Sairaanhoitaja on töissä itsenäisyyspäivänäkin: "OIen ensimmäistä kertaa urani aikana huolissani omasta jaksamisestani"

Laakson sairaalassa itsenäisyyspäivä rullasi eteenpäin siinä missä muutkin päivät. Ruuaksi oli lohta ja perunaa, televisiosta joku katsoi Tuntematonta sotilasta. Hoitajille vuosi on ollut äärimmäisen raskas.

Lähihoitaja Ayman Salehille tämä itsenäisyyspäivä on erityisen tärkeä: hän on saanut Suomen kansalaisuuden.
Lähihoitaja Ayman Salehille tämä itsenäisyyspäivä on erityisen tärkeä: hän on saanut Suomen kansalaisuuden.

Hoitajat ovat juuri jakaneet kiireellä jokaisen potilaan eteen lohiperunamuusiannoksen itsenäisyyspäivän lounaaksi.

– Matti! Matti, haloo, oletko mukana? lähihoitaja Ayman Saleh käy kyselemässä sänkynsä laidalla istuvalta, ruokapöydän ääressä nuokkuvalta vanhalta mieheltä.

Mies ei oikein jaksa puhua, ei avata silmiään.

– Onko kipuja? Mennäänkö pitkälleen?

Saleh auttaa miehen sänkyyn. Hän menee kertomaan heti Matin omahoitajalle, että hänelle ei nyt ruoka maistunut ja että hän lepää.

Omahoitaja vastaa, että Matti on ollut väsynyt viime aikoina. Lääkäri kutsutaan apuun, jos kivut lisääntyvät.

Yhteistilaan ei saa korona-aikaan viedä ruokaa. Lohi ja perunamuussi, rosolli ja rahka täytyi sairaalassa nauttia oman sängyn ääressä myös itsenäisyyspäivänä. Kuva: Tiina Jutila / Yle

Kaikki potilashuoneet ovat täynnä.

Joku pitää herätellä syömään, osa syö, jotkut potilaista vain katselevat ympärilleen.

Laakson sairaalan akuuttisisätautiosastolla on paljon muistisairaita. Hoitajat kertovat, että potilaat ovat nyt paljon vaikeammin sairaita kuin aiemmin ja monisairaita on enemmän.

Se johtuu siitä, että Meilahden sairaala on myös kuormittunut sekä siitä, että korona-aikana yksinäisten vanhusten aktiviteetit ovat vähentyneet tai loppuneet kokonaan.

Timo Tynin päivät kuluvat Laakson sairaalassa televisiota katsellen aamusta iltaan. Tupakallekaan ei pääse. Kuva: Tiina Jutila / Yle

Saleh kertoo, että hän on puhunut muistisairaiden potilaiden kanssa sitä, että tänään on itsenäisyyspäivä ja siitä mitä se tarkoittaa.

Yhteistilassa ei saa syödä itsenäisyyspäivänäkään. Paikalle rullaa itsensä pyörätuolissa mies nimeltään Timo Tyni. Hän liikkuu pyörätuolilla, sillä diabetes vei toisen jalan.

Potilas Tyni on huumorimies. Hän kiittelee, että hoitajat eivät ole säätäneet pyörätuolin nopeutta viiteenkymppiin.

Ruoka maistui hyvin ja nyt mies haluaisi katsoa yhteistilassa televisioita – vaikka omassakin huoneessa olisi telkkari.

– Aiempina itsenäsyyspäivinä olen katsonut Linnan juhlia ja juonut oluttakin. Nyt Linnan juhlia ei tule, ja oluttakaan täällä ei saa juoda, harmittelee Timo Tyni.

Formulat saavat kelvata. Sen jälkeen tulee Tuntematon sotilas.

Sairaanhoitaja Karel Suvitie alkaa jakaa vuoronsa aluksi lääkkeitä. Kuva: Tiina Jutila / Yle

Toinen mieshoitaja pyyhkäisee yhteistilaan.

Sairaanhjoitaja Karel Suvitie saa yleensä heti kaikenlaisia yleistehtäviä hoidettavakseen kun työvuoro alkaa. Usein apua tarvitaan teknisten laitteiden kanssa, kuten tietokoneiden ja salasanojen kanssa.

Niin nytkin: Suvitie saa tehtäväkseen auttaa Tyniä saamaan televisiosta oikea kanava näkyviin. Ykkösen jumalanpalvelus ei nyt kiinnosta.

– Meillä on paljon henkilöstä vaihtunut viimeisen vuoden aikana. Meille on tullut paljon uusia työntekijöitä ja olen ollut tällaisessa mentorin roolissa. Harvoin työvuoroni alkaa rauhallisesti., Suvitie kertoo.

Suvitie on silminnähden streessaantunut ja vaikuttaa siltä, että hän käy ylikierroksilla jo heti vuoron alussa.

Hän kertoo, että hän on tehnyt enemmän töitä viime vuoden aikana, kuin koskaan aiemmin seitsemän vuotisen uransa aikana.

– Olen kuormittunut enemmän kuin koskaan aiemmin urani aikana. Milloinkaan aiemmin en ole ollut huolissani omasta jaksamisestani, mutta nyt olen, hän kertoo.

Työkyvystään hän ei vielä ole huolissaan, mutta hän käy työterveyspsykologilla puhumassa ylikuormittumisen aiheuttamista oireistaan. Niitä ovat ärtyneisyyys ja palautumisen vaikeus.

Potilaiden kuulumiset löytyvät raportista. Karel Suvitie on ensimmäistä kertaa sairaanhoitajan uransa aikana huolissaan omasta jaksamisestaan. Kuva: Tiina Jutila / Yle

Suvitie kertoo tehneensä ylitöitä sekä aamu- ja iltavuoroja putkeen, jos joku hoitajista on puuttunut. Pahinta on kuitenkin eettinen kuormitus.

– Jokaisella hoitajalla on omat standardinsa sille millä tarkkuudella haluaa työnsä tehdä. Meillä on kiire, sama määrä potilaita ja samat tehtävät pitäisi pystyä tekemään. Työt ovat entistä raskaampia ja ne vaativat enemmän voimavaroja, ja silloin tätyy tinkiä jostain muusta.

Tinkiminen "jostain muusta" aiheuttaa kuormitusta, koska potilastyössä joutuu punnitsemaan, mitä jättää tekemättä.

Suvitie soimaa itseään hieman siitä, että hänelle joustamiseen ja ylitöihin suostuminen ovat olleet vähän liiankin helppoja, koska hän on perheetön. Se on johtanut liialliseen töiden tekemiseen.

Suvitie yrittää nyt säätää Timo Tynille oikean kanavan, mutta kaikki kaukosäätimet temppuilevat. Hän tempaisee television johdon irti.

– Jospa tähän auttaa sama temppu kuin tietokoneille, hän sanoo

Yes! Kaukosäätimet alkavat toimia ja Tyni pääsee katsomaan formulaa.

Lähihoitaja Ayman Saleh jakaa potilaille ruokia ja auttaa iltatoimissa. Irakissa asuessaan hän opiskeli historiaa. Kuva: Tiina Jutila / Yle

Kauaa Tyni ei jaksa kuitenkaan istua yksin televisiohuoneessa.

– Mitäs me tehtäsiin nyt, kun ei ole mitään tekemistä? hän kysyy ohi kiitävältä hoitajalta.

Hoitaja ehdottaa television katselua.

Tynin mielestä hoitajat ovat Laakosssa mukavia, vaikka tyttöystäviksi naishoitajista kukaan ei ole halunnut hänelle ryhtyä.

– Me juttelemme hoitajien kanssa monista asioista, ja aina he vaihtavat vaipat ja auttavat suihkussa käynnissä, hän kehuu.

– On heillä monipuolinen homma, hän toteaa.

Helsinkiläisessä Laakson sairaalassa vuodepaikat ovat jatkuvasti täynnä. Jos joku potilaista lähtee, toinen tulee heti tilalle. Sairaanhoitaja Karel Suvitie avaa ovea. Kuva: Tiina Jutila / Yle

Sairaalassa päivä jatkuu tavanomaiseen tapaan: Suvitie lukee potilaidensa kuulumiset raportista ja jakaa lääkeet.

Saleh kertoo, että pian on kahvit, sitten illallinen ja potilaiden iltahoitotoimenpiteet.

– Sitten kirjoitetaan raportti mitä tänään tehtiin ja päivä on ohi kello 21.30.

Koronavuosi on ollut rankka myös Ayman Salehille. Potilaita on ollut niin paljon. Kuva: Tiina Jutila / Yle

Vaikka päivä jatkuu Laakson sairaalassa samalla tavalla kuin muinakin päivinä, vuonna 2015 Suomeen Irakista turvapaikanhakijana Suomeen saapuneelle Ayman Salehille tämä itsenäisyyspäivä on erityisen tärkeä: hän on hiljattain saanut Suomen kansalaisuuden.

– Itsenäisyyspäivä merkitsee minulle paljon hyviä asioita, erityisesti Suomen kansalaisuuden saamisen jälkeen, Saleh liikuttuu.

Maskin takana ääni värähtää ja silmät näyttäisivät kostuvan.

– Suomi on antanut minulle turvallisuuden, hyvän elämän, töitä ja perheen.

Hän sanoo olevansa todella kiitollinen.

– Kun tulin tänne Suomeen, ihmettelin mitä minun pitäisi tehdä ja miten pärjään täällä. Mutta nyt rakastan tätä maata päivä päivältä enemmän ja haluan kasvattaa 2-vuotiasta lastani rakkaudella täällä, hän sanoo.

Lue lisää: