Hyppää sisältöön

Meteorologilta: Kieli elää muuttuvan ilmaston mukana

Suomen kieli muuttuu tarpeidemme mukaan, ja viime vuodet ovat kartuttaneet ilmastosanastoamme ratkaisukeskeisillä, mutta myös huolen täyteisillä sanoilla, kirjoittaa Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi.

Viime kesien helteinen sää on lisännyt helteeseen liittyvien sanojen tarvetta. Hietaniemen uimarannalla Helsingissä vietettiin hellepäivää heinäkuussa viime vuonna. Kuva: Silja Viitala / Yle

Kieli elää ajassa. Uusille asioille ja käsitteille syntyy jatkuvasti uusia sanoja, joita myös keksitään tarpeen tullen.

Tiesitkö, että hiilijalanjälki on yli vuosikymmenen takainen ilmaisu? Se on edelleen kovassa käytössä, sillä se on kätevä tapa kuvata sitä, miten paljon yksi ihminen, tietty tuote tai yritys tuottaa hiilidioksidia ilmakehään. Hiilijalanjäljen pienentäminen on oleellinen osa ilmastonmuutoksen hillintää.

Moni aikuinen on koulussa oppinut termin kasvihuoneilmiö, joka on edelleen voimissaan, mutta nykyään ilmiön seurauksia kutsutaan ilmastonmuutokseksi. Viimevuosina on myös yleistynyt ilmastokriisistä puhuminen.

Viime vuonna kieleemme tuli uusia sanoja ja aikanaan osa niistä voi päätyä Kotimaisten kielten keskuksen (siirryt toiseen palveluun)ylläpitämään Kielitoimiston sanakirjaan (siirryt toiseen palveluun). Saimme käyttöömme monta uutta sanaa, jotka liittyvät muuttuvaan ilmastoon, ilmastonmuutoksen hillinnässä tarvittavaan vihreään siirtymään tai ekologiseen elämäntapaan.

Trendi on tuttu menneiltä vuosilta.

Vuoden 2014 sanapoimintoina esiin nousivat Ilmatieteen laitoksen varoitusuudistuksen myötä termit hellevaroitus sekä tukala helle, jotka ovat sittemmin tulleet tutuiksi kesäisistä säätiedotuksista. Lieneekö samaa perua myös viestien tuojiin kohdistettu sääviha.

Edellisellä vuosikymmenellä puhuttiin myös sahasäästä, mikä ei ole ollut kovin kovalla käytöllä, mutta kuvaa hyvin tämänkin talven poukkoilevia säätiloja.

Viime vuonna kieleemme nousi helleuupumus, jota moni koki viime kesän kuumuudessa. Sitä voisi puolestaan kuvata jollain näistä muutaman vuoden takaisista termeistä: hellekupoli, käristyskupoli tai jopa helleinferno.

Talvipakkasilla käsite sai seurakseen lumi-infernon, jota vuosia sitten olisi voinut kutsua uusiotermillä häirikkölumi. Sana ei kuitenkaan ole nauttinut suurta suosiota.

Yhdysvalloissa nousi ilmastokapina, kun maa vetäytyi aikoinaan Pariisin ilmastosopimuksesta. Ilmastohätätila julistettiin puolestaan pari vuotta sitten Euroopan parlamentissa (siirryt toiseen palveluun), ja viime vuosina julistuksia ovat tehneet muutkin tahot, kuten Helsingin kaupunki (siirryt toiseen palveluun). Ilmastolakkoilijat ovat olleet Suomessakin näkyvästi esillä vaatimassa ilmastotekoja päättäjiltä.

Ilmastohätätila näkyy muun muassa kasvavana kiinnostuksena vähähiilisempiä kulutushyödykkeitä kohtaan, teknologian alalla puhuttiin cleantechistä jo vuonna 2013, ja muutama vuosi aiemmin degrowthista. Elämäntapavalinnoissa on viime vuosina noussut esiin lentohäpeä sekä planetaarinen ruokavalio ja ilmastodieetti. Näitä kohti auttavat muun muassa kasviliha, nyhtis sekä lautashävikin pienentäminen.

Edellämainittujen asioiden tavoitteena on pienentää kulutusta ja parhaassa tapauksessa hivuttaa ylikulutuspäivää kohti loppuvuotta. Termi on ollut käytössä jo kohta viisi vuotta, ja kokoajan päivä on siirtynyt aiemmaksi. Vuonna 2020 koronakurimus tosin siirsi päivää jopa kolmella viikolla myöhemmäksi. Koko maapallolla laskennallinen päivä oli kuitenkin jälleen viime vuonna 29.7. Suomalaiset kuluttivat osansa maapallon vuotuisista luonnonvaroista jo 10.4.

Tällä vuosikymmenellä on alettu puhua myös luontokadosta eli luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä, joka linkittyy voimakkaasti yhteen ilmastonmuutoksen kanssa. Sen yksi selvimpiä ilmentymiä on pörriäisten väheneminen, mihin muun muassa Yleisradio on tarttunut kampanjalla (siirryt toiseen palveluun), joka kannusti tekemään pörriäistekoja, kuten perustamaan hyönteisten monimuotoisuutta edistäviä niittyjä.

Ilmastonmuutoksen aiheuttamista luonnossa tapahtuvista muutoksista kertovat myös saimaannorppien avuksi lumesta kasattavat apukinokset sekä vuonna 2019 Suomen luonnossa piipahtanut ja kieleemme päässyt kultasakaali.

Ehkä pysäyttävin viime vuoden uusista sanoista on ympäristösuru.

Kun jo kohta neljä vuotta täyttävä ilmastoahdistus on yhä useampien huulilla ja mielessä, on rinnalle noussut myös uusi tunnetila. Termi ei viittaa pelkästään ilmastossa vaan yleisesti ympäristössä tapahtuviin epämieluisiin muutoksiin. Sana sopii hyvin erityisesti Suomessa vilkkaana käyvään keskusteluun hakkuista, jotka ovat voineet synnyttää surun tunnetta tutun metsän kadottua.

Pahimmillaan suru on lamauttava tunne, mutta parhaimmillaan se saa ihmisen toimimaan.

Korjaus 17.1.2022 klo 16.05 Jutussa esiintyvät sanat ovat Kotuksen Vuoden sanapoimintoja -listoilta ja toisin kuin jutussa mainittiin, niitä ei ole vielä lisätty Kielitoimiston sanakirjaan, vaan sanojen vakiintumista yleiskieleen seurataan.

Lue myös: