Hyppää sisältöön

Jätteeksi päätyvä villa halutaan nyt langaksi – neulontabuumin vuoksi Suomeen perustetaan nyt hurjalla tahdilla kehräämöitä

Kotimaista villaa käsittelevien kehräämöiden määrä on lähes kaksinkertaistumassa. Kehräämöyrittäjyyteen rohkaisee langan kova kysyntä. Lampureille villasta maksetaan nyt ennätyspaljon.

Miia Ratilainen on yksi Suomen uusimmista kehräämöyrittäjistä. Hänet innosti alalle halu vähentää villan hävikkiä. Kuva: Ari Haimakainen / Yle

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Monet ihmiset valtasi neuloosi koronan alkaessa, mutta into neuloa ei ole laantunut, vaan langanmyynti on paikoin jopa kasvanut. Mikä neulomisessa kiehtoo? Toimittajana Karina Huttunen.

Eihän tässä ole mitään järkeä.

Suunnilleen näin kauhisteli Pohjois-Karjalan Polvijärvellä asuva Miia Ratilainen, kun hän kuuli tuttunsa lammasfarmin tilanteesta. Kymmenet lampaat tuottivat kasapäin villaa, joka kaikki poltettiin tai haudattiin.

Ongelmana oli, että tilan lähellä ei ollut kehräämöä, jolle pehmoisen aineksen olisi voinut myydä. Nyt on, koska Ratilainen perusti sellaisen.

– Alku on ollut aika uskomaton. Meille tarjotaan villaa, vaikka emme ole edes mainostaneet itseämme, Polvijärven kehräämön tuore yrittäjä kertoo.

Ratilaisen ja liikekumppaneiden vuokrahallissa hurisevat jo karstakone, villapesuri ja kuivain. Kunhan paikalle saadaan kehruukone, tarkoituksena on käsitellä satoja kiloja villaa päivässä – aina langaksi asti.

Raakavilla putsataan ennen pesua puhtaaksi irtoroskista joko käsin tai koneella. Kuva: Ari Haimakainen / Yle

Polvijärven ohella uusia lankatehtaita viritellään käyntiin ainakin Nurmeksessa, Puumalassa ja Lapualla. Ennestään Suomessa on kuusi kehräämöä, joten määrä on lähes tuplaantumassa kertaheitolla.

– Ei yllätä. Langan kysyntä on niin hurjaa ja villaa on tarjolla niin paljon, että markkinaa riittää, Ratilainen sanoo.

Villan hinta kolminkertaistunut

Suomen lammasyhdistyksen puheenjohtajan Marjo Simpasen mukaan menossa on kehräämöbuumi. Se on suoraa jatkoa viime talvena käynnistyneelle neulontabuumille, joka tyhjensi kaupat villalangoista.

– Kun himoitut islantilaislangat loppuivat, moni kokeili kotimaista vaihtoehtoa. Kysyntä ja arvostus näyttävät jääneen päälle, mikä on tietysti hienoa, Simpanen kertoo.

Suomessa kasvatetaan useita lammasrotuja. Niiden villaa voi hyödyntää lukuisin eri tavoin. Kuva: Ari Haimakainen / Yle

Suomen keritsijät ry:n puheenjohtaja Lauri Tolonen pitää tämän hetken olosuhteita kehräämöiden synnylle otollisina. Suomalaisesta raakavillasta maksettava hinta on parissa vuodessa kolminkertaistunut, mikä houkuttaa yhä pienempiä tiloja raaka-aineen myyntiin.

Hyvästä suomenlampaan villasta pulitetaan tällä hetkellä 5–6 euroa kilolta. Villaa irtoaa jokaisella kerinnällä yhdestä kahteen kiloa per lammas. Lampaat keritään vähintään kerran vuodessa.

– Yksikään tila Suomessa ei elätä itseään villalla, vaan kyseessä on sivutuote. Noin 40 prosenttia kaikesta villasta päätyy jätteeksi, koska sen kuljetus ja myynti ei ole kannattanut. Nyt tilanne on muuttumassa, Tolonen kertoo.

Liperiläinen Esko Hirvonen oli yksi ensimmäisistä pientilallista, joka toimitti villaa Polvijärven uuteen kehräämöön. Kokeneelle lammasfarmarille jäi kokemuksesta kaikin puolin hyvä maku.

Esko Hirvosen lampaiden villa on yleensä päätynyt poltettavaksi tai haudattavaksi. Tänä vuonna tilalla kokeiltiin ensi kertaa villan myymistä. Kuva: Ari Haimakainen / Yle

– Saimme 60 kilosta villaa parisen sataa euroa, mikä kattoi ammattikeritsijän palkan. Villat myös haettiin meiltä ilmaiseksi, Hirvonen kertoo.

– Jos hinta ja palvelu on jatkossakin tällaista, tätä on järkeä jatkaa. Koskaan aiemmin emme olleet villaa myyneet.

Vaikutus lankakauppaan jää nähtäväksi

Mutta kuinka uudet kehräämöt näkyvät kauppojen lankatarjonnassa? Sitä ei uskalla arvioida vielä kukaan.

Lampaanvillaa toimitetaan kehräämöille nyt innokkaasti. Suurissa kehräämöissä käsittelyjonot ovat pitkiä. Kuva: Ari Haimakainen / Yle

Tyhjyyttään ammottaville hyllyille on luvassa kotimaista villalankaa juuri niin paljon, kuin uudet kehräämöt sitä lopulta tuottavat. Tarkat valmistusmäärät selviävät tuonnempana.

– Meiltä vietäisiin jo käsistä kaikki, mitä saataisiin tehtyä. Kysyntä on aivan hurjaa, Miia Ratilainen kertoo oman kehräämönsä tilanteesta.

– Luulen, että kaikki ekologisuus ja lähituotanto ovat nousemassa uuteen arvostukseen. Ehkä paluuta entiseen ei ole, hän miettii.

Lue myös:

.
.