Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Jutun kuvat ja videot voivat järkyttää.

Ideologia ja imperiumi. Neuvostoliitto oli valtava monikansallinen imperiumi, mutta myös ainutlaatuinen kokeilu, jossa teoria oli usein tärkeämpi kuin käytäntö. Propagandasta ja valheesta tuli alusta asti olennainen osa järjestelmää.

Nykyhistorioitsijat syyttävät usein valtion perustajaa V.I. Leniniä siitä, että utopiasta tuli alusta asti tragedia. Lenin oli fanaatikko, jonka ajattelussa ei ollut sijaa sovittelulle. Lenin loi opin, joka oikeutti ideologisesti armottoman väkivallan ja luokkasodan.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

”Hirtettävä (ehdottomasti hirtettävä, jotta kansa näkisi) vähintään tuhat pahinta kulakkia ja pohattaa. Otettava heiltä kaikki vilja. Toimittava niin, että satojen virstojen säteellä kansa näkisi ja vapisisi. (Lenin 1918)”

Venäjä oli oikeastaan kummallinen paikka marxilaiselle kommunismille. Se oli takapajuinen maa, jossa oli hyvin vähän teollisuutta ja modernia kapitalismia.

Maa, joka surmasi miljoonia omia kansalaisiaan

Josif Stalinin aikana toteutettiin valtavia teollisia ponnistuksia, mutta hinta oli hirveä.

Maatalouden pakkokollektivisoinnissa, Ukrainassa synnytetyssä nälänhädässä ja Stalinin 1930-luvun vainoissa Neuvostoliitto surmasi miljoonia omia kansalaisiaan.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Vielä useammat viettivät vuosia vankileireissä.

“Nainen jolla oli pieni tyttö pidätettiin. Hän ehti huutaa ystävättärelleen: ’Jos en palaa, ota tyttöni luoksesi.’ Ja toinen otti lapsen omakseen. Tyttö alkoi kutsua häntä äidiksi, Anja-äidiksi. Oikea äiti palasi seitsemäntoista vuoden kuluttua. Hän suuteli ystävättärensä jalkoja ja käsiä. Sadut yleensä loppuvat tähän, mutta todellisessa elämässä jutulla oli toinen loppu.”

Kirjailija ja toimittaja Svetlana Aleksijevitš kasvoi Neuvostoliitossa. Hän voitti kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 2015.

Aleksijevitš julkaisi vuonna 2013 haastattelukirjan Neuvostoihmisen loppu. Kaikki tämän jutun lainaukset ovat tuosta kirjasta, tavallisten neuvostokansalaisten muistoja.

”Gorbatsovin aikaan, kun arkistot avattiin, entiseltä leiriläiseltä kysyttiin, haluatteko nähdä oman juttunne? -Haluan. Hän otti oman kansionsa. Päällimmäisenä oli ilmianto, tuttua käsialaa. Sen oli kirjoittanut naapuri ’Anja-äiti’. Voitteko käsittää? Ei sekään nainen voinut. Kotiin tultuaan hän hirttäytyi.”

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

”Kuusi vuotta leiriä maanpetoksesta. Meidän isä. Siellä he rakensivat rautatietä ikiroudan maille. Hän kuljetti leirissä vainajia. Päivän aikana kertyi kymmenen – viisitoista ruumista. Mutta meillä kotona riippui hyvin pitkään iso Stalinin kuva. Isä ei kantanut kaunaa, hän katsoi, että aika oli sellainen. Rakennettiin vahvaa maata. Ja Hitler voitettiin. ”

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Toisen maailmansodan suurin teurastus

Toinen maailmansota eli ”suuri isänmaallinen sota”, kuten sitä Neuvostoliitossa kutsuttiin, oli maan historian ylpein saavutus, sankaritarina, jolla saattoi oikeuttaa kaiken sen jälkeen tapahtuneen.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Saksan Adolf Hitlerin ja Neuvostoliiton Stalinin välisestä itärintaman sodasta tuli toisen maailmansodan valtavin ja verisin kamppailu. Hollywood elokuvista voi saada sen käsityksen, että natsit taistelivat lähinnä amerikkalaisia vastaan, mutta todellisuudessa ylivoimaisesti suurin osa Saksan kaatuneista kuoli itärintamalla.

Neuvostoliitto taas menetti sodassa yli 20 miljoonaa ihmistä.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Suuri isänmaallinen sota oli neuvostoihmisille niin järisyttävän suuri uhraus ja niin vaikuttava voitto, että sillä oli helppo perustella myöhemmin kaikki muu Neuvostoliitossa. Mikään inhimillinen uhraus ei tuntunut sen jälkeen mahdottomalta.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kylmän sodan supervalta

Sodan jälkeen Stalin onnistui pystyttämään kommunistihallinnon lähes kaikkiin niihin Euroopan maihin, joihin puna-armeija oli edennyt.

Rautaesirippu laskeutui Euroopan ylle. Iso osa perinteistä keskistä Eurooppa kuuluikin yhtäkkiä ”itäblokkiin”, kommunistimaiden yhteisöön ja Neuvostoliiton turvallisuusvyöhykkeeseen.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kylmä sota oli enemmän kuin suurvaltakamppailu, se oli kahden kilpailevan järjestelmän, kommunistisen suunnitelmatalouden ja markkinatalouden välinen ideologinen taistelu. Neuvostoliitto pärjäsi varustelukilpailussa hämmästyttävän hyvin, vaikka sen talous oli koko ajan paljon pienempi kuin sen kilpailijan Yhdysvaltojen.

Kukaan kylmän sodan aikana elänyt ei unohda ydinsodan pelkoa. Se oli kuin ilmastokatastrofin uhka nykynuorisolle. Ei koko ajan mielessä, mutta jotenkin silti aina läsnä.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Uusi johtaja Nikita Hruštšov tuomitsi vuonna 1956 kommunistipuolueen puoluekokouksessa pitämässään salaisessa puheessa Stalinin hirmuteot. Silti kommunismista Hruštšovilla ei ollut aikomustakaan luopua.

Neuvostoliitto oli valtava monikansallinen maa. Johdon ajattelussa imperiumin turvallisuuspolitiikka ja usko ideologiaan sekoittuivat.

Kun sen liittolaismaissa yritettiin kokeilla vapaampaa sosialismia, neuvostojohto teki selväksi, ettei se hyväksynyt imperiuminsa horjuttamista. Unkarin kansannousu vuonna 1956 ja Prahan kevät 1968 kukistettiin panssarein.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Lennä Juri Gagarin

Ainakin yhdessä asiassa Neuvostoliiton paikka historiassa on taattu varmasti vuosisatojen päähän. Se lähetti ensimmäisen ihmisen avaruuteen.

Ensimmäinen satelliitti Sputnik, vuonna 1957 ja Juri Gagarinin kierros maapallon ympäri vuonna 1961 olivat lännelle shokki. Neuvostoliitto näytti kykenevän kilpailemaan myös teknologisesti.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Iso osa kansasta uskoi kaikesta huolimatta sosialistiseen järjestelmään.

Neuvostoliitossa tuloerot olivat hyvin pienet. Mutta etuoikeuksia ei saanut rahalla vaan esimerkiksi hyvällä asemalla kommunistipuolueessa.

”Minä rakastan sanaa ”toveri”, enkä koskaan lakkaa rakastamasta. Neuvostoihminen oli hyvä ihminen, hän saattoi matkustaa Uralin taakse, erämaahan – aatteen vuoksi, ei dollarien. Stalingradin taistelu, avaruuslento – kaikkeen hän pystyi.”

