Hyppää sisältöön

Sokea Mirella Snellman on Lucia-neidon kauneusihanteiden ilmentymä, mutta hän ei ole koskaan nähnyt itseään

Vaikka Lucia-neito on sokeiden suojeluspyhimys, hänen edustajaansa valittaessa painottuu usein ulkonäkö. Lucia-perinteen alkuaikoina Lucia ei kuitenkaan ollut edes neito, vaan mieskin saatettiin valita valontuojaksi.

Mikkelin lukion Lucia-neito 2021 Mirella Snellman.
Mikkelin lukion Lucia-neito Mirella Snellman kertoo, millaista sanomaa toivoisi levittävänsä sokeiden suojeluspyhimyksen edustajana.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Valkomekkoiset nuoret naiset saapuvat kulkueena kirkon käytävää pitkin alttarille. Muilla on päässään havuseppeleet, mutta pieni hahmo kulkueen etujoukoissa kulkee paljain päin, pitkät vaaleat hiukset selkää pitkin valuen.

Hän on tämän vuoden Mikkelin lukion Lucia-neito Mirella Snellman, joka saa kynttiläkruununsa vasta alttarilla.

Lucia-neito kulkee yleensä kulkueen kärjessä, mutta Snellman tulee vähän toisen tytön takana. Se johtuu siitä, että tyttö auttaa sokeaa Snellmania kulkemaan kirkon läpi ja nousemaan muutaman askelman alttarille.

Snellman on kuin malliesimerkki siitä, millainen Lucia-neidon perinteen mukaan kuuluu olla: vaalea, pohjoismainen ja suloinen nuori nainen. Mikkelin lukion Lucia-neidon tämän vuotiselle valintaraadille Snellmanin ulkonäkö oli kuitenkin yhdentekevä.

Niinkuin se on syntymäsokealle Snellmanille itselleenkin.

Lucian valintaan otettiin mallia kauneuskilpailuista

Kun Mirella Snellman ajattelee Lucia-perinteitä, hänen mieleensä ei nouse kynttiläkruunupäinen neito, sillä hän ei ole koskaan nähnyt Luciaa. Ensimmäisenä hänen ajatuksiinsa nousee sen sijaan Lucian päivän tunnelma.

– Se fiilis, jota Lucian on tarkoitus tuoda: iloisuus ja positiivinen energia. Ja sitten tietenkin laulut, joita Lucia-kulkueessa lauletaan, Snellman kertoo.

Mirella Snellman on harrastanut laulua lapsesta saakka. Kuvassa Snellmanin kanssa laulaa koulukaveri Anna Läntinen. Kuva: Esa Huuhko / Yle

Vaikka Lucia-neito on hyväntekeväisyyden keulahahmo, Lucian valinta on rinnastunut kauneuskilpailuihin jo 1950-luvulta saakka. Silloin sanomalehti Huvudstadsbladet julkaisi ensimmäistä kertaa kilpailun, jossa lukijat saattoivat äänestää vaaleahiuksisten nuorten naisten joukosta suosikkinsa Lucia-neidoksi.

Lucia-perinteeseen perehtynyt (siirryt toiseen palveluun) kulttuurihistorian tutkija Fanny Reinikka arvelee, että Lucian valintaan otettiin mallia sen aikaisista kauneuskilpailuista.

– Tapa, jolla ehdokkaita esiteltiin ja kuvia otettiin, muistutti kauneuskilpailuehdokkaiden esittelyä. Etenkin 50-luvulla valokuva oli todella tärkeä Lucia-kilpailuun haettaessa.

Lucia-neitojen ulkonäköä myös kuvailtiin tarkasti lehdissä. Esimerkiksi hiusten väristä ei kerrottu ainoastaan, että tukka on vaalea vaan sävyt eriteltiin esimerkiksi kullanvaaleaksi, tuhkanvaaleaksi ja tummanvaaleaksi.

Heti ensimmäisenä vuonna kritiikkiä herättikin se, eikö Lucia voisi olla myös ruskeahiuksinen.

Lucian ulkonäkö on säilynyt muuttumattomana vuosikymmeniä. Tältä Lucia-neito näytti vuonna 1957. Kuva: Volker von Bonin / Museovirasto

Lehti-ilmoituksissa alettiin pian hakea pesäeroa kauneuskilpailuihin korostamalla ehdokkaiden sisäistä kauneutta. Ehdokkaat ovat kuitenkin olleet näihin päiviin saakka nuoria, viehättäviä naisia.

– Ja kuvahan on edelleen läsnä nykyään, kun vaikka Folkhälsanin sivuilla äänestetään Lucia-neitoa. Voisihan sitä miettiä, onko kuva niin tarpeellinen, Reinikka sanoo.

Snellman valittiin pelkän luonnekuvauksen perusteella

Mikkelin lukiossa on ollut jo vuosikymmeniä perinne, jossa lukion abipojat valitsevat Lucia-neidon tokaluokkalaisten tyttöjen keskuudesta. Tänä vuonna perinne rikottiin ja Luciaa valitsemaan pääsi koko abien ikäluokka.

Samalla päätettiin, että Lucia valittaisiin anonyymisti pelkän ehdokkaan itsestään kirjoittaman luonnekuvauksen perusteella. Snellman kirjoitti muun muassa näin:

"Sopisin mielestäni hyvin Luciaksi, koska olen luonteeltani iloinen, hauska ja sosiaalinen ja tykkään myös ilahduttaa muita. Lisäksi rakastan laulamista. Lucia on sokeiden suojeluspyhimys, ja omasta sokeudestani johtuen hän on minulle erittäin tuttu ja läheinen hahmo. "

Mirella Snellmanin lisäksi Mikkelin lukion Lucia-kulkueessa olivat Aino Helanneva, Hilja Kauppinen, Kerttu Kirjalainen, Lotta Korvenpää, Siiri Kurvinen, Silla Lampinen ja Anna Läntinen. Kuva: Esa Huuhko / Yle

Snellmanista lukiolaisten tapa valita Lucia tietämättä lainkaan tämän ulkonäköä, oli hyvä. Hänelle itselleen ulkonäköön liittyvillä asioilla on elämässä hyvin pieni merkitys.

Hän tietää omasta ulkonäöstään perusasiota, kuten hiusten ja silmien värin. Vaatekaapissa on vaatteita, joiden Snellman haluaa olevan siistejä, puhtaita ja hyvän tuntuisia.

– Minulla ei ole mitään tarvetta käyttää merkkivaatteita. Riittää, että pukeutumiseni ja hiukseni ovat normaalin oloiset.

Ulkonäön merkityksestä sokean elämässä kertoo se, että Snellman ei esimerkiksi osaa kuvailla parhaan ystävänsä ulkonäköä erityisen tarkasti. Ulkonäön sijaan hän kuvailee fiilistä, joka ystävän seurassa tulee.

– Tiedän hänen ulkönäöstään ihan perusasiat. Minulle hän on tyyni ja rauhallinen ihminen, joka osaa aina piristää minua, Snellman sanoo.

Lucia-neitoon liitettyjä ihanteita on kyseenalaistettu vuosi toisensa perään. Esimerkiksi useilla paikkakunnilla on valittu jo vuosia Lucia-mummo. Kokkolassa Lucia valitaan tänä vuonna yhdenvertaisuus-teemalla kehitysvammaisten nuorten naisten joukosta.

Ruotsissa yritettiin muutama vuotta sitten valita Luciaksi poika, mutta silloin se oli monille liikaa. Aivan perinteen alkujuurilla Lucian sukupuolella ei kuitenkaan ollut väliä.

Ennen vanhaan Lucia saattoi olla renkipoika

Lucia-perinne yhdistelee monien muiden juhlien tapaan kristillistä ja kansanperinnettä. Kansanperinteessä 13.12. vietettiin talven pimeimmän päivän juhlaa, jonka osaksi kristillinen valontuoja solahti vähin erin.

– Kansanomaisessa Lucia-perinteessä sukupuolen merkitys ei ollut vahva. Esimerkiksi renki saattoi tulla kruunatuksi Lucia-juhlan valontuojaksi. Myös miesopiskelijat olivat usein myös kouluissa Lucioita, tutkija Fanny Reinikka sanoo.

Reinikka uskoo, että Lucia-neidot ovat olleet vuosikymmeniä niin toistensa kaltaisia, että mielikuvan muuttaminen voi olla vaikeaa. Mutta se ei tarkoita, etteikö perinne voisi muuttua.

– Sen lisäksi, että on suuria lehtikilpailuja, pieniä, paikallisia perinteitä voisi tuoda enemmän esille. Silloin nähtäisiin kuinka eri tavalla Luciaa voi juhlistaa.

Kulttuurihistorian tutkija Fanny Reinikka on tehnyt pro gradunsa Lucia-perinteestä Helsingissä. Kuva: Martin Pettersson

Mikkelin tuomiokirkossa Mirella Snellman on saanut päähänsä kynttiläkruunun, hänen vyötärölleen on sidottu punainen nauha ja käsissä on kauralyhde. Hän laulaa Walking in The Air-kappaletta soolona pianon säestyksellä.

Laulaminen oli yksi syy, miksi Snellman halusi Luciaksi.

– Halusin haastaa itseäni. En ole pitkään aikaan uskaltanut laulaa kenellekään, kenenkään kuullen. Tämä on tunnustelua, miltä esiintyminen tuntuisi.

Tärkeää oli myös esiintyä juuri koulun juhlassa. Snellman on ainoa ikäisensä sokea Mikkelissä, eikä porukoihin pääseminen ole itsestään selvää.

– Mielestäni oli kiva ajatus olla mukana porukassa, joka yhdessä suunnittelee ja toteuttaa esityksen. Sain tutustua uusiin ihmisiin ja kokeilla tällaistakin osaa koulunkäynnistä.

Lue myös:

Voit keskustella aiheesta 14.12. klo 23.00 saakka.

.
.