Hyppää sisältöön

Kun älypuhelimen käyttö ei onnistu, se sysää syrjään monen vanhuksen oikeudet – ikääntyneitä pidetään myös usein suotta hölmöinä

Ikäihmisten ja muistisairaiden oikeudet saada heille kuuluvia palveluja takkuavat varsinkin sote-palveluissa. Monet vanhukset kokevat, että heitä juoksutetaan turhaan luukulta toiselle, kun verkkopalveluiden käyttö ei heiltä onnistu.

Virastojen, palvelujen ja ja vaikkapa pankkien edustalle kerääntyy aamuisin jonoa jo ennen ovien aukeamista. Jonottajina ovat usein toisten puolesta asioivat tai ikääntyneet, jotka eivät itse verkkoasiointiin kykene. Kuva: Samuli Holopainen / Yle

Vanhusten, muistisairaiden ja muiden haavoittuvien ryhmien oikeudet jäävät monesti sähköisen viestinnän ja luukulta luukulle juoksuttamisen jalkoihin.

Toisaalta ikääntyvän itsemääräysoikeutta saatetaan loukata liiallisella suojelulla ja pitämällä ihmistä suotta höppänänä.

Ihan tavallisia puhelinnumeroita vaikkapa terveydenhuoltoon on vaikea löytää. Joidenkin palveluiden käyttö vaatii tunnistautumista ja kykyä käyttää älypuhelinta.

Joillekin ainoa vaihtoehto on siis mennä virastoon tai palvelupisteeseen itse asioita hoitamaan. Tai hankkia joku muu valtakirjan kera asioidensa hoitoon.

Jonossa näkö- ja liikuntavammaisen puolesta

Yle kävi Turussa kuulostelemassa pankkiin aamulla jonottavien mietteitä palveluista ja oikeudellisista pulmista.

Erik Jetsonen hoitaa liikunta- ja näkövammaisen asioita valtakirjalla. Kuva: Samuli Holopainen / Yle

Erik Jetsonen jonotti toisen ihmisen puolesta hoitamaan asioita valtakirjalla. Omat asiat sujuvat verkossa, mutta autettavalla on ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.

– Kaikki eivät pysty sähköisiä palveluita käyttämään. Minunkin on tätä täytynyt harjoitella. Nyt olen hoitamassa asioita sellaisen ihmisen puolesta, joka ei netin kautta voi asioitaan hoitaa. Eikä hän tänne jonoon pääse. Hänellä on näkövamma eikä hän juuri kykene jaloillaankaan liikkumaan. Että tämmöttii.

Tiina Rundelin on asunnonvälittäjä. Hän kertoo, että lähes kaikki sopimukset vaativat nykyään tietoverkkoasiointia.

Asuntovälittäjä Tiina Rundelin sanoo, ettei ilman sähköistä asiointia kauppoja tehdessä enää pärjää. Kuva: Samuli Holopainen / Yle

– Asiakkaana voi olla 75-vuotias, joka vasta ensimmäistä kertaa hankkii pankkitunnukset. Kaikki sopimuksethan nykyään tehdään sähköisessä muodossa.

Myös Esko Vuori seuraa huolenkare silmäkulmassa sitä, että hyvin monet eivät palvelujen ääreen pääse.

– On paljon yksin eläviä ja vanhuksia ja vammaisia. Tietotekniikka on aika haasteellista heille.

Esko Vuori sanoo, että aamun pankkijonossa näyttää usein olevan juuri heitä, joilla asiointi ei etänä onnistu. Kuva: Samuli Holopainen / Yle

Esko Vuori kertoo myös vaimonsa hoitelevan parin sukulaisen verkkoasioita, kun nämä eivät itse siihen kykene.

Karuja viestejä: Ei kuulu meille

Vanhusten oikeuksien toteutumista ja palvelujen saamista tutkivan professorin Kaijus Ervastin tutkimusryhmä on kerännyt kolmen yliopiston ihmisoikeuskeskuksen kanssa kertomuksia ikääntyvien oikeuksien ja palvelujen ongelmista.

Tutkijat ovat saaneet lehti-ilmoituksen perusteella yli 600 ihmisten ongelmista kertovaa tarinaa ja yhteydenottoa. Kertomuksia on tullut kirjeinä, sähköposteina ja puheluina. Niitä ovat lähettäneet vanhukset itse sekä heidän omaisensa ja omaishoitajansa.

