Hyppää sisältöön

Simo tekee aattona salitreenin ja Päivi ei tiedä joulustaan vielä mitään – moni viettää joulun ilman perinteitä, ja se on asiantuntijan mukaan tosi ok

Joulu on monelle perinteiden aikaa – mutta ei kaikille. Osaa traditiot tympivät tai pakkokuvastot ahdistavat, ja yhtä vaanii näkymätön tonttu. Kaikille joulu ei edes ole juhla. Psykoterapeutti kannustaakin tekemään omia, harkittuja valintoja.

Esa Tikkakoski (ylh. vas.), Christine Salminen, Minna Koivula, Marjo-Rita Juntunen ja Simo Lipsanen (alh. vas.) sekä Päivi Mäki-Kala viettävät joulun toisin kuin suuri osa suomalaisista – tai eivät vietä ollenkaan. Kuva: Juha Kemppainen / Yle

Jyväskyläläinen Simo Lipsanen, 30, inhoaa joulua.

Muut saavat toki joulunsa viettää, mutta Lipsanen ei siedä sitä millään tasolla. Hän ei muista pitäneensä joulusta lapsenakaan. Lahjojen saaminen oli ok ja mummun ruoka hyvää. Kaikki muu tuntui pakkopullalta.

Kaikkein mieluimmin kovapuheinen mies katsoisi leffan ja istuisi lattialla, söisi jätskiä ja juttelisi tuntikausia.

– Itselle ihanteellista olisi voida viettää aikaa vaikka kaverin kanssa ja tehdä mitä huvittaa. Mutta ei voi, kun kaikki ovat perheidensä kanssa.

Lipsanen ei halua syyllistää ketään, vaikka ihmisiä onkin vaikea saada jouluna kiinni. Hän myöntää silti, että aatto tuntuu yksinäiseltä.

– Se alleviivaa, että jos et vietä joulua, et kuulu tähän päivään.

Lipsasen aatto on kulunut monena vuonna töissä ravintolan ovella. Nyt on toinen vuosi, jolloin aika menee kuntosalilla ja kotona. Omia perinteitään hän rikkoo tekemällä jouluaterian koiralleen.

Hän toivottaa aina hyvää joulua niille, jotka sitä viettävät ja kannattaa ilman muuta vapautta pitää kiinni perinnejuhlasta.

– Mutta jos normaali perinne ei tunnu hyvältä, älkää antako kenenkään määrätä että näin pitää tehdä, sanoo Lipsanen.

Kymmenestä viime vuodesta Simo Lipsanen on ollut kahdeksana aattona töissä ravintolassa, ja se on ollut hyvä ratkaisu: porukka on hyvällä päällä eikä joulua tarvitse itse ajatella. Nyt joulu kuluu salilla, kotona ja syödessä. Kuva: Simo Lipsanen

Näkymätön tonttu ajoi rakentamaan omat joulutavat

Minna Koivulan lapsuuden joulut olivat ihania.

Parinkympin korvilla tilanne muuttui: joulu alkoi ahdistaa jo pari viikkoa etukäteen. Aatto vaati pitkiä kävelyitä, ja joulupöydässä oli usein itku silmässä.

– Tuntui siltä kuin selässä olisi ollut sadan kilon reppu, sanoo Koivula.

Pohdittuaan tilannetta vuosia itse ja läheisten kanssa Koivula päätti kysyä, josko psykologi löytäisi selityksen siihen, miksi muutoin pirteä ja positiivinen nainen ahdistuu joulusta niin kovasti.

Löysihän tämä. Tunnin kuunneltuaan psykologi totesi, että Koivulaa vaivaa melko varmasti Varma Säpsäyttäjä, Näkymätön tonttu, joka vaanii häntä ja kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän Koivula joulusta kärsii.

Sitä voisi komentaa poistumaan joulupöydästä ja esittää iloista – teatterialan ammattilainen kun sen varmasti osaa.

Koivula maksoi laskun, ohitti neuvon ja päätti rakentaa omannäköisensä joulun.

Muutama viime joulu on kulunut oman ja ystäväperheen kanssa Lapissa, hiihdellen ja lasketellen. Lahjoja annetaan ja muitakin joulutapoja on, mutta ne toteutetaan oman aikataulun ja halujen mukaan.

– On mahtavaa, kun löytää oman tavan viettää joulua. Moni saattaa haaveilla siitä, mutta ei uskalla toteuttaa, kun pelkää, että joulun taika raukeaa.

Koivula pelkäsi olevansa huono äiti ja siirtävänsä ahdistuksensa eteenpäin, mutta toisin kävi. Viimeksi poika kirjoitti toivelistaan ykköseksi hyvän joulumielen. Sellaisen, joka Lapin-reissuilla hänen mukaansa aina on.

Asiantuntija kannustaa omiin valintoihin

Perinteinen joulunvietto ei olekaan kaikkien juttu.

Varsinkin nuoret aikuiset valitsevat yhä useammin omannäköisen tavan viettää joulun aikaa, arvioi Väestöliiton johtava asiantuntija, psykoterapeutti Heli Vaaranen.

Joku on kotona ja tilaa pitsan. Toinen viettää joulun ihan tavallisena viikonloppuna, katselee sarjoja ja lepää.

– En kutsuisi sitä jouluperinteiden rikkomiseksi, vaan valinnanvapaudeksi, sanoo Vaaranen.

En kutsuisi sitä jouluperinteiden rikkomiseksi, vaan valinnanvapaudeksi.

Heli Vaaranen

Nuorilla aikuisilla syynä voi olla opiskelu- ja työväsymys: hulinaan, siivoukseen, lahjapaineisiin ja ruuanlaittoon ei kerta kaikkiaan ole voimia, vaan muutama lomapäivä pyhitetään levolle.

Sukujouluissa voi myös olla jännitteitä ja stressielementtejä, jotka tekevät ne raskaiksi.

Vaaranen muistuttaa, että postmodernismissa ei enää olla sidottuja perinteeseen ja siihen, miten aina on tehty. Se koskee myös ruokakulttuuria, riittejä ja juhlia, joista joulu on vain yksi.

– Kannustan ihmisiä tekemään omia terveitä, harkittuja valintoja.

(Tästä Tilastokeskuksen koosteesta (siirryt toiseen palveluun) voit katsoa, osutko itse suomalaisten enemmistöön joulunvieton yksityiskohdissa.)

Kuuntele alta Simo Lipsasen ja Marjo-Rita Juntusen haastattelut:

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kuinka yleistä on viettää epätavallista joulua? Millainen erilainen joulu voi olla ja miksi sitä vietetään? Asian äärelle vie toimittaja Amani Al-mehsen.

Päivi Mäki-Kala etsii itsensä näköistä joulunviettotapaa

Seinäjokelaisen Päivi Mäki-Kalan kodissa joulu ei näy. Siellä ei ole koristeen koristetta, eikä paikalla ole asukaskaan.

Vielä viime vuonna Mäki-Kala vietti joulua melko perinteisesti vanhempien ja sukulaisten kanssa. Tämä joulu on avoin kirja.

Mäki-Kala on vuokrannut Leviltä asunnon ja lähtee etsimään uusia tapoja viettää juhlapyhiä. Kyseessä ole pakomatka, vaan halu tehdä joulun ajasta omannäköinen.

– Ajattelin lähteä vähän seikkailemaan. En tiedä yhtään, mitä joulu tuo tullessaan – toivottavasti vain hyviä asioita.

Pitää tehdä rohkeasti asioita, joita haluaa, ja kyseenalaistaa, onko perinteinen joulunvietto itselle hyvä.

Päivi Mäki-Kala

Mäki-Kalan mielestä sinkkujoulusta maalataan usein murheellinen kuva, mutta hän haluaa haastaa tuon ajattelun ja perinteet: katsoa elämää toisesta lähtökohdasta.

– Pitää tehdä rohkeasti asioita, joita haluaa, ja kyseenalaistaa, onko perinteinen joulunvietto itselle hyvä. Tämä ei lähde mistään negatiivisista tunteista. Nyt vain voin tehdä joulusta mitä vain. Tämä on itselleni todella iso juttu, sanoo Mäki-Kala.

Mikään joulun vastustaja Mäki-Kala ei silti ole eikä karta jouluruokaa, glögiä tai edes piilottele joulupukilta, jos tämä sattuu vastaan tulemaan. Nyt vain on uuden aika.

– Pandemian aikana on tullut paljon mietittyä mitä elämältä haluan. Nyt täytyy mennä niitä asioita kohti. Olen avoin kaikelle, mitä elämä voi tarjota.

Ajattelin lähteä vähän seikkailemaan, Mäki-Kala kertoo. Kuvaus ja leikkaus Birgitta Vuorela.

Paras joulu: tacoja ja kaljaa Perussa

Järvenpääläisellä järjestöasiantuntija Marjo-Rita Juntusella, 29, ei ole perinnekaipuuta. Hän purkaa mielellään yksipuolisiksi kokemiaan normeja, joita media ja yhteiskunta joulusta tarjoavat.

– Kuvastot joita meille tarjotaan, on usein rakennettu tiettyjen mielikuvien varaan. Jos on paha mieli siitä että on joulun yksin, olisi hyvä muistaa että se on meille rakennettu malli: että jäädään jostain paitsi jos ei vietetä joulua tietyssä yöpuvussa tonnin kuusen alla, sanoo Juntunen.

