Hyppää sisältöön

15 minuuttia aikaa asiakkaan luona – kiire ja arvostuksen puute vaivaavat Sanna Granlundia: “Olen kokenut häpeää sanoa, että olen kotihoidossa töissä”

“Vaikka sanotaan, ettei raha ratkaise, niin kyllä sitä arvostusta rahalla määritellään”, lähihoitaja Sanna Granlund sanoo.

Lähihoitaja Sanna Granlund pitää kädestä asiakastaan Eeroa. Perjantai-dokkarin kansikuva.
Sanna Granlund käy työpäivänsä aikana jopa 30 asiakkaan luona. Katso Perjantai-dokkari: 15 minuuttia olen sinun klikkaamalla kuvaa.

On lokakuun loppu.

Ensilumi on satanut edeltävällä viikolla ja Sanna Granlund, 39, tekee lumitöitä omakotitalon pihassa. Hän huiskii pitkällä harjalla ripeästi puolelta toiselle. Lunta on satanut kymmenisen senttiä.

Kello lähenee kahdeksaa, päivä ei ole vielä valjennut.

Sanna työskentelee lähihoitajana Raahen kotihoidossa. Piha kuuluu hänen asiakkaalleen Eerolle.

Sanna aloitti työt seitsemältä. Takana on kaksi asiakaskäyntiä, edessä vielä viisitoista. Se on keskimääräistä vähemmän. Toisinaan asiakkaiden määrä päivässä yltää kolmeenkymmeneen.

Sanna Granlund pyrkii luomaan kaikkiin asiakaskohtaamisiin kiireettömyyden tuntua. Kuva: Aki Lahtinen / Yle

Joidenkin asiakkaiden luona Sanna käy kahdesti päivässä. Myös Eeron, jonka pihaa hän nyt kuorii esiin lumivaipan alta.

Aikaa yhden asiakkaan luona on keskimäärin 15 minuuttia.

Se tekee 900 sekuntia.

Sisällä Eeron luona hän vietti tällä kertaa vain kymmenen minuuttia. Loput viisi kuluivat lumitöiden tekoon.

“Lähdetään vauvan tarpeista”

Aino istuu keinutuolissa neulomassa, kun Sanna saapuu paikalle. Sanna auttaa Ainoa lääkkeiden kanssa, ja kaksikko istuu sitten alas keittiön pöydän ääreen.

– Kohtahan se tulee talvi, Aino toteaa.

Hän katselee ulos.

– Oletko enemmän talvi- vai kesäihmisiä, Sanna kysyy.

Aino nostaa katseensa, hän näyttää hetken yllättyneeltä.

– No enhän minä ole enää paljon mitään.

– Olettehan te vaikka ja mitä. Teilläkin titteleitä varmasti riittää. Olette isoäiti ja isoisoäitikin mahdatte jo olla, Sanna toppuuttelee.

Aino naurahtaa ja katsoo Sannan ohi tyhjyyteen.

Silmätipat ovat vielä laittamatta.

"Koskaan ei ole valmis hoitaja. Jokainen kohtaaminen on uusi oppi", Sanna Granlund sanoo. Kuva: Aki Lahtinen / Yle

Sanna kirjaa tehdyt hoitotoimenpiteet ylös puhelimellaan samalla kun kävelee autolle.

Asiakkaan luokse mentäessä on pakko unohtaa muu maailma. Silloin Sanna ei ajattele seuraavaa asiakasta, vaikka kiire hakkaisi takaraivossa.

Jokaiselle päivälle mahtuu myös varttia pidempiä käyntejä, puolesta tunnista tuntiinkin. Pesukäynneille on aina varattu pidempi aika.

Kun asiakasmäärät kipuavat lähemmäs kolmeakymmentä, aikaa joutuu lainaamaan lounastauosta. Toimistolle ei ehdi, ja ruoka on syötävä autossa. Sanna vähentää aikaa mieluummin omasta tauostaan kuin asiakaskäynnistä.

Vaikka puhutaankin ikäihmisistä, lähdetään vauvan tarpeista. Mitä vauva tarvitsee, sitä tarvitsee myös ikäihminen. Lämpöä, hoivaa ja kuiviketta. Niin Sanna sen näkee.

Perustarpeista on kurja lähteä nipistämään aikaa.

Lumityöt eivät kuulu Sannan työnkuvaan. Joskus häneltä kuitenkin liikenee muutama minuutti ylimääräisiin töihin, kuten pihan siistimiseen. Hän tietää, että asiakkaalle tulee siitä hyvä mieli. Kuva: Aki Lahtinen / Yle

Viimeinkin joku juttuseura

Hoitaja on aina hoitaja ja asiakas on asiakas. Osa asiakkaista on silti Sannalle etäisempiä, osa läheisempiä. Asiakastyössäkin on kyse kemioiden kohtaamisesta.

Aika myös hioo kulmia ja hitsaa yhteen. Asiakassuhteet syvenevät ajan myötä, kun luottamuksella on aikaa rakentua.

Jotkut asiakkaat odottavat hoitajan käyntiä tosissaan. Se saattaa olla päivän ainut ihmiskontakti.

Toisinaan Sannasta on hankala lähteä pois. Jotkut takertuvat hoitajaan.

Viimeinkin tuli joku juttuseuraksi.

Sanna kysyy kuulumisia asiakkaaltaan Einiltä. “Mitäpä tänne, yksinäisyyttä”, keittiön pöydän ääressä istuva Eini vastaa. Kuva: Aki Lahtinen / Yle

Ennen puoltapäivää Sanna on raahelaisen pariskunnan luona. Elsi auttaa Sannaa miehensä Olavin hoidon kanssa. Elsi kertoo hoitavansa pesun itse illalla. Sanna auttaa vessassa käynnissä ja puhtaiden vaatteiden vaihdossa.

Elsin ja Olavin avioliitto on kestänyt 62 vuotta.

– Meillä luonteet käy yhteen. Asioista pitää pystyä keskustelemaan ja olemaan eri mieltä. Ei mitään rähinöitä.

– Eli siinä ovat ne pitkän avioliiton salaisuudet, Sanna kysyy pukiessaan Olaville vaatteita.

– Pitää olla oikeudenmukainen ja suvaitsevainen, Elsi sanoo.

Elsi nojaa pyykinpesukoneeseen. Sanna auttaa Olavin jalkeille.

– Kaikki me olemme ihmisiä, Sanna myötäilee.

– Ja kaikissa meissä on vikaa. Ei sitä auta puolustelemaan yhtään. Minä olen ainakin kauhean äkäinen, Elsi toteaa.

Elsin ja Olavin avioliitto on kestänyt yli kuusi vuosikymmentä. Kuva: Aki Lahtinen / Yle

Kun vaatteet on vaihdettu, kolmikko siirtyy yhdessä keittiöön. Elsi kiittelee Sannaa avusta.

– Toivottavasti meillä yhteistyö jatkuu ja te saatte lisää väkeä, Elsi sanoo.

Sanna toivoo samaa.

Kutsumuksella ei elä

Kotihoito tuntuu voivan huonosti maanlaajuisesti.

Työntekijöitä ei ole tarpeeksi. Tuplavuorojen ja ylitöiden tekeminen on hoitajien arkea. Hoitajat uupuvat ja vaihtavat alaa.

Sanna toivoo, että kotihoidossa perusolosuhteet saataisiin kuntoon.

Uusia asiakkaita tulee jatkuvasti, eikä asiakaskattoa ole. Tiimille otetaan niin monta asiakasta, kun asiakkaita on tarjolla. Tämä tarkoittaa, että hoitajan aika yhden asiakkaan luona vähenee.

Poissaolon sattuessa ja sijaisen puuttuessa asiakkaat kasaantuvat töissä oleville hoitajille.

Sama käy lomien aikaan.

Tuplavuorojen teosta Sanna kieltäytyy. Hänen oma jaksamisensa on hänelle niin tärkeää.

“Jokainen lähihoitaja on äärettömän tärkeä. Ilman meitä ei välttämättä päästäisi sieltä vuoteesta ylös”, Sanna Granlund sanoo. Kuva: Aki Lahtinen / Yle

Asiakkaat ovat yhä huonokuntoisempia, ja heidän hoitamisensa kotona on haastavaa. Asumispalvelujonot ovat pitkiä.

Sannan mielestä lähihoitajan työhön tarvitsee tietynlaisen luonteen. On oltava lehmän hermot ja hyvä stressinsietokyky.

Hoitoalaa kutsutaankin usein kutsumustyöksi.

Mutta ei kutsumuksella elä.

– Me tarvitsemme konkreettista arvostusta. Kunnon palkan, oikean henkilöstömitoituksen, rauhan pitää lounastauko ja aikaa tehdä työmme, Sanna sanoo.

Hän ei halua joutua aamuisin miettimään, miten työt jaetaan kun työntekijöitä puuttuu eikä sijaista saada paikkaamaan.

– Vaikka olisi kuinka positiivinen ihminen, niin kyllä se hymy siinä vaiheessa hyytyy, Sanna toteaa.

Vähemmän puhetta, enemmän tekoja. Sitä Sanna toivoo.

Palkka kertoo arvostuksen määrän

Toisinaan Sannasta tuntuu, ettei kukaan arvosta lähihoitajia.

– Joskus olen kokenut jopa häpeää siitä, että olen lähihoitaja tai kotihoidossa töissä. Vaikka sanotaan ettei raha ratkaise, niin kyllähän sitä arvostusta rahalla määritellään.

Sanna ei haluaisi hävetä ammattiaan. Hän on yrittänyt irrottautua häpeän tunteesta ja opetellut arvostamaan omaa ammattitaitoaan. Henkilökohtainen arvostus ei kuitenkaan korvaa ulkoista arvostusta.

Aina kunnioitusta ei saa edes asiakkailta. Sanna kertoo kohtaavansa työssään myös seksuaalista häirintää. Sitä tapahtuu viikoittain, jopa päivittäin.

– Se tavallaan kuuluu tähän työhön, kestää kaikki mitä sieltä tulee.

Sanna on kouluttautunut lähihoitajaksi vasta aikuisiällä. Hän on aiemmalta ammatiltaan klinikkaeläinhoitaja. Kuva: Aki Lahtinen / Yle

Moni vaihtaa alaa. Tehyn tuoreen kyselytutkimuksen mukaan hoitajia kuormittaa ennen kaikkea työntekijöiden puute. Sairaalassa työskenteleville hoitajille suunnatun kyselyn perusteella 88 prosenttia hoitajista kertoo harkinneensa alan vaihtoa.

Sanna ei ainakaan toistaiseksi kuulu heihin.

– En ihmettele, että moni on vaihtamassa alaa. En kuitenkaan ole itse tekemässä sitä. Haluan taistella sen puolesta, että me hoitajat saamme sen arvostuksen joka meille kuuluu, niin rahallisesti kuin muutenkin, Sanna sanoo.

Yleisin syy alan vaihtoon tai sen harkitsemiseen on palkan ja työn kuormittavuuden välinen kuilu.

Lähihoitajan palkka Raahen kunnalla on 2200 euroa kuussa, ja tiimivastaavana Sanna saa 50 euron kuukausittaisen lisän.

Ovet lukkoon mörköjen varalta

– No päivää, Sanna huutelee ovelta kantavalla äänellä.

Tervehdykseen vastaava ääni on matalampi ja hiljaisempi. Asunnossa on hämärää. Sanna on taas Eeron luona.

Sanna auttaa Eeron olohuoneesta keittiöön. Hän lämmittää Eerolle iltapalaksi puuroa. Tällä kertaa riisipuuroa.

Hän kuorii mandariinin valmiiksi talouspaperin päälle.

Kun Eero syö, Sanna tiskaa.

Kunnes on taas aika jatkaa matkaa.

Sanna Granlundin mukaan kenenkään arvoa ei tule mitata koulutuksen tai palkan perusteella: “Arvokas ihminen on sellainen, joka käsittelee kaikkia ihmisiä arvokkaasti." Kuva: Aki Lahtinen / Yle

– Sinä pärjäät täällä, Sanna sanoo.

Lausahduksen voi tulkita kysymykseksi tai toteamukseksi. Eero myötäilee joka tapauksessa.

– Sinä tiedät mitä tehdä jos tuntuu pahalta.

– Tiedän minä.

– Minä pistän ovet lukkoon, ettei tule mörköjä.

– Ei tule mörköjä, Eero vahvistaa.

Kaksikko hyvästelee toisensa, Sanna puristaa Eeron kättä. Eero jatkaa mandariinin syöntiä.

Kohta on nukkumaanmenoaika.

Raha ratkaisi

Ennen lokakuun vaihtumista marraskuuksi Sanna irtisanoutui työstään.

Hän ehti työskennellä Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän alueella noin kolmen vuoden ajan. Marraskuussa Sanna siirtyi yksityiselle puolelle. Samalla hän luopui läheisiksi käyneistä asiakkaista.

Itselleen rakasta työtäkään ei ole varaa tehdä kutsumuksesta tai hyvää hyvyyttään, sen täytyy myös elättää.

Sanna siirtyi ensin yhteen yksityiseen firmaan, sitten toiseen. Palkka koheni ja arki helpottui. Nyt Sanna työskentelee hengityshalvaustiimin esihenkilönä.

– Raha ratkaisi. Minulla on perhe, ja asuntolaina maksettavana, Sanna toteaa.

Lue lisää: