Mihin kannattaa sijoittaa hyvinvointialueen palvelupisteet? Tutkija kertoo, miksi yksinkertaiseen kysymykseen on liki mahdotonta vastata

Uudet hyvinvointialueet voivat sijoittaa terveysasemat niin, että ne palvelevat alueen asukkaita parhaalla mahdollisella tavalla. Tai sitten syntyy kilpailu siitä, kuka saa äänensä parhaiten kuuluviin.

Etäisyydet palveluiden äärelle voivat olla Lapissa pitkiä. Maaliskuussa Veikko Paltto, 81, (oik.) joutui taittamaan viisi tuntia suuntaansa päästääkseen koronarokotukseen Ivalon terveyskeskukseen. Häntä avusti Olavi Nousiainen. Kuva: Vesa Toppari / Yle

Uusien hyvinvointialueiden toiminnan alussa on harvinaisen hyvä mahdollisuus tarkastella sitä, mikä olisi paras mahdollinen palvelupisteverkko esimerkiksi Lapissa.

Mihin kannattaa sijoittaa sote-toimintojen palvelupisteet siten, että ne palvelevat mahdollisimman hyvin hyvinvointialueen asukkaita?

Tähän yksinkertaiseen kysymykseen on itse asiassa sekä helppo että vaikea vastata. Jutussa asiaa avaa tutkimusjohtaja Ossi Kotavaara, joka on tutkinut asiaa Oulun yliopiston Kerttu Saalasti -Instituutissa.

Lähdetään liikkeelle siitä, mitä tarkoittaa ”mahdollisimman hyvin”. Nimittäin asiaa voidaan mitata monellakin eri tavalla.

Mitä tarkoittaa ”mahdollisimman lähellä”?

Tavoite voidaan määritellä siten, että asukkaiden etäisyys palvelupisteestä on keskimäärin mahdollisimman pieni. Tai se voidaan määritellä vaikkapa siten, että kaikista kaukaisimpien asukkaiden etäisyys lähimmästä palvelupisteestä on mahdollisimman lyhyt.

Näissä kahdessa tapauksessa vastaus voi olla erilainen.

Ensimmäisessä tapauksessa etäisyys on keskimäärin pienin mahdollinen, mutta pieni joukko asukkaita voi olla hyvinkin kaukana palvelupisteistä.

Toisessa tapauksessa taas asukkaat asuvat keskimäärin ensimmäistä esimerkkiä kauempana palvelupisteestä, mutta kukaan ei asu kohtuuttoman kaukana niistä.

Lisäksi pitää ottaa myös huomioon väestön sairastavuus sekä muiden sote-palvelujen tarve hyvinvointialueen sisällä. Ikääntyneet ihmiset, työttömät ja lapsiperheet tarvitsevat keskimäärin enemmän sote-palveluita kuin työelämässä olevat keski-ikäiset ihmiset.

Asiaan vaikuttaa myös väestön kehitys tulevaisuudessa – sekä tässä vaiheessa arvioitu kehitys että toteutunut kehitys jatkossa.

Kuinka paljon johonkin kertyy esimerkiksi vanhuksia tai lapsiperheitä tulevina vuosina? Ukkoutuuko joku kolkka vai vetääkö se jatkossa hyvin työikäisiä asukkaita? Kehittyykö alueen keskimääräinen sairastavuus parempaan vai huonompaan suuntaan?

Tietoa löytyy, jos sitä halutaan käyttää

Jos päästään yksimielisyyteen siitä, mitä halutaan, löytyy kyllä keinot tehdä puolueeton vertailu asiasta. On olemassa erilaisia paikkatietokantoja, joita yhdistämällä saadaan selville, mikä olisi paras tapa sijoittaa esimerkiksi terveyskeskukset hyvinvointialueelle.

Tällaista tutkimusta on jo tehty esimerkiksi Oulun ja Helsingin yliopistoissa. Tieteellisesti kyse on optimointiongelmasta.

Vaikka optimointiongelmat muuttuvat hyvin nopeasti hyvin monimutkaisiksi, kun tutkittavien vaihtoehtojen määrä kasvaa, siihen löytyy kyllä vastaus, jos asiaan paneudutaan kunnolla.

Esimerkiksi seuraava kuva perustuu Oulun yliopistossa tehtyyn selvitykseen, jossa otettiin huomioon muun muassa väestön asuinpaikka- ja sairastavuustiedot.

Lähtötilanne on se, että Lapissa on 23 terveysasemaa. Mikäli määrä pudotetaan 21:een, tutkimuksen mukaan on järkevintä sulkea Enontekiön Karesuvannon ja Pelkosenniemen asemat, jotta lappilaisten etäisyys lähimpään terveysasemaan pysyy silti keskimäärin mahdollisimman pienenä.

Mikäli terveysasemien määrä pudotetaan 16:een, kannattaa tutkimuksen mukaan sulkea myös Enontekiön Hetan, Keminmaan, Rovaniemen Saarenkylän, Savukosken ja Simon terveysasemat. Tällöin haittavaikutukset ovat keskimäärin mahdollisimman pieniä.

Todellisuus on monimutkaisempi

Yllä olevan kuvan tilanne perustuu olemassa olevaan terveyskeskusverkkoon. Myös hyvinvointialueet aloittavat työnsä olemassa olevien palveluiden pohjalta.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että uusia palvelupisteitä ei voida valita täysin puhtaalta pöydältä. Ei välttämättä kannata rakentaa uutta palvelupistettä vain pienen matkan päähän vanhasta.

Toinen valintoja rajoittava tekijä on joukkoliikenne. Jos halutaan pitää sote-palvelut mahdollisimman helposti saavutettavina, pitäisi palvelupisteelle päästä myös joukkoliikenteellä. Tämä rajoitus tulee erityisen merkittäväksi Lapin kaltaisilla harvaan asutuilla alueilla, joissa bussiliikenne on monin paikoin varsin vähäistä.

Kolmas asiaan vaikuttava seikka on ”poliittinen tarkoituksenmukaisuus”. Jos jokin alue saa suhteessa suuremman määrän edustajia aluevaltuustoon, sille tulee mahdollisuus vetää kotiin päin.

Koska kyse on nollasummapelistä – eli tilanteesta, jossa joku aina häviää jos toinen voittaa – kotiin päin vetäminen merkitsee automaattisesti sitä, että jossain muualla tilanne on vastaavasti huonompi.

Tämä korostuu hyvinvointialueiden toiminnan alussa, jolloin ne tekevät merkittäviä linjauksia, joita voi olla vaikea myöhemmin muuttaa.

Digitaaliset palvelut apuun syrjäalueille?

Tämän jutun pohjana olevan selvityksen päätekijä Ossi Kotavaara uskoo, että digitaaliset palvelut voivat muuttaa hyvinvointialueiden toimintamahdollisuuksia tulevaisuudessa siten, että jatkossa palvelupisteiden sijainnilla olisi nykyistä pienempi merkitys.

Kotavaaran mukaan etäisyyden haittavaikutuksia voidaan ehkä kompensoida laadukkailla digitaalisilla palveluilla.

– Myös väestörakenteen muutos tulee vaikuttamaan palvelujen kysyntään jatkossa. Tämä on varmasti laaja kokonaisuus, mitä tulevat hyvinvointialueet joutuvat pohtimaan.

Kotavaaran ryhmä tutki Pohjois-Pohjanmaan osalta myös vuoden 2030 väestörakenteen vaikutuksia. Kotavaaran mukaan alueen terveysasemat ovat jo valmiiksi likipitäen optimaalisilla paikoilla.

– Historiallisesti on oltu viisaita ilman raskasta laskentaakin.

Palvelupisteiden sijainnilla voi olla tulevaisuudessa nykyistä pienempi merkitys, sanoo tutkimusjohtaja Ossi Kotavaara. Kuva: Studio Juha Sarkkinen

Jutun esimerkkialueella Lapissa Kotavaara haluaa lisätä, että palveluita voidaan tuottaa kiinteän toimipaikan lisäksi myös joko liikkuvalla alustalla tai etäyhteyksien kautta.

– Onko esimerkiksi hoitajan vastaanotto lääkärin etäkonsultaatiolla vaihtoehto tuomaan palveluja jopa lähemmäs? Voisiko liikkuvasta neuvolapalvelusta olla pisimpien matkojen taakse hyötyä, jos siellä on paikallisia lapsiperheiden keskittymä?

Kotavaara sanoo, että Suomesta löytyy yksi maailman parhaista tietokantapohjista väestön suhteen, ja sen hyödyntäminen palvelujen suunnittelussa voisi hyödyttää kaikkia.

– Tekniikan kehittyminen ja väestörakenteen muutos voi tuoda nollasummapelin tilalle uusia mahdollisuuksia.

Juttu perustuu Ossi Kotavaaran, Tommi Hakkaraisen, Tiina Huotarin, Timo Keistisen ja Jarmo Rusasen tutkimukseen "Mapping Opportunities for Enhancing Effectiveness of Health Care System by GIS Based Accessibility Analyses: Locating Core and Support Services within Long Distances in Northern Finland"

Löydät lisää uutisia ja voit osallistua keskusteluun aluevaaleista Lapin vaaliteltalla.