Hyppää sisältöön

Lastenneurologeista on pula koko maassa – esimerkiksi Vaasassa satoja lähetteitä tutkimuksiin käsittelee vain yksi lääkäri

Kehityksellisiä ja neuropsykiatrisia ongelmia tunnistetaan nykyään aiempaa paremmin, mutta lastenneurologeja on liian vähän. Vaasan sairaanhoitopiirissä kahdesta lastenneurologian virasta vain toinen on täytetty.

Lastentautien ja lastenneurologian erikoislääkäri Jan Olme on toiminut pitkään Vaasan keskussairaalan ainoana lastenneurologina. Kuva: Jarkko Heikkinen /Yle

Lastenneurologeille on Suomessa kova tarve. Tilanne vaihtelee eri sairaanhoitopiirien välillä, mutta erikoislääkäreitä ei riitä kaikkialle.

Turun yliopistollisen keskussairaalan lastenneurologian vastuualuejohtaja, lastentautien ja lastenneurologian erikoislääkäri ja Suomen Lastenneurologisen seuran puheenjohtaja Tuire Lähdesmäki arvioi, että hankalin tilanne on Pohjois-Suomessa ja Itä-Suomessa.

Haku päällä

Myös Vaasan sairaanhoitopiirissä tilanne on vaikea. Sairaanhoitopiirissä koitetaan saada yhden lastenneurologin voimin aina vain lisääntyviä lähetteitä käytyä läpi.

Vaasassa virkoja on kaksi, mutta ainoastaan toisessa virassa on lääkäri.

Tehtävää on jo pitkään hoitanut lastentautien ja lastenneurologian erikoislääkäri Jan Olme.

Olme saa välillä apuja lastentautien puolella erikoistumassa olevilta lääkäreiltä. Tätä apua tulee hänen mukaansa säännöllisesti.

– On yritetty hakea lääkäriä ja meillä tosiaan on kaksi virkaa täällä. Tilanne on sellainen, että on haastavaa saada lastenneurologeja.

Lastenneurologisella osastolla tehdään mm. neuropsykiatria diagnooseja. Kuva: Jarkko Heikkinen / Yle

Vaasan keskussairaalassa lastenneurologian osastolle tulee satoja lähetteitä perusterveydenhuollosta. Vuosi 2020 oli hurjan kasvun vuosi.

– Meille tuli viime vuonna 608 lähetettä. Vuosien 2019-2020 välillä nousu on ollut 20-30 prosentin luokkaa, kertoo Olme.

Tietoa on enenmmän

Suomen Lastenneurologisen seuran puheenjohtaja Tuire Lähdesmäki kertoo, että lähetteiden määrät ovat olleet jo pitkään hienoisessa nousussa.

Nousu tapahtuu tällä hetkellä erityisesti neuropsykiatrisissa häiriöissä , joihin kuuluvat muun muassa adhd-, add- ja asperger-epäilyt. Sen sijaan esimerkiksi epilepsiaepäilyjen määrissä ei näy kasvua.

Sekä Olme että Lähdesmäki tietävät, että neuropsykiatrisia häiriöitä tunnistetaan nykyään paremmin ja diagnoosien tarve kasvaa sitä kautta.

– Vanhemmat tietävät enemmän, opettajat tietävät ja halutaan sitä myöten enemmän tutkimuksiin, sanoo Olme.

Olme kertoo, että lähes jokainen adhd-diagnoosipyyntö vahvistuu loppujen lopuksi myös adhd:ksi. Eli turhia lähetteitä ei tule.

Hoitojonot pitenevät

Käytännössä käsiparien puuttuminen yhdessä kasvavan lähetemäärän kanssa tarkoittaa diagnoosien viivästymistä.

Olme sanoo, että priorisointia on tehtävä ja kiireelliset tapaukset käsitellään niin nopeasti kuin mahdollista.

– Hoitojonot kasvavat kun potilaita täytyy priorisoida sairauden mukaan. Tietysti kun on kiireellistä hoitoa tarvitseva esimerkiksi epilepsia, he pääsevät nopeasti hoitoon. Jos arvioidaan, että lapsi ja perhe voivat odottaa, esimerkiksi neuropsykiatrisessa diagnostiikassa, ovat jonot olleet pisimmillään puoli vuotta.

Lastenneurologien puute tekee tilanteen Suomessa epätasa-arvoiseksi.

– Tämä asettaa lapset ja perheet eriarvoiseen asemaan. Sitä yritetään erityisvastuualueilla hoitaa eri tavoin. Esimerkiksi osassa pienistä sairaaloista käy konsultoiva lastenneurologi tekemässä joitakin päiviä kuukaudessa, kertoo Lähdesmäki.

Tarvitsemme enemmän lääkäreitä ja psykologeja, jotka osaavat tunnistaa, diagnosoida ja hoitaa esimerkiksi adhd:tä.

Jan Olme

Erilaisia ratkaisuja

Vaasassa alkuvuonna aloittavan Pohjanmaan hyvinvointialueen kuntayhtymän kautta koitetaan tilannetta saada parannettua.

Lähetesumaa on saatava erikoissairaanhoidossa pienemmäksi, ja keväällä koulutetaan kouluterveydenhuollon ammattilaisia nimenomaan neuropsykiatriseen diagnostiikkaan.

– Projektina tulevassa hykyssä on, että saisimme enemmän resursseja kouluterveydenhuoltoon hoitamaan neuropsykiatriaa. Tarvitsemme enemmän lääkäreitä ja psykologeja, jotka osaavat tunnistaa, diagnosoida ja hoitaa esimerkiksi adhd:tä, Olme sanoo.

Olmen mukaan tarkoitus on, että ensi syksynä olisi useampi henkilö diagnosoimassa neuropsykiatriaa.

Tällöin osa diagnooseista tehtäisiin jo perusterveydenhuollon puolella.

Lähdesmäki muistuttaa, että esimerkiksi juuri adhd:n hoito kuuluisi pääosin perusterveydenhuoltoon valtakunnallisen Käypä Hoito-suosituksen mukaisesti. Perustasolla on kuitenkin niin ikään resurssipulaa, joten nämä tulevat usein erikoissairaanhoidon hoidettavaksi.

Kokkolan keskussairaalassa, Soiten sairaanhoitopiirissä tilanne on se, että lastenneurologin tehtäviä hoitaa konsultoiva lääkäri viikon ajan joka kuukausi. Tällä tavalla on menty jo pitkään.

Lasten ja nuorten osaston apulaisosastonhoitaja Harriet Hedströmin mukaan alkuvuonna tilanteeseen tulee hieman parannusta.

– Tammikuussa apuun tulee vielä toinen konsultoiva lääkäri, joka todennäköisesti tekee vastaavalla tavalla.

Myös Kokkolassa lähetteitä tulee paljon. Hedström arvioi, että lähetteitä tulee joka viikko yhdestä kahteen.

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä lastenneurologian osastolla tilanne on suorastaan hyvä. Tällä hetkellä töitä tekee yksi ylilääkäri, kaksi osaston ylilääkäriä ja mukana on myös lastenneurologiaan erikoistuva lääkäri.

Lastentautien yksikön ylilääkäri Kirsi Nuolivirta sanoo, että tällä hetkellä tilanne on hyvä.

– Tilanteet kuitenkin vaihtelevat ja meilläkin on ollut vaihe, jolloin oli vain yksi lastenneurologi. Nyt on ehkä sattumien summana käynyt näin.

Nuolivirta arvioi, että lähetteitä osastolle tulee vuodessa 500. Kasvua on ollut Seinäjoellakin viime vuodet.

Mitään ryntäystä alalle ei ole näkyvissä eikä ehkä jatkossakaan odotettavissa.

Tuire Lähdesmäki

Lisää erikoislääkäreitä?

Lastenneurologien määrässä ei lähitulevaisuudessa ole näkyvissä suurta muutosta. Vaikka Lähdesmäki kertookin, että vuonna 2016 tehdyn erikoislääkärikoulutuksen uudistuksen myötä koulutusmääriä on hieman lisätty.

– Mitään ryntäystä alalle ei ole näkyvissä eikä ehkä jatkossakaan odotettavissa.

Syynä lastenneurologian erikoislääkäripulaan on se, että ala ei Lähdesmäen mukaan houkuttele nuoria lääkäreitä. Erikoisalanakin se on pieni.

– Työ koetaan raskaaksi ja vaativaksi. Lisäksi nuoret lääkärit eivät ole kiinnostuneita työskentelemään paikassa, jossa ei ole saatavissa riittävää ohjausta erikoislääkäreiltä.

Lähdesmäki haluaa kuitenkin korostaa, että koulutus on avain parempaan. Hänen mielestään erikoislääkärikoulutuksen kehittäminen on tärkeää. Tämän lisäksi kannattaa panostaa jatkokoulutusmahdollisuuksiin perusterveydenhuollossa pienemmissäkin keskussairaaloissa.

– Hyviin koulutuspaikkoihin on helpompi rekrytoida nuoria lääkäreitä ja siitä syntyy usein positiivinen kierre, sanoo Lähdesmäki.

Aiheesta voi keskustella tiistaihin 21. joulukuuta kello 23 asti.

Lue seuraavaksi: