Helsingin yliopistossa kuohuu – teatteritieteen opintoja rukataan uusiksi, eikä se ole kaikkien mieleen

Helsingin yliopisto kaavailee teatteritieteen opintojen supistamista. Mitä tämä tarkoittaa ja millaisia seurauksia sillä olisi? Kysyimme teatteritieteen professorilta ja dekaanilta.

Nettiadressissa vaaditaan teatteritieteen turvaamista. Sitä voi Suomessa opiskella vain Helsingin yliopistossa. Kuva: Unsplash photos/Joshua Leal

Helsingin yliopistossa kuohuu. Humanistisen tiedekunnan johto suunnittelee teatteritieteen opintosuunnan muuttamista opintokokonaisuudeksi.

Suunnitelma on saanut muun muassa Teatterin tiedotuskeskus Tinfon pistämään liikkeelle adressin, joka vaatii teatteritieteen tulevaisuuden turvaamista.

Mistä on kyse? Yle otti asiasta selvää ja haastatteli Helsingin yliopiston teatteritieteen professori Hanna Korsbergia sekä humanistisen tiedekunnan dekaani Pirjo Hiidenmaata.

Tehdään ensin termit selviksi. Opintosuunta tarkoittaa sitä, mistä ennen puhuttiin pääaineena.

Käytännössä muutos tarkoittaisi, ettei teatteritiedettä voisi enää opiskella opintosuuntana – entisenä pääaineena – yhtenäisenä koulutusputkena, joka alkaa kanditutkinnosta ja voi päätyä tohtoriksi väittelemiseen asti.

Sen sijaan teatteritiede muuttuisi opintokokonaisuudeksi, joka olisi laajuudeltaan suppeampi. Se olisi jotain samaa, mistä ennen puhuttiin sivuaineena.

Myös opintokokonaisuuden pohjalta voisi edelleen tehdä graduja ja väitöskirjoja, mutta syntyisikö niitä enää entiseen malliin, jos opetusta ei olisi tarjolla yhtä laajasti kuin ennen? Tämä huolettaa teatteritieteen professori Hanna Korsbergia.

– Muutos heijastuisi tutkintojen määrään ja siihen, syntyykö meillä riittävästi perehtyneitä maistereita. Kentän tarvitsema asiantuntemus lepää kuitenkin riittävien ja laadukkaiden perusopintojen varassa, Korsberg sanoo.

Riittävätkö asiantuntijat?

Helsingin yliopisto on nykyään ainoa paikka Suomessa, jossa teatteritiedettä voi opiskella. Vakituista henkilökuntaa on kaksi. Hanna Korsbergin lisäksi yliopistolehtori Johanna Laakkonen.

Vielä vuoteen 2019 vastaavaa opetusta sai Tampereen yliopistossa nimellä teatterin ja draaman tutkimus. Sitten sekin ajettiin alas.

Samaan aikaan Suomi on maa, jossa on tiheä ammattiteatteriverkosto ja teatterissa normaalivuosina noin neljä miljoonaa kävijää.

Hanna Korsberg on huolissaan siitä, että jos opintoja muutetaan, teatterit eivät saa jatkossa riittävästi asiantuntijoita käyttöönsä. Kuva Kansallisteatterista Helsingistä. Kuva: Rinna Härkönen / Yle

Teatteritieteen maisteritutkinnosta siirrytään taiteellista työtä tukeviin ammatteihin: tuotannollisiin tehtäviin, hallintoon, viestintään ja arkistotyöhön. Jos tällaisten asiantuntijoiden määrä alkaisi hiipua, sen huomaisi Hanna Korsbergin mielestä lopulta myös tavallinen teatterissa kävijä.

– Teatterissa tehdään paljon työtä, joka ei näy yleisölle. Ohjelmiston valmisteluun ja suunnitteluun osallistuu muitakin kuin taiteilijoita. Orkesterikin tarvitsee intendenttinsä, joka mahdollistaa konsertit.

Korsbergin mukaan viime vuonna teatteritieteestä teki maisterintutkintoon vaadittavan pro gradu -tutkimuksen 15 opiskelijaa, tänä vuonna kolme. Valmistuvien määrät vaihtelevat runsaasti.

Miten käy tutkimuksen?

Teatteritieteen professori Hanna Korsberg on huolissaan myös muutoksen vaikutuksista tieteeseen ja tutkimukseen. Teatteritieteessä tutkitaan muun muassa ohjaajan- ja näyttelijäntyötä, teatterin ja tanssin historiaa, näytelmäkirjallisuutta, draamaa ja yleisötyötä.

– Mitä vähemmän perusopetusta on tarjolla, sitä vähemmän ihmisillä on halukkuutta tehdä alan tutkimusta. Kilpailu tutkimusrahoituksesta on kovaa, eikä pienellä opintokokonaisuudella pysty kilpailemaan niiden kanssa, joilla on iso opintosuunta takanaan.

Jos opetus muuttuisi suppeammaksi ja enemmän vain yleissivistäväksi, se vaikuttaisi Korsbergin mielestä jatkossa teatterin tutkimuksen laatuun.

Korsbergin tietojen mukaan muutosehdotukset liittyvät tiedekunnan haastavaan taloudelliseen tilanteeseen. Sen vuoksi muun muassa tuntiopettajia ei saa käyttää.

– Teatteritieteessä on tähän asti ollut kaksi vakituista opettajaa ja olemme pärjänneet, kun olemme saaneet käyttää tuntiopettajia. On uusi tilanne, että tuntiopettajien käyttö on meiltä kategorisesti kielletty.

Jos nykyiset suunnitelmat toteutuvat, ne astuvat voimaan vuonna 2023.

Mitä dekaani vastaa?

Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani Pirjo Hiidenmaa vastaa Ylen kysymyksiin sähköpostitse.

Dekaani Pirjo Hidenheimo uskoo, että jos opetus organisoidaan toisin, henkilökunnalle saattaa jäädä enemmän aikaa tutkimukselle. Kuva: Katriina Laine / Yle

Miksi tällaiseen muutokseen pyritään?

– Pyritään tarjoamaan opiskelijoille sellaiset koulutusohjelmat, joiden opetus pystytään turvaamaan ja joihin meillä on riittävästi henkilökuntaa. Olemme saaneet opiskelijoilta kirjelmiä, ettei taiteiden tutkimuksen ohjelmassa ole tarjolla luvattua määrää opetusta.

Hiidenmaan mukaan periaatteena on, että yliopistokoulutus järjestetään niin, että opinnoista vastaavat työsuhteessa olevat tutkijat ja opettajat.

– Emme voi tarjota yliopiston nimissä opintoja, joihin pitää etsiä ulkopuolelta opettajat. Vain niin sanottuja työelämäkursseja tai joitakin erikoiskursseja varten palkataan tuntiopettajia, samoin silloin, kun tehtävässä ei ole varsinaista hoitajaa, esimerkiksi tehtäväntäytön aikana.

– Sivutoimiseen tuntiopetukseen humanistinen tiedekunta on käyttänyt noin 500 000 euroa vuosittain.

Millaisia käytännön vaikutuksia sillä olisi, jos teatteritiedettä ei voisi opiskella enää opintosuuntana?

– Opiskelija voi opiskella taiteiden tutkimusta, mutta ottaa opintoihin kirjallisuutta, historiaa, filosofiaa, estetiikkaa, viestintää tai muita aineita hiukan enemmän kuin nykyisin, Pirjo Hiidenmaa vastaa.

Millaisia vaikutuksia sillä olisi suomalaiseen teatteritieteeseen?

– Jos opetus organisoitaisiin toisin, henkilökunnalle saattaisi jäädä enemmän aikaa tutkimukseen, mikä tietenkin vahvistaisi teatteritiedettä.

Henkilökunnan määrään uudistus ei hänen mukaansa vaikuta.

Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani Pirjo Hiidenmaa muistuttaa, että yliopistossa kaikkien maisteri- ja kandiohjelmien rakenteita ja sisältöjä tarkastellaan.

– Joissakin ohjelmissa opintosuuntien uudistuksia on tehty jo syksyn aikana.