Hänellä jouluun liittyy huonoja muistoja, ja aika on ollut ahdistavaa. Aiemmin Juntunen on pyrkinyt sukkuloimaan ja selviytymään, mutta helpotus tuli oivalluksesta, että ihmisten luoman rakenteen voi purkaa.

– Sen kun on ymmärtänyt, on voinut viettää joulut haluamallaan tavalla.

Parhaan joulun Juntunen vietti valmistumisensa kynnyksellä reissaamalla Perussa ja Brasiliassa: aattona hän nautiskeli Machu Picchun kaupungissa tacoja ja kaljaa.

Viime joulu sujui puolison ja koiran kanssa. Tämä joulu kuluu paljolti yksin, kun puoliso on vuorotöissä. Siitä Juntunen on saanut myötätuntoa ja säälittelyä.

Ihan turhaan.

Avannossa käynti on ainoa perinne, jota Marjo-Rita Juntunen Suomessa ollessaan vaalii. Kuva: Marjo-Rita Juntunen

Psykoterapeutti opetteli joulutapoja asiakkaita varten

Turkulainen Christine Salminen ei ole koskaan viettänyt joulua. Hän on työpaikallaan se, joka on lähes aina joulunpyhät töissä.

Ratkaisukeskeinen psykoterapeutti työskentelee kehitysvammaisten parissa ja kertoo opetelleensa asiakkaiden takia joulunviettoon kuuluvia tapoja.

– Osaan kysyä traditioista ja koska yleensä teemme työpaikalla jouluaterian, osaan myös valmistaa perinteiset laatikot. Porkkanalaatikko on hyvää, hän toteaa.

Salminen on Jehovan todistaja. Yhteisön mukaan Raamatusta ei löydy perusteita viettää juhlaa, jonka juuret ovat pakanallista alkuperää.

– Lapsiasiakkaille olen työn takia ostanut joululahjoja, muuten en. Töissä soiva joulumusiikki on taustakohinaa. Se ei kosketa. Ei merkitse yhtään mitään.

Salmisen kotona joulu ei näy millään tavalla. Kieltääkö uskonto hankkimasta joulukoristeen?

– En ole ajatellut, en kaipaa sellaista. Tiedän kyllä monia Jehovan todistajia, jotka tykkäävät laittaa ulos valonauhoja. Se ei ole joulun viettämistä, eikä siinä ole mitään pahaa.

Christine Salminen on täysin jouluton

Esa Tikkakoski on tottunut olemaan töissä, ettei perheellisten tarvitsisi

Kokkolalaisen Esa Tikkakosken kotona joulukuusi on jo pystyssä ja koristeet paikallaan. Tikkakoski ja vaimonsa ovat molemmat jouluihmisiä, mutta aattoa he eivät tänä vuonna vietä yhdessä.

Sairaanhoitajaksi opiskeleva Esa on töissä asumisyksikössä ympärivuorokautista valvontaa tarvitsevat asukkaan omahoitajana.

– Yritetään sielläkin mahdollisuuksien mukaan tehdä vähän joulufiilistä.

Otin yleensä perheellisiltä vuorot, koska pystyin ne tekemään. Näen asian yhä niin, että on parempi, ettei perheissä mene lasten joulu pilalle, jos vanhempi joutuu olemaan töissä.

Esa Tikkakoski

Pääkaupunkiseudulla kasvanut Tikkakoski ei aiemmin viettänyt joulua kovin vakavissaan, vaan tottui tekemään töitä pyhien aikana.

Helsingissä tavasta kasvoi jo perinne: kun valtaosa nukkui ja valmistautui joulunviettoon, mies suuntasi töihin kauppaan.

– Otin yleensä perheellisiltä vuorot, koska pystyin ne tekemään. Näen asian yhä niin, että on parempi, ettei perheissä mene lasten joulu pilalle, jos vanhempi joutuu olemaan töissä, sanoo Tikkakoski.

Viime vuosina tavaksi on tullut viettää joulua vaimon ja appivanhempien kanssa.

– Me on yritetty kasvattaa jouluperinnettä täällä, mutta vielä on vähän verissä se, että on valmis töihin, sanoo Tikkakoski.

Hän uskoo, että hoitoalalla tarvetta pyhien aikaan töihin meneville on jatkossakin. Aika näyttää, miten valmis mies vuoroihin valmistuttuaan on.

– Tykkäisin olla vapaalla, mutta sekin on mukavaa, että pystyy auttamaan työyhteisöä.

Esa Tikkakoskesta joulunvietto on nykyään mukavaa, mutta ei niin kriittistä, etteikö töissäkin voisi olla, ettei perheellisten tarvitsisi. Kuva: Esa Tikkakoski

Aiheesta voi keskustella perjantaihin 25. joulukuuta kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi: