Hyppää sisältöön

Viherkasvit eivät välttämättä tarvitse multaa – katso viisi vinkkiä mullattomaan kasvattamiseen

Kodin huonekasvi ei välttämättä tarvitse multaa, sillä kasvualustana voi hyödyntää muita luonnonmateriaaleja. Mullattomat kasvualustat ovat monella tavalla helppohoitoisia.

Ave Tikkanen aloitti mullattoman viherkasviharrastuksen viisi vuotta sitten. Nyt rakkaita silmäteriä on ikkunalla ja kasvivalojen loisteessa yli 150, joista yksikään ei kasva mullassa. Kuva: Thomas Hagström / Yle

Kasviharrastajat tietävät, millainen vaiva joka keväisessä mullanvaihtamisessa on. Multa sisältää ravinteita, mutta se tiivistyy nopeasti. Kasvin juuret eivät saa silloin tarvitsemaansa happea. Liikakastelu pahentaa tilannetta. Juuret mädäntyvät ja kasvi kuolee.

Mullaton vaihtoehto säilyttää koostumuksensa vuodesta toiseen samanlaisena. Sitä ei tarvitse vaihtaa lainkaan.

Mullaton kasviharrastus houkuttaa monia kasvualustan ilmavuuden ja vedenpidätyskyvyn vuoksi. Koska mullattomassa kasvualustassa ei ole riittävästi ravinteita, pitää niitä lisätä säännöllisesti.

Mullattomia kasvualustoja huonekasveille Kuva: Antti Haanpää / Yle

Mullan ilmavoittaminen on vasta alkustartti mullattomuuten

Osa parantaa mullan ilmavuutta lisäämällä siihen esimerkiksi perliittiä tai soraa. Mullan voi kuitenkin korvata kokonaan muulla luonnonmateriaaleilla. Esimerkiksi monille tuttu orkidea kasvatetaan mullan sijaan kaarnassa.

5 vinkkiä mullattomaan harrastukseen

Kun kasvin juuret saavat kasvaa ilmavassa alustassa, johon tuodaan ravinteita, kasvi kasvaa entistä upeammin. Näillä viidellä vinkillä pääset alkuun mullattomassa kasviharrastuksessa.

1. Poista viherkasvista multa tai turve

Kasvin juurien ympäriltä otetaan käsin eloperäinen aines pois. Se tehdään varoen, jotta juuret eivät vahingoitu.

Kun kaikki irrotettava aines on poissa, siirretään kasvi veteen esimerkiksi sankoon. Huuhtelun aikana irtoavat viimeisetkin mullat tai turpeet. Samalla kasvi saa tarvitsemansa nesteytyksen ennen istutusta.

Kasvin juurien ympäriltä eloperäinen aines irtoaa parhaiten varovaisessa huuhtelussa. Kuva: Helena Lappeteläinen / Yle

2. Valitse uusi kasvualusta

Yleisimmät mullattomat kasvualustat ovat kookoskuitu, kaarna, perliitti, vermikuliitti ja vihersora. Vaikka kasvia voi kasvattaa missä tahansa näistä, yleensä muutamasta raaka-aineesta tehdään sekoitus. Erilaisilla seoksilla pyritään luomaan kunkin kasvin kasvuvaatimuksiin soveltuva kasvualusta.

Kaikille kasveille sopivaan perussekoitukseen voi yhdistää esimerkiksi kaksiosaa kookoskuitua, yhden osan perliittiä, yhden osan kaarnaa ja yhden osan ruukkusoraa.

Kookoskuitua myydään usein briketteinä. Se saadaan käyttövalmiiksi turvottamalla brikettiä vedessä.

Kasvualustana voidaan hyödyntää myös savirouhetta. Siihen ei pääsääntöisesti lisätä muita kasvualustoja. Tätä poltettua ja puhdasta savea käytetään sellaisenaan mullan tapaan.

Kasvualustaksi soveltuvat (ylärivi) kaarna, kookoskuitu, vermikuliitti, (alarivi) savirouhe, perliitti ja sorakivi. Kuva: Antti Haanpää / Yle

3. Istuta kasvi

Kasvi istutetaan reiälliseen ruukkuun, jonka pohjalle laitetaan ensin vettä läpäisevä suoja esimerkiksi hyttysverkkoa, suodatinkangasta tai ruukunpalasia. Päälle asetellaan kevyt sorakerros salaojaksi.

Kasvi juurineen asetellaan keskelle. Sen ympärille ja juuripaakun päälle ripotellaan kasvualustaa. Kasvia voi tukevoittaa painamalla kasvualustaa sen ympäriltä tai asettelemalla viereen tukikepin.

4. Kastele

Kasvia kastellaan istutuksen jälkeen runsaalla vedellä. Näin juuret saavat tarvitsemaansa vettä, kasvualusta kosteutta ja kasvualusta tiivistyy juurten ympärille. Ylimääräinen vesi valuu ruukun pohjan reikien kautta ulos.

Asettele sisäruukku ulkoruukkuun. Jatkossa kastelun yhteydessä liikavesi hulahtaa koristeruukun puolelle.

Jotta kasteluvesi ei jäisi lillumaan myöskään ulkoruukkuun, voi sen pohjalle laittaa esimerkiksi pullonkorkit. Ne nostavat sisäruukkua hieman ylemmäs.

Näin ylimääräinen vesi ei vahingoita kasvin juuria, vaan jää ulkoruukkuun ja haihtuu omia aikojaan huoneilmaan. Kastele viherkasveja jatkossa ravinnevedellä noin puolentoista viikon välein.

Kasvit pitävät erityisesti talven aiheuttaman kuivan sisäilman takia sumuttamisesta. Suihkuun kasteltavaksi niitä voi viedä kerran kuukaudessa.

Liikastelun tuomat haitat eivät korostu, kun käyttää reiällistä sisäruukkua ja pullonkorkkeja koristeruukussa Kuva: Antti Haanpää / Yle

5. Huolehdi kasvin ravinteiden saannista

Mullattomat kasvualustat eivät sisällä luonnostaan riittävästi kasviravinteita, joten nitä pitää lisätä. Nyrkkisääntö on, että jokaisen kastelun yhteydessä annetaan myös ravinteita.

Lannoitetta kannattaa antaa helmikuun auringonpaisteesta syksen pimeneviin iltoihin asti. Lokakuun lopusta helmikuun alkuun kasvi on lepotilassa. Silloin annetaan hivenaineita merilevän muodossa.

Jos kasvi on ympärivuoden ihanneoloissa, jossa valoa, lämpöä ja kosteutta riittää, niin kasville voi antaa tavallista kukkaravinnetta jatkuvasti.

Muista tarkistaa ravinnepullon kyljestä oikea määrä ravinneliuosta suhteessa veteen. Muutoin kasvi voi saada liikaa ravinteita. Oikea määrä oikeanlaista ravinnetta saa kasvit kukoistamaan.

Erilaisia vinkkejä mullattomaan harrastukseen saa muun muassa sosiaalisen median kasviharrastajien ryhmistä. Niissä voi jakaa omia kokemuksiaan ja kysyä vinkkejä pulmatilanteissa.

Katso tästä, miten kasviharrastaja Ave Tikkanen varmistaa kasvien riittävän kastelun:

Viherkasvin juuret puhdistuvat vedessä
Monet viherkasviharrastajat ovat intoutuneet mullattomasta kasvien kasvattamisesta. Kyllä - eli harrastajat eivät halua kasvien kasvualustaan multaa, vaan jotain ihan muuta. Mitä kasvin juurien ympärille voi sitten laittaa?