Hyppää sisältöön

Koronapandemia teki elämästä tylsää ja se vääristää ihmisten ajantajua – moni kokee ajan nyt matelevan hitaasti

Aikakäsitys on hyvin yksilöllinen asia, ja siihen vaikuttavat odotukset tulevasta ja kokemukset menneestä.

Uudet ja voimakkaat kokemukset saavat ajan lentämään, tapahtumista tyhjentynyt arki puolestaan saa sen matelemaan. Kuvituskuvassa olevan kellon taustalla näkyy EU-rakennus Strasbourgissa. Kuva: Patrick Seeger / EPA

Pian kaksi vuotta kestänyt koronapandemia on tarkoittanut elämää ennen kokemattomassa epävarmuudessa. Koronaviruksen aiheuttama sairastumisuhka sekä jatkuvasti muuttuvat ohjeet ovat tuoneet arkeen stressiä ja huolta.

Elämästä on kadonnut monia iloa ja vaihtelua tuottavia asioita. Monenlaiset rajoitukset ovat estäneet sosiaalista elämää, harrastuksia ja matkustamista.

Sadattuhannet ihmiset ovat olleet lähes kaksi vuotta kotiverkkareissaan etätöissä, yksien seinien sisäpuolella.

– Ihmisten elämä on muuttunut pääsääntöisesti tylsäksi. Arki on samanlaista ja päivät vain häviävät. Elämään ei tule muistoja, jotka jälkikäteen ajatellen täyttäisivät normaalin vuoden keston, sanoo yliopistotutkija Valtteri Arstila Helsingin yliopistosta.

Arstila toimii myös psykologian filosofian dosenttina Turun yliopistossa. Kun muistoja kertyy vähemmän kuin normaalisti, muuttuu myös kykymme takautuvasti hahmottaa aikaa.

Tylsä pandemia-arki jättää vähän muistikuvia

Subjektiiviseen aikakäsitykseen perehtyneen Valtteri Arstilan mukaan aikaa koskevissa tutkimuksissa saadaan hieman erilaisia tuloksia riippuen kysymysten asettelusta.

Vastauksiin tulee vaihtelua riippuen siitä, kysytäänkö takautuvasti arvioimaan ajan kestoa (kuinka kauan pandemia on mielestäsi kestänyt?) vai arviota ajan kulun nopeudesta (kuinka nopeasti aika on mielestäsi kulunut?).

Vastaukset voivat vaikuttaa ristiriitaisilta.

– Toisaalta aika voi tuntua kuluneen nopeasti siksi, ettei ole jäänyt oikein mitään muistikuvia vuodesta. Tuntuu siltä, ettei se ole voinut kestää paljoakaan, koska niin vähän on tapahtunut.

Ensimmäisessä vastauksessa verrataan pandemian aikana kertyneiden muistojen määrää siihen oletukseen, kuinka paljon normaalitilanteessa vuoden ajalta pitäisi olla muistoja.

Toisaalta ihmisellä saattaa olla muistikuvia ajan matelemisesta päivien toistuessa samanlaisina. Tällöin vastauksessa raportoidaan hetkellisiä tylsyyden ja tyhjyyden tunteita, selittää Valtteri Arstila:

– Tutkimusten mukaan kun ihminen saa uusia ja voimakkaita kokemuksia, sillä hetkellä aika tuntuu menevän tosi nopeasti. Kun opettelee uutta taitoa tai on lomamatkalla ei oikeastaan huomaa, mihin aika hävisi. Vastaavasti jos on tylsää, tulee tunne, että aika matelee sillä hetkellä.

Aika hidastuu vaikeuksissa, mutta myös iloissa

Tutkimukset pandemia-ajasta viittaavat siihen, että moni kokee ajan hidastuneen poikkeusoloissa.

Psychology Today -julkaisussa (siirryt toiseen palveluun) syytä etsitään viidestä tutkimusta, jotka perustuvat aikaisempiin havaintoihin ajan vääristymisen kokemuksesta stressaavissa tilanteissa.

Lyhytkestoisessa traumaattisessa tapahtumassa, kuten onnettomuudessa, aika tuntuu kuluvan kuin hidastettuna. Samoin vaikuttaa käyvän, jos muistelemme taaksepäin pitkittyneitä stressitilanteita, kuten pitkäkestoisia sairauksia tai taloudellisia taantumia. Tähän listaan sopii myös koronapandemia.

Ehkä hieman yllättäen aikakäsityksemme vääristyy usein myös iloisissa tapahtumissa. Raskausajan yhdeksän kuukautta tai opiskeluvuosi ulkomailla voivat jälkikäteen muisteltaessa tuntua paljon todellista pidemmiltä ajanjaksoilta, koska niihin on sisältynyt paljon uusia ja jännittäviä muistiinpainuvia hetkiä.

Ja vaikka mukava kesälomamatka tuntuu vilahtavan hetkessä ohi, sisältyy senkin muistelemiseen usein erilaisia aikakäsityksiä. Ensimmäiset päivät, jolloin kaikki on ollut uutta, saattavat muistoissa tuntua ihanan pitkiltä. Sen sijaan viimeiset päivät jo tutuksi tulleessa ympäristössä saattavat tuntua lentäneen ohi kuin siivillä.

Rajoitusten purkaminen sai ajan lentämään

Kun Suomessa loppukesästä purettiin rajoituksia ja palattiin muutamaksi kuukaudeksi lähes normaaliin elämään, saattoi aika monen mielestä lentää kuin siivillä.

Niin koki myös Valtteri Arstila.

– Rajoitusten jälkeen päivät täyttyivät taas menoista ja asioista, joita odottaa. Aika tuntui menevän nopeasti.

Kunnes vuodenvaihteessa koronaviruksen omikronmuunnoksen nopea leviäminen ja sai rajoitukset taas kiristymään.

Tuntuuko edessä oleva kevättalvi sitten pitkältä harmaalta jaksolta vai valon lisääntymisen myötä nopeasti eteenpäin rientävältä? Vastaus riippuu yksilöstä, hänen odotuksistaan ja henkilöhistoriastaan.

– Aikakäsitys on hyvin henkilökohtainen asia. Siinä ei ole objektiivista totuutta. Kun ihmiseltä kysytään arviota ajan kulusta, vastaus annetaan vertaillen omaa kokemusta keskiarvoon, Arstila sanoo.

Lue myös:

Kuuntele Yle Areenasta:

Aikamonologeja. Faktaa ja mustaa huumoria yhdistelevä 8-osainen radiodokumenttisarja kertoo sitä, miksi tärkeät asiat tulevat usein valmiiksi vasta viime hetkellä itkun ja vaikerruksen kera.