialismin manifestoiman "maailmanhengen" tavoitteena oli edistää valoa, vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa ihmiskunnan keskuudessa.

Aarni Kouta kuuluu marginaaliin jääneisiin kotimaisiin esoteerisiin kirjailijoihin. Kouta suomensi myös Friedrich Nietzschen ja August Strindbergin teoksia. Hän teki yhteistyötä Eino Leinon ja L. Onervan kanssa Päivä-viikkolehden tiimoilta. Kuva: Uuden etsijät

Henkien pauloissa

Esoterian ilmenemismuotoihin kuului sata vuotta sitten myös spiritualismi ja siihen kuuluva yhteydenpito henkien kanssa. Henkimaailmasta haettiin neuvoja, inspiraatiota ja opastusta – kyse oli kommunikoinnista näkyvän ja näkymättömän maailman seitinohuen pinnan välillä.

– Spiritualismiin kuuluu oleellisena osana se, että henget voivat ohjata meitä kohti parempaa ajattelua ja kohti parempaa elämää. Ihmisen henkinen kehitys jatkuu tuonpuoleisessa ja siellä "asuu" korkea-arvoisia henkioppaita, jotka jakavat tietoa toisesta maailmasta, Maarit Leskelä-Kärki kertoo.

Spiritualismiin liittyy automaattipiirtäminen ja -kirjoittaminen, jota Suomessakin harjoitettiin ahkerasti. Ihminen on ikään kuin välittäjä tai kanavoija, jonka kautta henget manifestoivat asioitaan ja oppejaan.

Kirjailija Helmi Krohn 1920-luvulla. Krohn loi kirjoja automaattikirjoituksella. Teosten taustalla vaikutti Ispahan -henki. Kuva: Uuden etsijät / Museovirasto
Turun Sanomat vuodelta 1937. Vasemman puoleisessa jutussa Helmi Krohn kertoo spiritualismin uusista tuulista. Kuva: Uuden etsijät -kirja
Materialisoituvia henkiä ja henkioppaita, eli Suomen Kuvalehti vuodelta 1952. Suomessa vieraili myös ulkomaisia meedioita Helmi Krohnin kutsumana. Kuva: Uuden etsijät

Kirjailija Helmi Krohnin (1871–1967) ensimmäinen automaattikirjoitettu teos ilmestyi vuonna 1936. Sanomia henkimaailmasta I -kirjan sisäsivulla kerrotaan, että ”Ispahanin mukaan kirjoittanut Opetuslapsi”. Krohnin mukaan Ispahan oli persialainen korkea henki, joka oli elänyt maan päällä pari tuhatta vuotta sitten.

– Tällaiset henkien sanelemat kirjat ovat useimmiten tyypiltään henkisiä elämäntapaoppaita, ja niissä henkinen tieto ja henkien maailma on aina läsnä. Henget ovat joskus sanelleet myös satukirjallisuutta, Maarit Leskelä-Kärki kertoo.

Krohn ja tulevan presidentti Risto Rytin puoliso Gerda Ryti paneutuivat yhdessä hyvinkin syvällisesti spiritualismiin ja järjestivät istuntoja, joissa Krohn toimi meediona.

Myös Suomen ensimmäisenä naispuolisena kuvanveistäjänä pidetty Sigrid af Forselles (1860-1935) oli vahvasti henkien pauloissa. Vuonna 1893 taiteilija kertoi näkevänsä henkimaailmaan, ja siellä hänen oppaanaan toimi renesssanssiajan mestari Brunelleschi. Henkiopas neuvoi af Forsellesia taiteen tekemisessä, mutta vaikutti myös hänen arkielämäänsä, kuten ihmissuhteisiin, joita taiteilija ilmeisesti henkioppaan toiveiden mukaisesti katkaisi.

Hengiltä haettiin myös lohtua. Kun Hilda Aspin nuori puoliso Elias Erkko menehtyi vuonna 1888 vain 25-vuotiaana, kääntyi Asp salatieteiden puoleen. Hän sai meediolta varmistuksen, että traagisesti menehtynyt puoliso voi hyvin ja että elämä jatkuu tuolla jossakin:

Ei sitten ihmiset ole luodut vaan tässä elämässä toisiansa varten vaan ainiaaksi. Ja minä tiedän ja tunnen, että me olimme luodut toisiamme varten.

Mitä mieltä olet esoteriasta ja henkioppaista? Voit keskustella aiheesta 6.12. klo 23 saakka.

Lisää aihepiiristä: