Juri Borisov

Kun kuori murtuu

Kulttuurivieras, näyttelijä Juri Borisov kertoo, että hän sai inspiraatiota Hytti nro 6:n hahmoon niiltä venäläisiltä miehiltä, joilla ei ole mitään menetettävää.

Suomalaiselokuva Hytti nro 6:n työryhmällä on jälleen jännittävät hetket käsillä. Hollywoodissa jaetaan sunnuntaina Golden Globe -palkintoja, ja elokuva on yksi viidestä ehdokkaasta parhaan ei-englanninkielisen elokuvan kategoriassa.

Elokuvassa miespääosaa esittävä venäläinen Juri Borisov sanoo, ettei osannut ennakoida menestystä kuvausten aikana.

– Työryhmä oli pieni, ja oli vain tosi huikeaa tehdä leffaa yhdessä. Kukaan ei miettinyt, mitä tästä seuraa, Borisov sanoo Ylen videohaastattelussa.

Jo ehdokkuus Golden Globe -gaalassa on harvinainen suomalaiselle elokuvalle. Viimeksi siihen on yltänyt Klaus Härön elokuva Miekkailija vuonna 2015.

Myös Borisoville elokuva on avannut uusia kokemuksia. Hän oli kesällä ensimmäistä kertaa Cannesin elokuvajuhlilla, jossa Hytti nro 6 sai toiseksi arvostetuimman Grand prix -palkinnon.

– Se oli suuri matka, jota muistelen koko elämäni.

Matka Cannesiin ei Borisovin mukaan ollut itsestäänselvyys koronarajoitusten takia. Kuva: Vladislav Stepanenko

Juho Kuosmasen kanssa syntyi yhteys

29-vuotiaalla Juri Borisovilla menee nyt lujaa. Parin viime vuoden aikana hän on näytellyt päärooleja useissa ison budjetin venäläiselokuvissa.

Miksi yksi Venäjän kysytyimmistä näyttelijöistä lähti ylipäätään mukaan pieneen suomalaiseen elokuvaprojektiin?

Borisovin mukaan ratkaisevaa oli vuorovaikutus ohjaaja Juho Kuosmasen kanssa.

– Minua ohjaa periaate, että jos ohjaajan kanssa syntyy yhteys, elokuva täytyy tehdä. Ymmärsimme toisiamme, vaikka puhumme eri kieliä, Borisov sanoo.

Borisov sanoo arvostavansa etenkin Kuosmasen avoimuutta ja sitä, että hän antoi näyttelijöille tilaa improvisoida.

– Hän loi maaperän, josta voi kasvaa jotain, kuin puutarhuri.

Borisov kertoo, kuinka eräs elokuvan tärkeimmistä kohtauksista improvisoitiin Teriberkan kylässä Jäämeren rannalla. Ankara lumimyrsky yllätti kuvausryhmän, eikä kukaan tekijöistä ollut kuvannut vastaavissa olosuhteissa. Kuvaukset oli tarkoitus keskeyttää.

– Juho mietti 15 minuuttia ja sanoi, että muutetaan kaikki ja kuvataan tässä säässä, Borisov muistelee.

Lumimyrskyssä tapahtuvasta kohtauksesta tuli koko elokuvan kulminaatiopiste. Alun perin sen oli tarkoitus olla aivan toisenlainen.

– Hän keksi lennosta kaiken. Tämä oli kaikkein selkein esimerkki, mutta hän teki samoin joka päivä. Hän ei koskaan hermostunut, jos jokin ei mennyt suunnitellusti. Hän otti sen lahjana ja sopeutui.

Borisovin mukaan Hytti nro 6:ssa oli myös dokumenttityyppisiä ohtauksia, joita improvisoitiin paikallisten avustajien kanssa. Kuva: Vladislav Stepanenko

Ljohan hahmoa inspiroivat venäläiset miehet

Borisov esittää elokuvassa Ljohaa, joka sattuu samaan junahyttiin Seidi Haarlan esittämän suomalaisen Lauran kanssa. Aivan erilaisista taustoista ja kireästä ensikohtaamisesta huolimatta matkustajat löytävät toisiinsa syvän yhteyden.

Elokuva perustuu Rosa Liksomin samannimiseen kirjaan, jossa Ljohan esikuvana oleva hahmo on vanhempi ja käytökseltään rujompi. Borisov ja Kuosmanen rakensivat uuden hahmon yhteisissä harjoituksissa Helsingissä ja Moskovassa.

– Luimme käsikirjoitusta, harjoittelimme ja teimme jotain kokeiluja kameralle. Ja puhuimme ja puhuimme ja puhuimme. Kun aloimme kuvata, oli suunnilleen selvää, mitä halusimme tehdä, Borisov kertoo.

Borisovin mukaan ohjaaja ja näyttelijä miettivät hahmolle taustatarinan, mutta ei aio kertoa siitä mitään.

– On hyvä, etteivät katsojat tiedä hänen menneisyyttään vaan voivat pohtia sitä itse.

Ainakin suomalaista katsojaa viehättää Ljohassa myös äärimmäisen spontaani elämänasenne. Väliasemalla voi ottaa auton ja lähteä tapaamaan tuttua ja kellon voi tarvittaessa vaihtaa viinapulloon.

Borisov sanoo saaneensa Ljohan hahmoon inspiraatiota venäläisiltä miehiltä, joita hän kohtaa jatkuvasti.

– Heitä on kaikkialla, ei vain junissa vaan myös kaupoissa, asemilla, kaduilla ja keilaradoilla.

Borisovin mukaan Ljohalla ei ole päämääriä tai mitään menetettävää, joten tämä elää hetkessä joka sekunti. Elämän suunta voi muuttua milloin vain.

– Hän ei ole hyvä tai paha vaan huimapää, joka elää koko elämänsä tilanteen mukaan.

Borisov virnistää kysymykselle, onko hänessä itsessään Ljohan piirteitä.

– Osittain, Borisov sanoo.

Ljohan hahmo on venäläinen, mutta kansallisuus ei Borisovin mukaan silti määritä häntä. Kuva: Vladislav Stepanenko

Kova kuori peittää sielun

Elokuvan alussa Ljoha on kovapintainen ja tyly. Tarinan edetessä paljastuu herkkä ja haavoittuva mies. Borisovin mukaan miehet ovat tottuneet kasvattamaan kovan kuoren, koska heiltä edellytetään vahvuutta.

– Kuori peittää sielun, joka on kaikilla samanlainen. Kaikkien sisällä on lapsi, Borisov sanoo.

Hänen mukaansa kovuus ei kuitenkaan ole mikään venäläisen miehen erityispiirre. Kuori on suojautumiskeino, jota kaikki tarvitsevat maasta tai kansallisuudesta riippumatta.

Jotkut venäläiset kommentaattorit ovat nähneet, että suomalainen elokuva toistaa venäläisiä koskevia stereotypioita. Borisov ei halua ottaa tähän kantaa.

– Jollekin siellä on stereotyyppejä, toiset näkevät arkkityyppejä. Totta kai elokuvassa on suomalainen katse, koska se on suomalainen.

Borisov haluaa jättää elokuvansa arvioinnin katsojille. Kuva: Vladislav Stepanenko

Palkittu ja kysytty näyttelijä

Juri Borisov on kotoisin Moskovan läheltä Reutovin pikkukaupungista. Lapsena hänellä ei ollut mitään yhteyttä taidemaailmaan. Näyttelijäopinnoista vinkkasi koulun teatterikerhon opettaja.

– Hän sanoi, että Jura, sinusta voin tulla näyttelijä ja voit päästä teatterikouluun. Hänen ansiostaan sain tietää, että tätä voi ylipäätään opiskella, Borisov kertoo.

Borisov käyttää Venäjällä lempinimeään Jura kaikissa yhteyksissä. Nykyään hän asuu Moskovassa näyttelijäpuolisonsa Anna Ševtšukin ja kahden tyttärensä kanssa. Elokuvissa hän on näytellyt jo noin kymmenen vuoden ajan.

Viimeisen parin vuoden aikana ura on lähtenyt kunnolla lentoon. Viime vuonna hänet palkittiin Venäjän tärkeimpiin elokuvapalkintoihin kuuluvalla Kultaisella kotkalla.

Borisov on näytellyt muun muassa legendaarista asesuunnittelija Mihail Kalašnikovia, 1990-luvun pikkurikollista ja Josif Stalinin vainojen pyörteisiin joutuvaa upseeria.

Borisov kokee, että hänelle on tarjolla riittävän monipuolisia rooleja Venäjällä.

– Minua kiinnostaa näytellä erilaisia ihmisiä ja tarkkailla heitä. Jokainen ihminen on maailmankaikkeus.

Hän kokee, että voi työssään matkustaa kuin teleportilla ympäristöstä, henkilöstä ja kaupungista toiseen.

– Ulkopuolelta kaikki ovat hyvin erilaisia mutta sisältä samanlaisia. Juuri siitä haluan kertoa.

Pelkästään Moskovassa on valtava määrä erilaisia ihmisiä ja todellisuuksia, joihin Borisov voi työssään uppoutua. Kuva: Vladislav Stepanenko

"Taide ei voi olla täysin vapaata"

Venäjän poliittinen ilmapiiri on kiristynyt entisestään viime vuosina, mikä oli havaittavissa viime kesänä Cannesin elokuvajuhlilla. Siellä nähtiin venäläinen elokuva Petrovy v grippe (Petrovit flunssassa), jossa Borisov oli niin ikään roolissa.

Elokuvan ohjannutta ja Venäjän eturivin ohjaajiin kuuluvaa Kirill Serebrennikovia ei kuitenkaan nähty paikan päällä, koska hän on matkustuskiellossa talousrikoksiin liittyvän tuomionsa takia.

Ohjaaja on käsitellyt teoksissaan muun muassa seksuaalivähemmistöihin liittyviä teemoja. Muun muassa ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch pitää oikeusjuttua poliittisena.

Borisov sanoo toivovansa, että kaikki muuttuisi ja Serebrennikov pääsisi jälleen matkustamaan. Muutoin hän vastaa vertauksin ja puhuu jälleen puutarhanhoidosta.

– Teatterikoulussa sanottiin, että kaikkien on kasteltava omaa puutarhaansa. Pyrin siihen, että oma puutarhani on kukassa. Muista puutarhoista en voi vastata enkä niitä myöskään arvioida, Borisov sanoo.

Borisovin mielestä kysymys taiteen vapaudesta on filosofinen. Täysin vapaata taide ei ylipäätään voi olla, koska se etsii uutta ja on siksi usein ristiriidassa yhteiskunnan vallitsevien normien kanssa.

– Absoluuttista vapautta ei voi olla, se on utopia, ja uskon, että kaikki tietävät ja ymmärtävät sen. Voi kuitenkin yrittää olla rehellinen itselleen, Borisov sanoo.

Borisov esitti Kirill Serebrennikovin elokuvassa yhtä keskeisistä sivuosista. Kuva: Vladislav Stepanenko

Oscar-ehdokkuus selviää helmikuussa

Hytti nro 6:n festivaalimenestys on tuonut kansainvälistä huomiota tekijätiimille. Seuraava etappi saattaa olla palkintoseremonioista suurin, Oscar-gaala maaliskuun lopussa.

Elokuva on jo nyt päässyt 15 elokuvan listalle, jolta valitaan varsinaiset parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-ehdokkaat helmikuussa. Golden Globe -ehdokkuus on merkki siitä, että elokuva kiinnostaa myös Yhdysvalloissa.

Varsinakseksi Oscar-ehdokkaaksi kategoriassa on päässyt Aki Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä vuonna 2003. Hytti nro 6:n tavoin myös Kaurismäen elokuva voitti Cannesin elokuvajuhlien Grand prix -palkinnon.

Usein myös tekijöitä nähdään Hollywoodissa edistämässä elokuvansa Oscar-ehdokkuutta. Juri Borisov sanoo, ettei hänen kanssaan ole vielä puhuttu matkasta Yhdysvaltoihin.

Hänelle Hytti nro 6 on ensimmäinen kokemus ulkomaisesta elokuvaprojektista. Halua tehdä töitä ulkomaisten ohjaajien kanssa kyllä olisi, mutta mitään yhtä kiinnostavaa tarjousta ei ole vielä tullut vastaan.

– Jos materiaali on kiinnostava ja jos yhteys ohjaajaan syntyy ja meitä yhdistävät yhteiset arvot, niin työ onnistuu. Jos ei, niin etsin seuraavaa, Borisov sanoo.

Juri Borisov ei ole vielä käynyt Hollywoodissa eikä osaa sanoa, vievätkö Hytti nro 6:n Oscar-pyrkimykset häntä sinne. Kuva: Vladislav Stepanenko

Videon kuvaus ja editointi: Stas Ahunov.

Mitä ajatuksia artikkeli herätti? Keskustele aiheesta 10.1. klo 23 asti.

Lue myös: