Rahaa ruokaan, joululahjoja lapsille – somessa kynnys avun pyytämiseen ja jopa kerjäämiseen on madaltunut

Sosiaalisessa mediassa avun pyytäminen vaikuttaa yleistyvän, asiantuntijat arvioivat. Avun tarve ei kuitenkaan ole aina todellinen, eikä huijausta ole helppo tunnistaa.

Sosiaalisessa mediassa avun pyytäminen on usein helpompaa kuin kasvotusten. Arkistokuva. Kuva: Mehmet Ali Ozcan / AOP

Miten saisin rahat riittämään kahdeksi viikoksi lapsille ja äidille?

Näin voi alkaa Facebookin suljettuun ryhmään kirjoitettu julkaisu. Julkaisuissa pohditaan vaikeaa rahatilannetta ja pyydetään neuvoja. Kommenttikentässä ryhmän jäsenet säälivät viestiketjun aloittajaa ja kysyvät, voivatko he auttaa.

Esimerkiksi tällaista voi olla sosiaalisen median kerjääminen, Säästäjät ja sentinvenyttäjät -ryhmän ylläpitäjä Mirva Vähä-Pietilä kertoo.

Ryhmässä on yli 32 000 jäsentä, joita yhdistää halu säästää. Vaikka kerjääminen on kielletty ryhmän säännöissä, vastaavia julkaisuja näkyy aika ajoin.

– Monesti julkaisuja tekevät ohittavat kommentit, joissa neuvotaan hakemaan apua ruokajonoista tai diakoneilta, eli he selvästi hakevat suoraa tilisiirtoa, mihin ei tarvitse todistella tilanteensa todellisuutta.

Vähä-Pietilä kertoo, että usein viestit tuottavat tulosta, ennen kuin ylläpito ehtii poistaa sääntöjen vastaisen julkaisun.

– Se suututtaa, kun auttajatkin ovat usein itse vähävaraisia ja siksi tietävät miltä se tuntuu ja haluavat auttaa.

Myös toisen suuren Facebook-ryhmän ylläpitäjä Kaisu Setälä tunnistaa ilmiön. 11 vuotta sitten perustettu Äitylit-ryhmä on kerännyt yli 64 000 jäsentä.

– Kerjääminen on ryhmässä todella yleistä. Yleensä pyydetään rahaa ja kerrotaan enemmän ja toisinaan vähemmän vaikeasta tilanteesta, Setälä luonnehtii.

Joulun alla hyväntekeväisyys on erityisen ajankohtaista. Monilla avuntarve on aitoa ja ihmiset kaipaavat rahaa lahjoihin tai yksinkertaisesti ruokaan. Kaikki eivät kuitenkaan ole rehellisiä. Vähä-Pietilä kertoo saavansa varoitusviestejä ihmisistä, jotka kerjäävät useissa ryhmissä.

Avunpyynnöt sosiaalisessa mediassa ovat kiinnittäneet myös Marko Mikkolan huomion. Mikkola on sosiaalipsykologian väitöskirjatutkija ja tietoturva-arkkitehti, joka tutkii netissä rikoksen uhriksi joutumista.

– Facebookissa pyyntöjä näkyy selvästi, pyydetään pieniä summia rahaa. Näitä julkaisuja on osunut silmiini viimeisen puolen vuoden aikana normaalia enemmän, Mikkola kertoo.

Mistä voi tunnistaa, kuka somessa apua pyytävä tarvitsee oikeasti apua? Vai voiko?

Laillisuuden raja on häilyvä

Jotta nykymuotoista kerjäämistä voi ymmärtää, on katsottava taaksepäin. Katukerjääminen on yhtä vanhaa kuin ihmiskuntakin, köyhyyttä ja kerjäämistä keskiajalla tutkinut lehtori Virpi Mäkinen kertoo.

– Keskiajalla tietyille ihmisille annettiin erioikeus kerjätä ja ansaita elantonsa kerjäämällä. Heitä olivat esimerkiksi orvot lapset, vammaiset, vanhukset, sairaat tai työkyvyttömät.

Nykyään samat tarinat toistuvat paitsi katukerjäläisten kylteissä, myös sosiaalisen median julkaisuissa. Työttömyys, äkillinen sairastuminen tai muu yllättävä tilanne ajaa apua pyytävän köyhyyteen, johon toivotaan apua somen kanssakäyttäjiltä.

Kerjääminen sosiaalisessa mediassa ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Mäkinen kertoo, että esimerkiksi Facebookin sisäänrakennettu rahakeräys on Suomen lain vastainen.

Suomessa rahankeräyksen taustalla ei voi olla yksityinen henkilö, vaan luvan keräykseen voi saada esimerkiksi rekisteröity yhdistys tai säätiö.

– Joissakin tapauksissa on vaikea sanoa, missä kerjäämisen ja rahankeruun raja menee. Yksityinen henkilö ei kuitenkaan voi saada rahankeruulupaa, joten esimerkiksi sosiaalisen median kampanjoiden kanssa täytyy olla tarkkana.

Huijarikin saa helposti apua

Tietoturva-arkkitehti ja sosiaalipsykologian väitöskirjatutkija Marko Mikkola uskoo, että kerjääminen on siirtynyt nettiin juuri sen helppouden takia. Kun kadulla joutuu odottamaan koko päivän potentiaalista auttajaa, voi netissä yhdellä viestillä tavoittaa kymmeniä ellei satojatuhansia ihmisiä.

Netissä apua pyytävän on mahdollista myös valita yleisönsä tarkkaan: tietynlaiset ryhmät ja palstat keräävät erilaisia yleisöjä, joista toiset voivat olla alttiimpia auttamaan.

Marko Mikkola suhtautuu rahan keräämiseen ja kerjäämiseen netissä aina varauksella. Hän tietää, että ihmisten huijaaminen netissä on helppoa.

– Hädän ja huijarin erottaminen voi olla todella vaikeaa. Kuitenkin jos kyseisen ihmisen muut tarinat netissä tukevat julkaisussa kerrottua tarinaa, hän voi olla aivan luotettava.

Toisaalta Mikkolan mukaan kannattaa tarkistaa myös, ettei sama ihminen ole useilla palstoilla kerjäämässä – aina eri tekosyyllä.

– Miettisin, onko tarina realistinen, onko tarinoita useita ja onko tarina löydettävissä?

Ihminen on kuitenkin taipuvainen auttamaan. Vaikka huijarista varoitettaisiin, auttaja voi löytää itsestään syyn luottaa ja auttaa.

– Ihminen ei välttämättä välitä, mitä muut ovat sanoneet. Joku voi kokea, että häntä on kerran autettu, niin nyt on hänen vuoronsa auttaa. Ja somessa auttaminen on vain niin helppoa.

Ja pohjimmiltaan ihmisiä tulisikin auttaa, Virpi Mäkinen sanoo.

– Itse olen esimerkiksi aika ajoin vienyt kerjäläisiä syömään tai hakenut heille ruokaa, Mäkinen kertoo.