Hyppää sisältöön

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Paljaita käsivarsia, lumettomia metsiä ja jopa keinolatuja.

Tällaisia voivat olla tulevien vuosikymmenten talviolympialaiset, kun ilmasto yhä lämpenee.

Tämän jutun kuvamanipulaatioista näet, millaista talviurheilu saattaa olla vuonna 2050.

Yllä olevassa kuvassa Sami Jauhojärvi tuuletti vuonna 2014 miesten parisprintin voittoa Venäjän Sotšissa.

Kaupunkia pidettiin jo tuolloin liian lämpimänä talvikisojen järjestämiseen. Jos kisat haluaisi toistaa 30 vuoden päästä, kaikki kisat käytäisiin luultavasti shortseissa.

Jatkossa samaa koskee yhä useampia urheilupyhättöjä.

Ylen selvityksen mukaan joka kolmas vanha olympiakaupunki on jo 30 vuoden kuluttua liian lämmin talvikisojen järjestämiseen.

Ne joutuvat joko kokonaan luopumaan talvikisojen järjestämistä tai turvautumaan kalliisiin teknisiin ratkaisuihin keinotalven luomiseksi.

Tästä grafiikasta näet, missä tutuissa kaupungeissa olympiatuli saattaisi syttyä vielä 2050 ja missä talvikisojen järjestämisestä voi kenties tulla mahdotonta.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Meteorologi: "Hätkähdyttävää"

Ylen selvityksen mukaan talvi on riittävän kylmä olympiakisoille vuonna 2050 vain viidessä 21 entisestä olympiakaupungista.

Selvitys perustuu vuosina 2014 ja 2018 tehtyihin tutkimuksiin (siirryt toiseen palveluun) siitä, kuinka paljon lämpötilat tulevaisuudessa nousevat talviolympiakaupungeissa.

Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi pitää Ylen tuloksia ilmastonmuutoksen kehitystä hyvin kuvaavina mutta silti hätkähdyttävinä.

Kotakorpi on työnsä puolesta seurannut useiden talviurheilun arvokisojen sääoloja. Jo nyt yhä useammassa kisapaikassa joudutaan jännittämään, tuleeko kisapaikalle lunta.

Näin on jo myös Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Tulevaisuudessa esimerkiksi Oslossa helmikuun keskilämpötila voi jäädä kahteen pakkasasteeseen.

– Se tarkoittaa, että puissa ei ole lunta ja ainakin osa sateesta tulee vetenä. Lunta tuskin on latu-urien ulkopuolella, Kotakorpi kuvailee.

Hän huomauttaa, että pelkästä kuukauden keskiarvosta ei voi päätellä yksittäisen kisapäivän säätä.

– Mutta todennäköisyys hyvään pakkassäähän pienenee sitä mukaan, mitä korkeampi keskilämpötila on.

Liu'uta sormea tai kursoria kuvan päällä, niin näet, miten vuoden 2010 ja 2050 olympiahiihdot saattavat erota toisistaan.

Vancouverin talviolympialaisissa 2010 Aino-Kaisa Saarinen, Justyna Kowalczyk ja Marit Björgen hiihtämässä.
Kuvamanipulaatio: Hiihtäjillä kesäasut päällä ja maisemasta on vähennetty lunta. Vancouverin talviolympialaisissa 2010 Aino-Kaisa Saarinen, Justyna Kowalczyk ja Marit Björgen hiihtämässä.
Aino-Kaisa Saarinen, Justyna Kowalczyk ja Marit Björgen kävivät viestikamppailua täydessä hiihtovarustuksessa Kanadan Vancouversissa 2010. Vancouver on yksi olympiakaupungeista, joissa ei ehkä voi kilpailla talvilajeissa vuonna 2050. Kuva: imago sportfotodienst/ All Over Press, Kuvamanipulaatio: Stina Tuominen

"Täytyy kai startata pelkät pikkuhousut jalassa"

Millaiset sääolosuhteet sitten ovat talviolympialaisille riittävän hyvät?

Ylen selvityksessä luotettavien olosuhteiden luokkaan pääsi –3,5 pakkasasteen keskilämpötilalla. Joissain tutkimuksissa turvalliseksi riittää nollankin keskilämpötila.

– Jos saisin päättää, raja olisi ehkä olisi –4 astetta. Silloin päivälämpötilakin on jo melko varmasti miinuksella, meteorologi Kerttu Kotakorpi sanoo.

Tämä ehto ei ole täyttynyt kaikissa nykykisoissakaan.

Venäjä muutti palmujen ja teen kasvattamiseen sopivan rantakohteensa Sotšin vuoden 2014 talviolympialaisten näyttämöksi.

Kisojen aikana osa urheilijoista tuskaili (siirryt toiseen palveluun), mistä keksiä riittävän kevyitä kilpailuasuja. Naisten kympin aikana elohopea nousi 15 asteeseen, ja Yhdysvaltain joukkue päätti hiihtää topeissa.

“Seuraavan kerran täytyy kai startata pelkät pikkuhousut jalassa”, sanoi norjalaishiihtäjä Heidi Weng kisan jälkeen Ilta-Sanomien mukaan (siirryt toiseen palveluun).

Kaikesta huolimatta Sotšin laduilla ja mäissä oli kisojen aikana lunta.

– Periaatteessa talviolympialaiset on mahdollista järjestää melkein missä tahansa, jos ei välitä siitä, paljonko palaa rahaa ja energiaa, huomauttaa Hiihtoliiton olosuhdeasiantuntija Jarmo Luuri.

Hän opettaa liikuntapaikkojen hoitoa Kuortaneen urheiluopistossa.

Esimerkiksi tykkilumen tekemiseen ei periaatteessa ole pakkasrajaa, mutta ideaali on kymmenisen pakkasastetta. Lumen tekeminen on sitä hitaampaa ja energiaa vievempää mitä lämpimämpää on.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Pekingin olympiarinteet vaativat kaksi olympiastadionillista lunta

Jatkossa olympiaisännät joutuvat turvautumaan yhä useammin keinotekoiseen tapaan tuottaa talviset olosuhteet.

Pian alkavat Pekingin olympialaiset ovat jo eräänlainen kurkistus tulevaisuuteen. Vaikka liika lämpö ei ole Pekingissä ongelma, lumen puute on.

Gobin autiomaa sijaitsee vain noin kymmenen kilometrin päässä kisojen alppihiihtorinteistä. Autiomaasta puskee kisa-alueelle poikkeuksellisen kuivaa ilmaa.

Jarmo Luuri ei ota kantaa juuri Pekingin olympialaisiin, mutta hänen mukaansa olosuhteiden pitäisi olla talvilajien arvoiset.

– Eihän hiekkamyrskyvaara kuulu talviurheiluun. Siksi jatkossa pitäisi katsoa tarkkaan, mihin kisat myönnetään.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Luistelijat ja hyppääjät ovat hiihtäjiä paremmassa turvassa

Tulevaisuuden talviolympialaisissa koetuksella ovat juuri hiihtäjät sekä lumilautailijat ja laskijat. Kilometrien mittaiselle hiihtoreitille on paljon työläämpää saada aikaan 20–30 sentin lumikerros kuin tehdä lumipeite yksittäisiin hyppyrimäkiin.

Sen sijaan jäälajit eivät joudu ongelmiin ilmastonmuutoksen takia. Ne kisataan nykysääntöjen mukaan sisähalleissa, ja niissä jään tekeminen onnistuu helteelläkin.

Jani Soininen pitää suksiaan päänsä päällä.
Kuvamanipulaatio taustastasta on poistettu lumi.  Jani Soininen pitää suksia päänsä päällä.
Jani Soininen toi Suomeen pienen mäen olympiakultaa Naganon Hakubasta vuonna 1998. Naganokaan ei ehkä ilmaston lämmetessä pysty kisoja järjestämään. Mäkikisat tosin käydään jo nyt lähes aina tekolumella. Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen, Kuvamanipulaatio: Stina Tuominen

Jarmo Luurin mukaan helpoin ratkaisu olisi yksinkertaisesti myöntää kisoja sellaisille paikoille, joissa on hyvä mahdollisuus luonnonlumen käyttöön.

Tällaisissa paikoissa on mahdollista turvautua varastoituun lumeen. Luurin mukaan se on ympäristöystävällisempi vaihtoehto kuin paljon energiaa ja vettä kuluttava tykkilumi.

Varastolunta pitää kerätä mahdollisimman kylmään ja kuivaan aikaan. Kuiva lumi säilyy hyvin seuraavaan syksyyn, jos lumikasan päälle kootaan esimerkiksi kerros sahanpurua ja tekstiilejä.

Varastointi vaatii viikkojen pakkasjakson, joten kovin lämpimillä alueilla se ei kuitenkaan onnistu. Eikä varastoitua lunta ole järkevää kuljettaa kaukaa.

Pekingissä varastointi ei ole kuivuuden vuoksi mahdollista.

Siellä pelkästään hiihtorinteiden lumitykit vaativat lähes 200 miljoonaa litraa vettä. Se on paljon keskellä ylänköä, jonne vesi on erikseen johdettava.

Kuukausia kestävän lumettamisen pelätään myös aiheuttavan eroosiota.

– Nämä saattavat olla vähiten kestävät olympialaiset koskaan, sanoi maantieteen professori Carmen de Jong sanomalehti Guardianille (siirryt toiseen palveluun) marraskuussa.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kansainväliset säännöt puuttuvat

Toistaiseksi Kansainvälinen olympiakomitea ei ole ollut kovin kiinnostunut siitä, miten järjestäjä lumensa hankkii kunhan hankkii. Tilanne on samanlainen muissakin hiihdon arvokisoissa.

Vaikka Kansainvälinen hiihtoliitto FIS ilmoittaa sitoutuneensa (siirryt toiseen palveluun) vihreiden kisojen järjestämiseen, sillä ei ole yhteisiä sääntöjä siihen, miten toimitaan silloin, kun luonnonlumi ei riitä.

Käytännössä siis lumettaa saa keinolla millä hyvänsä esimerkiksi energiankulutuksesta välittämättä.

– Jokin sääntö tai suositus pitäisi olla. Tämähän on koko lajin olemassaolon kysymys, sanoo Suomen hiihtoliiton puheenjohtaja Markku Haapasalmi.

Lumilautailija Peetu Piiroinen suorituksen aikana Vancouverin olympialaisissa 2010.
Kuvamanipulaatio: henkilöllä on kesävaatteet ja taustalta on poistettu lumi. Lumilautailija Peetu Piiroinen suorituksen aikana Vancouverin olympialaisissa 2010.
Lumilautailija Peetu Piiroinen otti hopeaa Vancouverin olympialaisissa 2010. Liian vetiset ja lämpimät olosuhteet ovat hankalia erityisesti hiihtäjille ja lautailijoille. Kuva: Brian Kersey/UPI/Shutterstock/All Over Press, Kuvamanipulaatio: Stina Tuominen

Tuleeko hiihdosta marginaalilaji?

Kun sään ennustaminen viikonkin päähän on vaikeaa, on 30 vuoden päähän tehty ennuste luonnollisesti vain suuntaa antava.

Hyvät talviurheiluolosuhteet eivät edes synny pelkästään pakkasesta, vaan myös ilmankosteus, sademäärä ja lämpötilojen vaihtelu vaikuttavat.

Varsinkin, kun puhutaan talvi-ilmastosta, keskiarvo ei kerro paljon, sillä yksittäiset talvet ovat hyvin erilaisia keskenään.

Tuleeko hiihdosta marginaalilaji, joka ajan myötä katoaa olympiaohjelmasta?

Jarmo Luuri ei tällaiseen skenaarioon usko, mutta myöntää, että hiihdossa kilpailijoiden määrä on Suomessa jo vähentynyt. Vuonna 2020 hiihtokisoihin vaadittavan lisenssin lunasti Suomessa yli puolet vähemmän alle 18-vuotiaita kuin vuonna 2000.

Kuntourheiluna hiihdon suosio on kasvanut (siirryt toiseen palveluun) lumisten koronatalvien aikana. Silti yhä useammalle lapselle hiihtolatu on tulevaisuudessa nähtävyys, ei itsestäänselvyys.

Luuri pitääkin tulevaisuuden kannalta tärkeimpänä, että pienissäkin kunnissa jaksettaisiin satsata talviliikuntapaikkojen ylläpitoon.

Näin mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan talviurheilusta myös tulevina vuosikymmeninä.

– Kaupungille tai kunnalle lumen varastointi latua varten on pieni kustannus, kun katsotaan lajin terveyshyötyjä, Luuri huomauttaa.

Entä jos tulevaisuuden talvikisoissa hiihtokin siirretään halliin tai kesän mäkikisoista tutuille muoviladuille? Niin ainakin taattaisiin samanlaiset olosuhteet kaikille.

– Sitten kyse ei olisi enää samasta lajista, Luuri parahtaa.

Miten uskot talviolympialaisten muuttuvan vuoteen 2050 mennessä? Voit keskustella aiheesta tiistai-iltaan 18.1. klo 23 asti.

Lue lisää ilmastonmuutoksesta:

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.