Koirilla on kielipäätä: koira erottaa omistajansa äidinkielen muusta puheesta

Kun koirille luettiin Pikku prinssiä yhtäältä emännän tai isännän äidinkielellä ja toisaalta vieraalla kielellä, ero näkyi tavassa, jolla niiden aivoissa välkkyi.

Bordercollie Kun-kun osallistui tutkimukseen, jossa pyrittiin selvittämään, erottavatko koirat eri kieliä toisistaan. Kuva: Enikő Kubinyi

Meksikolainen neurobiologi Laura Cuaya sai tutkimusidean omasta koirastaan, bordercollie Kun-kunista. Muutettuaan joitakin vuosia sitten Meksikosta Unkariin Cuaya alkoi miettiä, tajusiko Kun-kun, että sitä ystävällisesti puhuttelevat budapestilaiset puhuivat toista kieltä kuin sen emäntä.

– Ihmislasten tiedetään huomaavan eron jo ennen kuin he osaavat puhua. Huomaavatko koirat? kertoo Eötvös Lorándin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) neuroetologian laboratoriossa työskentelevä Cuaya johtamansa tutkimuksen kimmokkeesta.

Hermotieteitä ja etologiaa yhdistävässä neuroetologiassa tutkitaan eläinten käyttäytymisen hermostollista taustaa.

Kun-kun ja muut 17 kokeisiin valittua koiraa totutettiin makaamaan MRI- eli magneetttikuvauslaitteen kuvausputkessa. Sitten niille alettiin lukea Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssiä sekä espanjaksi että unkariksi.

Jokainen koira oli kuullut omistajansa puhuvan vain toista tutkimuksen kielistä. Lukijat eivät olleet koirille tuttuja eikä kirjakaan.

Roduiltaan koirat olivat hyvin kirjava joukko, kultaisistanoutajista monirotuisiin. Myös ikähaitari oli laaja, kolmesta yhteentoista vuoteen.

Jonossa magneettikuvaukseen. Kuva: Enikő Kubinyi

Ennen ranskalaista klassikkoteosta koirat saivat kuullakseen tietokoneella sekoitettua epäkieltä, koska tutkijat halusivat selvittää, ymmärtävätkö koirat sen ja todellisen puheen eron. Aivojen pääkuuloalueen kuvissa näkyi, ettei asia jäänyt koirille epäselväksi.

Etologi Raúl Hernández-Pérezin mukaan ei silti ole varmaa, että koirilla on nimenomaan kielten havaitsemiseen liittyviä hermostollisia prosesseja, kuten ihmisillä.

Kokeiden reaktiot saattoivat olla vain vastaus siihen, mikä äänissä tuntui koirista luonnolliselta ja mikä oudolta, Hernández-Pérez sanoo.

Kun tutkimuksia jatkettiin, MRI-kuvat kuitenkin osoittivat toisen kuuloalueen aktivoituvan omistajan äidinkielestä eri tavalla kuin vieraasta kielestä. Koirat erottivat kielet toisistaan. Vastaavaa ei ole tätä ennen havaittu muilla eläimillä kuin ihmisillä.

Onko koira poikkeus?

Kokeet osoittivat myös, että mitä enemmän koiralla oli ikää ja ihmisten kanssa vietettyjä vuosia, sitä selvemmin sen aivot reagoivat kielten erilaisuuteen.

– Jokaisella kielellä on omat auditiiviset säännönmukaisuutensa. Tulostemme perusteella koira poimii ne, joille se eläessään altistuu, Hernández-Pérez sanoo.

Ihmisten seurassa vietetty aika saattaa vaikuttaa jopa lajitasolla, NeuroImage (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä julkaistun tutkimuksen tekijät arvelevat.

Onko pitkä kumppanuus siis tehnyt koirista poikkeuksen eläinlajien joukossa, vai onko kielten säännönmukaisuuksien tajuaminen eläimillä yleistä?

– Ehkä kymmenien tuhansien vuosien kesytys on vaikuttanut siihen, miten koirat kuulevat ihmisten kielet. Sen selvittäminen vaatii lisätutkimuksia, sanoo etologi Attila Andics.

Kun-kunille kuuluu hyvää, kertoo Laura Cuaya. “Se elää Budapestissä yhtä onnellisena kuin Méxicossa. Se on nähnyt ensi kerran lunta ja ui mielellään Tonavassa. Toivomme, että se ja sen ystävät auttavat meitä jatkamaan kielenymmärryksen evoluution tutkimista", Cuaya sanoo. Kuva: Raúl Hernández-Pérez

Toinen tutkimus, joka saattaa saada koiranomistajan katsomaan kumppaniaan uudesta näkökulmasta, ilmestyi viime syksynä Scientific Reports (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.

Mielen teoriaksi kutsuttua kykyä on pidetty pelkästään ihmisen ominaisuutensa. Sen ansiosta ihminen ymmärtää toisten mielentiloja ja tajuaa, että ne voivat olla muita kuin hänen omansa.

Viime vuosien tutkimuksissa muun muassa simpanssit ja papukaijat ovat osoittaneet, että mielen teoria pätee myös niihin. Saksalaisessa tutkimuksessa koirat liittyivät joukkoon ainakin siltä osin, että ne osaavat erottaa, milloin ihminen tekee jotakin tahallaan ja milloin vahingossa.

Göttingenin yliopiston ja Max Planck -instituutin (siirryt toiseen palveluun) tutkimuksessa seurattiin, miten koirat reagoivat menettäessään herkkupalan, jonka ne olivat saamaisillaan verkon takaa.

Kokeen yhdessä osiossa ihminen teeskenteli pudottavansa herkun vahingossa ja sanoi: "Oho!" Toisessa verkon aukko oli namupalalle liian pieni. Kolmannessa ihminen vetäisi herkun äkkiä takaisin ja sanoi: "Haha!"

Koirien reaktio kolmanteen kokeeseen poikkesi kahdesta muusta. Ne lakkasivat heiluttamasta häntäänsä ja istahtivat tai laskeutuivat makuulle eivätkä kiertäneet heti verkon toiselle puolelle hakemaan herkkua. Ne olivat tajunneet, että ihminen ilkeili tahallaan.

Voit keskustella aiheesta torstaihin 13.1. klo 23:een asti.

Katso Areenasta:

Lue myös: