Hyppää sisältöön

Sosiaalityö unohtunut aluevaaleissa, kritisoi professori: "Ei ymmärretä, että jokainen käyttää palveluita jossain elämänsä vaiheessa"

Lähipalvelut ovat sosiaalityössä tärkeitä, vaikka joka kirkonkylälle ei tarvitse toimistoja hajauttaa. Sosiaalityön professori Aila-Leena Matthies sanoo, että kolmas sektori muistetaan juhlapuheissa, mutta pienet yhdistykset ovat rahoituskriisissä.

Aila-Leena Matthiesien mukaan 400 000 suomalaista joutuu turvautumaan ruoka-apuun, koska tuet tai jopa palkat ovat niin alhaisia, ettei niillä elä. Kuvassa Tampereen ev.lut. seurakunta pakkasi ruoka-apua vähävaraisille joulun alla. Kuva: Antti Eintola / Yle

Kokkolan yliopistokeskuksen sosiaalitieteen yksikköä johtava professori Aila-Leena Matthies on huolissaan sosiaalipalvelujen asemasta meneillään olevassa sote-uudistuksessa.

Vaikka sosiaali- ja terveyspalveluiden integroinnista on puhuttu viime vuodet paljon, Matthies pohtii tietävätkö ehdokkaat sittenkään, että kysymys on sosiaali- ja terveyspalveluiden yhdistämisestä, minkä pitäisi toteutua tasavertaisesti.

Sosiaalipuoli on uudistuksessa Matthiesin mukaan unohdettu eikä sen merkitystä ole ymmärretty. Se selittääkin hänen mukaansa osin uudistuksen hidasta etenemistä.

Professori muistuttaa, että sosiaalipuoli on taloudelliselta volyymiltaan aivan yhtä laaja kuin terveydenhuolto ja henkilökuntaa on lähes yhtä paljon.

– Sosiaalipalveluita käyttää vuosittain joka viides suomalainen ja jokainen jossain elämän vaiheessa. Ei nähdä sitä, että sosiaalihuollon onnistuminen tuo ennalta ehkäisevää, myös taloudellisesti merkittävää panosta sote-alueelle ja ihmisten hyvinvointiin.

Matthies korostaakin, että sosiaalityön kohderyhmistä puhuttaessa on muistettava myös yhteinen ihmisyys, johon kuuluu se, että kaikki ovat todennäköisesti jossain vaiheessa erittäin haavoittuvaisia. Se voi tapahtua yllättäen eikä mikään sosioekonominen asema suojaa siltä.

Erityistä huolta Matthies kantaa nyt lapsiperheiden köyhyydestä, joka on räjähtänyt viimeisen 15 vuoden aikana.

Hänen mukaansa 15 vuotta sitten lapsiperheiden köyhyys oli Suomessa vielä maailman alhaisinta, ja nyt Suomi on sijalla 14.

– Siihen ei nyt näytä tulevan apua, koska tuet on pidetty niin alhaisella tasolla. Meillä on myös konkreettista köyhyyttä, 400 000 ihmistä joutuu turvautumaan ruoka-apuun. Se on tullut jäädäkseen tärkeäksi kompensoijaksi sille, että muut tuet tai jopa palkat ovat niin alhaisia, että niillä ei elä.

Matthiesin mielestä myös nuorten ongelmiin pitäisi puuttua ajoissa, niin että mahdolliset mielenterveysongelmat eivät jäisi pysyviksi.

Myös nuorten siirtymisessä työelämään kaivattaisiin matalampia kynnyksiä, viimeaikaiset esimerkit joidenkin pikaruokaloiden työoloista voivat antaa nuorille varsin karun kuvan työelämästä.

Sosiaalityön professori Aila-Leena Matthies on työskennellyt myös saksalaisissa ja englantilaisissa yliopistoissa. Arkistokuva. Kuva: Ari Vihanta / Yle

Onnistunut sote-integraatio vie paljon aikaa

Maan eri hyvinvointialueet etenevät uudistuksessa eri tahtia.

Pohjois- ja Etelä-Karjalassa Siun sote ja Eksote sekä Keski-Pohjanmaalla Soite ovat jo vuosia toteuttaneet sote-integraatiota, vaikka joillain alueilla suunnittelu on vasta lähtenyt käyntiin.

Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla palvelut yhdistettiin 2017.

THL:n tuoreen raportin mukaan käytännöissä on silti vielä paljon vaihtelua. Myös Matthiesin mukaan sosiaali- ja terveyspuolen yhteistyössä on paljon kehitettävää, vaikka Keski-Pohjanmaalla integroiduttiin jo viisi vuotta sitten.

– Edelleenkään terveydenhuollon puolella ei nähdä sitä laajaa skaalaa, mitä sosiaalihuollon palvelut ovat ja mitä kaikkea sosiaalityön osaaminen voi sisältää aidossa, moniammatillisessa yhteistyössä. Vähän huolettaa myös jokilaaksojen pienimpien paikkakuntien osalta, keskittyvätkö palvelut liikaa Kokkolaan.

Lähipalvelut ovat sosiaalityössä tärkeitä

Terveyspalveluista poiketen sosiaalityössä toimitaan arjen tasolla kokonaisvaltaisesti ja laajempien yhteisöjen kanssa.

Sosiaalipuolen yhteistyökumppanien verkosto on laaja. Terveydenhuollon lisäksi siihen kuuluvat esimerkiksi varhaiskasvatus, koulu, työvoimapalvelut, seurakunnat ja kuntien ennaltaehkäisevä hyvinvointityö.

Sosiaalityössä tarvitaan Matthiesin mukaan fyysisiä lähipalveluita, asiakas ja asiakkaan elinpiiri on tunnettava.

Toimistoja ei kuitenkaan tarvitse hajauttaa joka kirkonkylään, vaan esimerkiksi kiertävä työntekijä voi riittää.

Tärkeintä on asiointipiste, johon helppo tulla matalalla kynnyksellä.

Tällä hetkellä varsinkin pienet paikallisyhdistykset ovat ihan totaalisessa kriisissä rahoituksen suhteen.

Aila-Leena Matthies

Matthies näkee paikallistasolla toteutettavat lähipalvelut ennaltaehkäisevänä ja taloudellisesti edullisempana ratkaisuna kuin palveluiden keskittäminen.

– Jos toimitaan vain keskustoimiston kuvaruudulla, niin siinä on aika iso riski, että ammutaan pimeään ja menee ohitse tai jää huomaamatta joitakin voimavaroja tai ongelmia, mihin voisi puuttua.

Kolmas sektori muistetaan juhlapuheissa, mutta unohdetaan rahanjaossa

Sosiaalityötä tekevien järjestöjen kirjo on iso, joukossa on suuria kansallisesti toimivia järjestöjä ja pienempiä yhdistyksiä, jotka ovat omassa yhteisössään tärkeitä.

Juhlapuheissa kolmannen sektorin, vapaaehtoistyön ja yhteisöllisyyden merkitystä muistetaan hehkuttaa, mutta taloudelliseksi tueksi puheet eivät konkretisoidu.

– Tällä hetkellä varsinkin pienet paikallisyhdistykset ovat ihan totaalisessa kriisissä rahoituksen suhteen. Saataisiin edes perustoimintaedellytykset niille yhdistyksille, jotka eivät ole niin isoja, että myyvät valtakunnallisesti palveluja.

Paikallisten yhdistysten ahdinkoa syventää Matthiensin mukaan Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen Stean tulevat tukilinjaukset.

Raha-automaattiyhdistyksen järjestöille antamat avustukset siirtyivät vuonna 2017 sosiaali- ja terveysministeriön alaiselle Stealle vuonna 2017. Matthies toimii aiemmin Stean avustusasioiden neuvottelukunnan arviointi- ja avustusjaoston varajäsenenä.

– Stean rahoitusmalli on menossa siihen, että tuetaan ensi sijaisesti vain näitä isoja, jonkin diagnoosin omaavien ihmisten palveluja myyviä organisaatioita eli lähes tällaisia kaupallisia konserneja. Juuri nämä kansalaisyhteiskunnan pienet organisaatiot tuottavat usein sen kaikkein tärkeimmän ennaltaehkäisevän hyvinvoinnin.

Nämä ovat helmiä, joita pitää hellävaroen hoitaa, koska niiden toimintaa ei voida korvata edes rahalla. Aika pienellä lisäpanostuksella niistä saadaan paljon buustia paikalliseen hyvinvointiin.

Aila-Leena Matthies

Esimerkkinä Matthies mainitsee eläkeläisjärjestöt, jotka pitävät kylillä iltapäiväkahviloita, nuorten harrastusjärjestöt ja pienet perhepalveluyhdistykset sekä työttömien yhdistykset.

Hän pitää niiden toimintaa äärimmäisen tärkeinä, vaikka ne eivät kuulukaan suoraan hyvinvointialueisiin, vaan ovat osa kunnalle jäävää ennalta ehkäisevää työtä.

Monet kertomukset tukevat sitä, että ratkaisu moneen pahoinvointiin on kun pääsee osaksi paikallisyhteisöä ja tekemään asioita yhteiseksi hyväksi

– Nämä ovat helmiä, joita pitää hellävaroen hoitaa, koska niiden toimintaa ei voida korvata edes rahalla. Aika pienellä lisäpanostuksella niistä saadaan paljon buustia paikalliseen hyvinvointiin.

Kokkotyö-säätiön konkurssi harmittaa

Professori Aila-Leena Matthiesia harmittaa Keski-Pohjanmaalla toimineen, työvalmennuspalveluja tarjonneen Kokkotyö-säätiön konkurssi.

Muun muassa nuorten työpajat ja kierrätysmyymälät sulkeutuivat.

Kokkotyö-säätiö työllisti runsaat 350 pitkäaikaistyötöntä esimerkiksi työnohjauksessa ja kuntoutuksessa sekä järjesti nuorten työpajatoimintaa kahdentoista kunnan alueella.

Säätiö oli pitkään talousvaikeuksissa, mutta koronapandemia oli viimeinen niitti, kun se jäi ilman koronatukea.

Kokkotyö-säätiö oli Kokkolan yliopistokeskukselle tuttu kumppani useissa kansainvälisissä tutkimuksissa.

Matthies pitää säätiötä hyvänä esimerkkinä niin sanotuista ekososiaalisista innovaatioista, se oli kestävän kehityksen siirtymässä edelläkävijöitä ja oli eurooppalaisittainkin merkittävä sosiaalinen innovaatio.

Kokkotyö-säätiössä olleiden nuorten kanssa tehdyt tutkimukset kertovat, miten säätiön työkuntoutukseen tai -harjoitteluun pääsy oli monelle nuorelle ratkaiseva elämänvaihe.

Säätiössä moni nuori kohtasi ensimmäisen kerran ohjaajan, jolla oli aikaa kuulla ja kuunnella. Ohjaajat laittoivat nuorten elämää raiteilleen alkaen raha-asioista, terveydenhuollosta, riippuvuuksien hoidosta ja asumisesta.

– Luulen että niillä poliittisilla päättäjillä, jotka vaikuttivat säätiön alasajoon, ei ollut ihan tajua siitä, kuinka iso merkitys sillä oli satojen keskipohjalaisten elämään.

Matthiesin mukaan Kokkotyö-säätiössä tehtiinkin paljon myös sosiaalityöhön verrattavaa tärkeää työtä ja se tarjosi myös yhteisön, johon nuoret pystyivät samaistumaan.

Aiheesta voi keskustella keskiviikkoon 19. tammikuuta kello 23 asti.

Ylen virtuaalisella vaaliteltalla kysytään tänään tiistaina 18.1. kello 11 alkaen, miten pidetään huolta kaikkein heikoimmista. Chat-keskustelun löydät täältä.

Artikkelia korjattu 18.1. klo 9.34 Matthies ei toimi enää Stean neuvottelukunnassa, hän jäi pois siitä vuosi sitten.