Hyppää sisältöön

Pessistä tuli apaattinen, Hessu purki pahaa mieltä peilille ja Pentti masentui – tiedekin jo myöntää, että eläin suree kuollutta kaveriaan

Koirat ja kissat kokevat todennäköisesti yhtä voimakkaita surun kokemuksia kuin ihmiset. Tutkimustuloksia tulee kuitenkin hitaasti, sillä eläinten tunteiden tutkimisen rahoitus on edelleen tiukassa.

Sheltti Pessi (vasemmalla) ja irlanninsetteri Figo olivat hyviä kavereita. Figon kuolema oli suuri suru Pessille. Kuva: Inka Tarvainen

Jos eläin vaipuu syvään suruun, piristä sitä kutsumalla kylään ihmisiä, joista lemmikki pitää. Kuten ihmisellä, myös jokaisella eläimellä on oma tapansa surra ja lohduttautua.

Lisää tutkija Emma Hakasen neuvoja suruun vaipuneen lemmikin auttamiseksi löytyy tämän artikkelin lopusta.

Kun 11-vuotias collie Nella jouduttiin lopettamaan, kodin berninpaimenkoira alkoi yhtäkkiä istuskella peilin edessä haukahtelemassa.

Tutkimusten mukaan koira ei tunnista peilikuvaansa. Kolmevuotias Hessu purki siis suruaan ja kaipaustaan vieraaksi koiraksi luulemalleen kuvajaiselleen.

Kaikilla lajeilla on joitakin tunteita, koska tunteet ohjaavat käyttäytymistä ja selviytymistä.

Professori Outi Vainio, Helsingin yliopisto

Vallitseva tieteellinen käsitys on, että eläin voi tuntea syvää surua. Perheen lemmikki voi muuttua vetäytyväksi ja apaattiseksi. Koirat voivat vinkua tai jopa ulvoa pahaa mieltään.

Lemmikki suree kadonnutta laumakaveriaan varsinkin, jos niiden välillä on ollut kiinteä tunneside. Se voi syntyä myös eri lajien välille. Kissa ja koira voivat surra toistaan tai molemmat laumasta lähtenyttä ihmistä.

Lohduttavia onnellisuushormoneja hellyydellä ja huomiolla

11-vuotias kotikissa Pentti on menettänyt siskonsa Lempin tammikuussa 2022. Nyt leikkiminen ei huvita, eikä ruoka maistu entiseen malliin. Pentti etsii kaveriaan ympäri taloa ja maukuu surkeana. Aamuöisin poikaa on pidettävä sylissä vähintään tunnin verran ja lohduteltava silittämällä.

– Omistajan läheisyys rauhoittaa ja tuottaa onnellisuushormoneja, jotka helpottavat eläinten surun tuntemusta, kertoo tutkija Emma Hakanen Helsingin yliopistosta.

Siksi huomio ja hellyys ovat tärkeitä elämänhalunsa menettäneelle lemmikille.

Päivisin Pentti vetäytyy makoilemaan menehtyneen karvakaverin lempipaikoille. Kuva: Kati Latva-Teikari / Yle

Vielä 30 vuotta sitten eläinten tunteiden tutkimukselle hymähdeltiin, ja tunteet kuitattiin ihmisen haluna inhimillistää eläimen käytös. Ajatuksena oli, että tunteiden kokemus vaatii korkeampaa älykkyyttä.

Nyt näkemys on kääntynyt päälaelleen eli ensin ovat kehittyneet tunteet ja vasta sitten ihmisen korkea äly.

– Kaikilla lajeilla on joitakin tunteita, koska tunteet ohjaavat käyttäytymistä ja selviytymistä, toteaa professori emerita Outi Vainio Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta.

Hänen mukaansa tiedemaailmassa on nykyään melko yhteneväinen näkemys varsinkin nisäkkäiden ja lintujen kyvystä tuntea perustunteita.

– Surun lisäksi myös iloa, pelkoa, ahdistusta ja vihaa. Nykyään joukkoon lasketaan myös hämmennys, Vainio luettelee.

Professori Outi Vainio uskoo, että lähitulevaisuudessa eläinten tunteista saadaan yhä enemmän mittaustietoa. Rahoitusta on edelleen vaikea saada, mutta ihmiset ovat entistä kiinnostuneempia tieteelliseen tutkimukseen perustuvasta tiedosta. Kuva: Kalle Niskala / Yle

Tutkimustietoa on kuitenkin vielä liian vähän, jotta tiedettäisiin, tuntevatko esimerkiksi terraarioeläimet, äyriäiset, sammakkoeläimet tai kalat surua.

Nykyään myös tiedetään, minkälaisia aivojen rakenteita ja aivokemiallisia tapahtumia vaaditaan, jotta eläimen mielessä syntyy surun tunne.

– Perustunteet kumpuavat aivojen limbisestä järjestelmästä, selventää Emma Hakanen.

Järjestelmä osallistuu tunteiden säätelyyn sekä yhdistää erilaisia tunnetiloja muistiin tallentuneisiin fyysisiin tuntemuksiin.

Kotiin voi myös kutsua kylään ihmisiä, joista sureva lemmikki pitää.

Tukija Emma Hakanen, Helsingin yliopisto

Esimerkiksi koirien aivokuvauksessa on huomattu, että tunteiden kokemus käynnistyy samoilla aivoalueilla kuin ihmisillä.

Tuloksia saadaan hitaasti, sillä kuvaukset ovat kalliita ja tutkimusrahoituksen saaminen on edelleen haastavaa.

Ymmärtääkö eläin kuoleman lopullisuuden?

Eläimen ymmärrys kuoleman käsitteestä puolestaan jakaa tiedeyhteisöä.

Moni lemmikin omistaja kuitenkin uskoo, että eläin pystyy jotenkin tajuamaan kuoleman lopullisuuden.

Kokkolalaisella Esa Tarvaisella on elämänsä aikana ollut useita koiria. Hän kertoo 14-vuotiaasta sheltistä Pessistä, joka meni nopeasti huonoon kuntoon ja ehti ennen eläinlääkärille pääsyä menehtyä kotona omistajansa syliin.

Tarvainen antoi perheen irlanninsetteri Urhon tulla katsomaan menehtynyttä.

– Se nuuhki hyvin huolella hengityssysteemit ja kaikki, ja yhtäkkiä se hyväksyi, että tuosta ei ole enää mihinkään, tuo ei ole enää hänen kaverinsa vaan jotakin on sattunut, Tarvainen kertoo.

Urho ei myöhemmin kertaakaan etsinyt kaveriaan.

Pessille itselle puolestaan oli aikoinaan ollut suuren surun paikka, kun perheen irlanninsetteri Figo kuoli.

Esa Tarvainen kertoo, miten pirteä Pessi muuttui apaattiseksi Figon kuoleman jälkeen.

Esa Tarvainen kertoo lemmikkinsä kokemasta kaipauksesta.

Outi Vainion mukaan yleisohje on, että jos lemmikki menehtyy kotona, sitä kannattaa näyttää muille lemmikeille. Silloin muut eivät etsi ja ihmettele joko ollenkaan tai ei ainakaan kovin kauan.

– Olisi loogista ajatella käyttäytymisen perusteella, että ne ymmärtävät kuolemasta jotakin, mutta mitä, siihen on vaikea ottaa kantaa eikä tieteellä ole vielä vastausta.

Se tiedetään, että esimerkiksi norsuilla on tapana kerääntyä paikkaan, jossa on kuolleen lauman jäsenen jäänteitä.

– Kuoleman käsite on vaikea ja abstrakti asia aivojen käsiteltäväksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö eläin pystyisi kokemaan menetyksen tunnetta, toteaa Emma Hakanen.

Miten lohduttaa surevaa lemmikkiä?

Eläinlääketieteessä ei ole virallista masennusdiagnoosia, mutta surevan lemmikin käytöksessä on selvästi huomattavassa masennuksen piirteitä.

Tutkija Emma Hakanen keräsi listan keinoista, joilla omistaja voi auttaa lemmikkiä toipumaan surusta:

1. Varmista että sureva lemmikki syö ja juo edes jotakin. Voi tarjota ekstrahyvää syötävää, mutta kokonaan ruokavalion vaihtamista ei kannata tehdä vatsavaivojen välttämiseksi.

2. Koirille voi järjestää leikki- tai lenkkiseuraa sen koirakavereista.

3. Kotiin voi myös kutsua kylään ihmisiä, joista sureva lemmikki pitää.

4. Tarjoa positiivisia aivojen stimulaatioita leikkimällä lemmikin kanssa. Anna uusia leluja, vie lenkille uusiin paikkoihin, tee jotakin, mistä lemmikki nauttii.

5. Jos lemmikki elää isommassa laumassa, anna sille yksityistä huomiota.

6. Masentunut, sureva lemmikki voi käyttäytyä epätoivottavasti esimerkiksi pissailemalla sisälle. Älä koskaan rankaise sitä tällaisesta toiminnasta, vaan palaa mieluummin lähtökoulutukseen ja palkitse ennemmin, kun eläin tekee asioita oikein.