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Todellisuuden neuvostoihminen seisoi jonossa

Silti kuilu todellisuuden ja propagandan välillä oli valtava. Kaikesta oli välillä pulaa, kaupoissa syntyi loputtomia jonoja.

Neuvostoliitto oli kuin ikuinen sotatalous, ihmiset oppivat hankkimaan tavaroita tuttavan kauppaa ja trokaamalla.

Omassa kodissa ja keittiössä alkoi toinen, henkilökohtainen maailma.

”Kiitos Hrustsovin! Hänen aikanaan päästiin yhteisasunnoista, saatiin omat keittiöt, missä saattoi haukkua hallitusta ja ennen kaikkea ei tarvinnut pelätä, sillä kaikki keittiössä olivat omia."

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

1960-luvulla elintasoero Länsi-Eurooppaan alkoi kasvaa. Kommunistinen suunnitelmatalous ei kyennyt vastaamaan lännen vauhtiin.

Neuvostojohdossa tiedostettiin kyllä, että maassa tarvittiin suuria talousuudistuksia, mutta puoluekoneisto ei kyennyt tekemään muutoksia, jotka olisivat samalla syöneet sen omaa valta-asemaa.

Gorbatšov avaa portit

Punaisella torilla vanhat herrat vaihtuivat, mutta pysähtyneisyys jatkui. Vasta Mihail Gorbatšovin nousu valtaan 1985 aloitti uuden aikakauden, jolloin Neuvostoliitto aidosti yritti uudistua.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Gorbatšov uskoi neuvostojärjestelmän olevan korjattavissa, hän sanoi haluavansa palata leniniläisille juurille. Talousuudistuksista eli perestroikasta ja glasnostista eli vapaudesta tuli uusia iskusanoja, jotka opittiin tuntemaan lännessäkin.

Neuvostoliitossa glasnost aloitti kiihkeän uuden vaiheen, neuvostokansalainen yhtäkkiä väitteli, joskus jopa keittiön ulkopuolella.

Mutta pula kaikesta paheni entisestään. Samalla kansallisuuskysymykset eri puolilla imperiumia nousivat pintaan.

Ryövärien vallankumous

Elokuussa 1991 Neuvostoliiton vanha kaarti yritti vielä kerran kaapata vallan, mutta menetti pelin heti kättelyssä.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Venäjän johtaja Boris Jeltsin nousi tärkeämmäksi kuin Neuvostoliiton Gorbatšov, joka huomasi olevansa johtaja ilman valtiota.

Kun Neuvostoliitto romahti, se myös sananmukaisesti hajosi, viiteentoista eri valtioon.

Seurasi kaoottinen ja ruma 1990-luku, jolloin toiset rikastuivat suunnattomasti ja toiset pettyivät katkerasti.

” Haluttiin vapautta, mutta mitä saatiin? Jeltsiniläinen ryövärien vallankumous.”

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Miten maa, jossa lähes kaikki on yli puoli vuosisataa ollut yhteiskunnan omistuksessa muutetaan markkinataloudeksi?

Arvomaailma muuttui yhdessä yössä kommunismin ihanteista rahan ansaitsemisen tavoitteluksi.

Miljoonat kokivat, että omalta elämäntyöltä vietiin kaikki arvo ja oikeutus.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kaikki tämän jutun lainaukset ovat nobelisti Svetlana Aleksijevitšin kirjasta: Neuvostoihmisen loppu – Kun nykyhetkestä tuli second handia. (Tammi 2018, suomentanut Vappu Orlov).

”Me kaikki sosialismissa eläneet ihmiset olemme sekä samanlaisia että erilaisia kuin muut ihmiset – meillä on omat sanastomme, omat käsityksemme hyvästä ja pahasta, sankareista ja marttyyreista. Meillä on erityinen suhde kuolemaan.”

Lähteet: Jutussa on käytetty lähteenä myös mm. Osmo Jussilan, Vladislav Zobokin ja Jegor Gaidarin teoksia.