Professori Kaijus Ervasti kertoo, että monasti vanhuksiin suhtaudutaan syyttä suotta höppänöinä. Tarvitsemme enemmän ihmistä ja hänen itsemäärämisoikeuttaan kunnioittavaa lainsäädäntöä Kuva: John Palmén

– Monilla tuntuu olevan sellainen tunne, että ikääntyneitä ei arvosteta tarpeeksi yhteiskunnassa ja heitä ei oteta aina tosissaan, Itä-Suomen yliopiston yhteiskunnallisen oikeustutkimuksen professori Ervasti summaa vaikutelmaa viesteistä.

– Sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvät ongelmat näyttävät korostuvan, Kaijus Ervasti pohdiskelee.

Lisäksi ihmisillä on oikeudellisia pulmia esimerkiksi asumiseen, perheeseen, tavaroiden ja palveluiden hankintaan sekä kaltoinkohteluun liittyvissä asioissa. Osa ongelmista juontaa siitä, että ikääntyvät joutuvat painimaan läheisten kuolemiin liittyvien asioiden kanssa.

Näyttää myös siltä, että palveluiden digitalisaatio ja siirtyminen verkkoon eivät kaikkien ihmisten asioiden hoitoa sujuvoita. Monelta vanhukselta älypuhelin tai tietokone puuttuu, ja useilla ikääntyneillä ei ole taitoa käyttää uusia viestivälineitä.

– Moni kertoo, ettei löydä oikeaa paikkaa, josta saada neuvoja tai valittaa. Ihmistä patistetaan luukulta toiselle. Ihmisillä on tunne, että kaikki sanovat, että asia ei kuulu meille, Ervasti kuvailee.

Ihmiset kertovat esteistä, jotka rajoittavat heidän oikeuksiaan: on taloudellisia ja oikeudelliseen informaation sekä omaan osaamiseen liittyviä pulmia.

Kertomuksista ilmenee myös, etteivät monet tunne saavansa normaalia arvostusta.

– Osa ikääntyneistä kokee, että heitä kohdellaan niin kuin vähän höpsähtäneinä, vaikka he ovat täysissä sielun ja ruumiin voimissa.

Keski-ikäisen ja keskiluokkaisen oikeudet jylläävät

Kaijus Ervasti sanoo, että ikäihmisten oikeuksien toteutumisen ongelmat ovat suuri yhteiskunnallinen kysymys.

– Tällä hetkellä noin viidennes väestöstä on yli 65-vuotiaita. Muutaman vuosikymmenen päästä kolmannes kansasta on yhtä vanhoja. Muistisairaidenkin määrä on noin 200 000, ja kasvaa väestön ikääntyessä. Ryhmien kasvu tuo haasteita sekä oikeus- että hyvinvointijärjestelmälle.

Professori Kaijus Ervasti sanoo, että suuri osa ikäihmisistä ei ole laitoshoidossa tai höpsähtäneitä. "Silti monella tuntuu olevan ongelmia oikeuksiensa suhteen." Kuva: Samuli Holopainen / Yle

Haavoittuvien ryhmien, kuten muistisairaiden ja vanhusten palvelujen saannissa on toisaalta kyse jännitteestä, jossa ihmistä saatetaan myös ylisuojella. Ervastin mukaan tarvitsemme enemmän ihmisen ja hänen itsemäärämisoikeutensa kunnioittamista.

– On kyse itsemääräämisoikeuden ja suojelutarpeen välisestä suhteesta. Suuri osa ikääntyvistä on ihan hyvin pärjääviä. He eivät ole välttämättä laitoshoidossa tai höpsähtäneitä. Mutta silti monella tuntuu olevan ongelmia.

On tärkeää tutkia, millaisia palveluita esimerkiksi muistisairaat saavat, miten hoivapalveluita järjestetään, ja miten lailliset oikeudet toteutuvat. Tutkijat tutkivat ja poliitikot päättävät, mitä asioille tehdä.

– Oikeudellis–yhteiskunnallinen lähestymistapa on yksi keino tuoda esiin oikeutta ja mahdollisuutta päästä käsiksi hyvään ja ihmisarvoiseen elämään, oikeustieteen tohtori Ervasti sanoo.

Kaikkien ei ole yhtä helppoa saada palveluja kuin keskiluokkaisen ja keski-ikäisen niin sanotun normaali-ihmisen. Aluevaalien jälkeen uutta sosiaali- ja terveysjärjestelmää rakennettaessa täytyy ottaa huomioon myös ihmisten oikeudet.

– Sote-asioihin liittyy aina myös oikeudellinen puoli. Haavoittuvien ryhmien on myös saatava ne sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, joihin heillä on laillinen oikeus.