Saimaannorpan apukinos on muodoltaan kuin kahdeksanmetrinen vuokaleipä – vapaaehtoisten kolaamat pesäpaikat ovat lajille elintärkeitä

Saimaannorppa tarvitsee toista metriä paksuisen kinoksen pesäkseen. Aina lunta ei ole tarpeeksi, ja silloin pesintää auttavat vapaaehtoisten kolaamat apukinokset.

Kaksi vapaaehtoista kolaa norpalle apukinosta.
Saimaannorppa tekee pesänsä lumikinokseen - jos sellaisia vain on. Kinoksia kolaamalla pyritään varmistamaan, että sopivia pesäpaikkoja löytyy.

Saimaannorpan laskettuun aikaan on reilu kuukausi. Helmi-maaliskuun vaihteessa norppaemo synnyttää kuutin jään päälle kinostuneeseen lumipesään. Norppa tarvitsee pesälleen kookkaan kinoksen, sillä pesän optimaalinen koko on noin metrin leveyttä, pari metriä pituutta ja metri korkeutta.

– Kinoksella pitää olla kokoa, koska emo kaivaa pari kammiota, ja kuutti kaivelee siellä vielä lisää. Ja myös siksi, että jos katto jostain kohtaa romahtaa, tilaa löytyy vielä. Ja sulamisvaraakin pitää olla, sanoo Metsähallituksen erikoissuunnittelija Miina Auttila.

Miina Auttila sanoo, että ilmastonmuutos on saimaannorpalle vakava uhka, joka näkyy jo luonnossa. Kuva: Niko Mannonen / Yle

Kuuteille lumisen pesän suoja on elintärkeä: norppaemo imettää kuuttia poikaspesän suojassa pari kuukautta, mieluiten pidempäänkin. Pesä myös suojaa kuuttia ja emoa petoeläimiltä kuten ketulta. Siksi on tärkeää, ettei sen katto romahda ennen aikojaan vesisateen tai lauhan sään vuoksi.

– Ilmastonmuutos on tehnyt sen, että jäät tulevat tyypillisesti myöhemmin, ja norppien kinokset jäävät parin tuiskun varaan. Silloin ne ovat höttöisempää lunta, ja katto romahtaa helpommin, Auttila sanoo.

Vapaaehtoiset olivat jo aamun tunteina matkalla valmiina kolaamaan norpalle kinoksia. Kuva: Tarja Nyyssönen / Yle

Jo usean vuoden ajan sadat vapaaehtoiset norpanystävät ovat tarttuneet tarvittaessa kolan varteen ja kasanneet apukinoksia norpan pesäpaikoille.

– Rupeaa paita kastumaan, vaikka tuuli jäähdyttää, sanoo kinosta kolaava Jukka Rissanen. Hän on tullut kolaamaan mökiltä Heinävedeltä.

– Tämä on käytännönläheistä luonnonsuojelutyötä, jossa tuntee vaikuttavansa. Ehkä tähänkin kinokseen tulee joku asumaan, sanoo Outi Rissanen.

Outi ja Jukka Rissanen ovat olleet jo vuosia mukana kolaamassa norpalle apukinoksia. Kuva: Niko Mannonen / Yle

Yleensä apukinoksia on kolattu helmikuun alkupäivinä sen jälkeen kun jää- ja lumitilanne on kartoitettu eri puolilta Saimaata.

– Norppa saa pidemmän pesimärauhan, kun kinokset ovat jo valmiiksi olemassa. Norpat ryhtyvät myös puuhaamaan pesiä heti kun kinoksia on tarpeeksi, Auttila sanoo.

Suomen Luonnonsuojeluliiton mukaan (siirryt toiseen palveluun) viime vuosina 80–90 prosenttia kuuteista on syntynyt apukinoksiin tehtyihin pesiin. Kaikkiaan niihin on syntynyt lähes 300 kuuttia.

– Vaikka nyt onkin lunta aika hyvin, niin varmistamme apukinoksilla sen, että pesäpaikkoja löytyy varmasti. Nytkin muutamat suunnitellut apukinokset on jätetty tekemättä, koska siellä on jo ollut luonnonlunta sopivasti, Auttila kertoo.

Viime päivinä lumikolat ovat kuitenkin jo heiluneet eri puolilla Saimaata, sillä tästä talvesta lähtien kinokset kolataan samalla kertaa kartoituskäyntien yhteydessä. Kartoituksessa mitataan sekä jään että lumen paksuus tiedetyillä norppien pesärannoilla.

Saimaannorpat aloittavat pesien teon heti tammikuussa, kun lunta on kinostunut rannoille. Pesiä ne käyttävät niin pitkään kunnes pesien lumikatot sortuvat kevään lämmössä huhtikuussa.

– Olemme vuosien varrella oppineet, että tammikuun puolivälin tienoilla ei pystytä vielä arvioimaan millainen lumitilanne tulee olemaan helmi- ja maaliskuussa, Auttila sanoo.

Jos lunta ei ole tarpeeksi, norppa voi synnyttää avojäälle. Silloin kuutin henkiinjäämisen mahdollisuudet heikkenevät dramaattisesti. Kuva: EPA

Toimintatapojen muutoksella halutaan tehdä kaikki voitava pesinnän turvaamiseksi etukäteen ja rauhoittaa norppien varsinainen pesintä ylimääräisiltä häiriöiltä.

Apukinoksia on kolattu tänään ennakolta päätettyihin paikkoihin pohjoisella Haukivedellä.

– Apukinoksen tavoitemitat ovat rannan suuntaan kymmenkunta metriä ja rannasta ulospäin kolmisen metriä. Korkeutta pitäisi olla sen metrin verran, ja kinoksen pitäisi muistuttaa muodoltaan vuokaleipää, Auttila sanoo.

Yhdelle suunnitelluista paikoista kinosta ei tehty, sillä kovin läheltä löytyi talviverkko. Seuraavalla paikalla taas jäällä oli niin paljon vettä, että siihen ei kinosta kannattanut tehdä.

– Siirryimme siitä satakunta metriä ja siitä löytyi kuiva paikka. Lunta on sen verran, että sään lauhduttua se painaa jäätä aika paljon. Kun sitten tulee railoja tai reikiä, siitä nousee jäälle vettä, ja lopputulos on sohjoa.

Muutaman viikon ikäinen kuutti köllöttelee jäällä.
Viime vuosina suurin osa kuuteista on syntynyt apukinoksiin syntyneisiin pesiin.

Voit keskustella aiheesta tässä 15.1. kello 23 saakka.

Lue lisää: