Anja Snellmanin erityisherkkyys on ilmennyt lapsena myös puhumattomuutena: "Istuin elämäni ensimmäisten 10 vuoden aikana aika paljon pöydän alla"

"Olen alkoholistiperheestä ja vaikeista olosuhteista, ja luulin, että outouteni liittyy siihen. Kaikki avautui eri tavalla, kun tajusin olevani erityisherkkä", kirjailija Anja Snellman kertoo.

"Meidän erityisherkkien aivojen peilisolut toimivat hieman eri tavalla kuin normiherkillä. Asiat kuormittavat, aistit voivat olla auki niin paljon, että se tuo yliviritystiloja ja väsymystä", Anja Snellman kuvailee. Kuva: Meri Lantela / Yle

Kirjailija, terapeutti Anja Snellman on Yle Perjantain vieraana jaksossa, joka käsittelee erityisherkkyyttä. Snellman tunnisti yli kymmenen vuotta sitten olevansa erityisherkkä. Se on synnynnäinen neurologinen ominaisuus, jota kantaa 15–20 prosenttia ihmisistä.

Snellman kertoo, että erityisherkkyys on aiheuttanut hänelle erityisesti lapsena ulkopuolisuuden ja toiseuden tunteita. Häntä pidettiin hankalana ja outona lapsena, joka keksi kummallisia juttuja.

Yksinäisyydestä tuli tuttu tunne. Lemmikit olivat parhaita ystäviä.

Kouluun mennessä sosiaalinen ahdistus oli suurta. Snellman olisi halunnut kotiopetukseen, mutta 1960-luvun alussa sellaista yksilöllistä valintaa oli vaikea tehdä.

– Olen istunut elämäni ensimmäisten kymmenen vuoden aikana aika paljon pöydän alla. Olin myös aika pitkään puhumaton lapsena. Mietittiin, olenko ihmispelkoinen tai arka. Kokeidenkin kautta etsittiin siihen vastausta, Snellman sanoo Sean Ricksin haastattelussa.

– Olen alkoholistiperheestä ja vaikeista olosuhteista, ja luulin, että outouteni liittyy siihen. Kaikki avautui eri tavalla, kun tajusin olevani erityisherkkä. Vaikka isä olisi ollut raitis, olisin silti tällainen! Snellman toteaa.

"Olen saanut kyvyn aistia ihmisiä aikamoisella taajuudella"

Snellman on toiselta ammatiltaan terapeutti. Hän on iloinen siitä, että erityisherkkyydestä on alettu puhua ammattipiireissä. Tieto omasta erityisherkkyydestä voi mullistaa elämän, kuten kävi Snellmanille itselleenkin.

– Tämä ei ole diagnoosi eikä syndrooma, vaan neurologinen synnynnäinen ominaisuus, jonka kanssa eletään ja kuollaan eikä sille ole on-off-näppäintä, hän sanoo.

Snellmanin puhumattomuus alkoi ratketa vasta, kun hän alkoi etsiä toisia kirjoittavia nuoria. Hän lähetti runojaan luettavaksi Nuoren voiman liittoon, mistä löytyi muita hiljaisia, vakavia ja hieman surumielisiä nuoria.

Vasta yliopistoon mennessä Snellman alkoi päästä irti puhumattomuuden kehästä.

Erityisherkkyyden haasteista puhutaan paljon, mutta Anja Snellman tahtoo korostaa myös sen hyviä puolia. Erityisherkkyys on antanut hänelle paljon: rikkautta, rakkautta ja lapsenomaista iloa elämään.

– Olen saanut kyvyn katsella ja aistia ihmisiä aikamoisella taajuudella, lukea ihmisiä, Snellman kuvailee.

Katso Perjantain jakso erityisherkkyydestä nyt Areenasta:

Mitkä ovat herkän ihmisen vahvuudet ja haasteet? Vieraina kirjailija, terapeutti Anja Snellman ja Jäbät ja tunteet -podcastin perustaja Nosh A Lody. Perjantai-dokkari: Tyttö joka lopetti puhumisen.