Analyysi: EU jäi sivurooliin Euroopan turvallisuuspolitiikan superviikolla – ja juuri se on Venäjän tavoite

Venäjän ei ole pakko pitää EU:ta minään, ja se on suurelta osin EU:n omaa syytä, kirjoittaa Ylen ulkomaantoimittaja Satu Helin.

Presidentti Joe Biden puhuu puhelimessa Venäjän presidentti Vladimir Putinin kanssa. Euroopasta ei tällä hetkellä löydy johtajaa neuvottelemaan Venäjän kanssa. ja se sopii Venäjälle hyvin. Kuva: Valkoinen talo / AFP

Kun Yhdysvallat ja Venäjä neuvottelivat Euroopan kohtalonkysymyksistä, missä oli Euroopan unioni?

Ei neuvottelupöydässä eikä edes eteisessä.

Venäjän tavoite on nimenomaan saattaa EU instituutiona huonoon valoon, sanoo EU:hun keskittyvän ajatushautomon CEPS:n johtaja Steve Blockmans videohaastattelussa.

Venäjän ei ole pakko pitää EU:ta minään. Ja se on suurilta osin EU:n itsensä syytä.

Venäjän asenne EU:ta kohtaan tiivistyy vajaan vuoden takaiseen tiedotustilaisuuteen, jossa Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov nöyryytti EU:n ulkopolitiikan nokkamiestä Josep Borrellia.

Venäjä ilmoitti karkottavansa kolmen EU-maan diplomaatteja vain hetkeä ennen tiedotustilaisuuden alkua. Sitten Lavrov kutsui EU:ta epäluotettavaksi kumppaniksi päin Borrellin naamaa.

EU:n ulkoasiain- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Josep Borrell ja Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov pitivät yhteisen tiedotustilaisuuden Moskovassa 5. helmikuuta. Kuva: Venäjän ulkoministeriö / AOP

Lopputulos: toimittajat ja poliitikot ympäri Eurooppaa olivat sitä mieltä (siirryt toiseen palveluun), että Lavrov onnistui ryöstämään Borrellin poliittisen arvokkuuden.

Juuri sen Venäjä haluaa tehdä koko EU:lle.

Ajankohta on otollinen: Saksan liittokansleri vaihtui vasta reilu kuukausi sitten ja Ranskassa painavat päälle huhtikuun presidentinvaalit.

Nyt on oikea hetki tökkiä EU:n ulkopolitiikan huojuvaa tornia.

Venäjä voikin katsoa onnistuneensa tällä viikolla jo pelkästään siksi, että Eurooppaa ovat keskusteluissa edustaneet erilliset jäsenmaat, ei yhtenäinen instituutio.

Samalla Venäjä pystyi kokeilemaan, miten paljon Yhdysvallat suostuu puhumaan Euroopan turvallisuudesta EU:n ohi.

EU on 450 miljoonan asukkaan yhteisö, jonka bruttokansantuote on noin 15 kertaa suurempi kuin Venäjän. Silti se on helppo ohittaa, vaikka keskustelut koskevat sen takapihalla Ukrainassa käynnissä olevaa kriisiä. Miksi?

Pääsyy on se, että EU:n puolustusyhteistyö on yhä riittämätöntä, Steven Blockmans sanoo.

EU:lla ei ole sotilaallista voimaa. Niin sanottuja nopean toiminnan joukkoja ei ole käytetty koskaan, ja puolustusjärjestelmien yhtenäistäminen vaikuttaa olevan lähinnä liittovaltiokehityksestä haaveilevien pilvilinna.

Euroopan puolustusministerit olivat koolla Ranskan Brestissä torstaina. Kuva: Christophe Petit Tesson / EPA

Sotilaallisen voiman puuttumisen lisäksi EU:n ulkopolitiikassa on rakenteellisia ongelmia.

Ensiksikin EU:ssa isojen ulkopoliittisten päätösten tekeminen vaatii jäsenvaltioiden yksimielisyyden.

Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Lähi-itää tai vaikkapa ihmisoikeuksia koskevia päätöksiä saadaan harvoin tehtyä, sillä jäsenmaat ovat näissä eri linjoilla.

Esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa on viime aikoina ollut näkyvissä selvää turhautumista siihen, että on maita, jotka kävelevät EU:n arvojen yli ilman seuraamuksia, sanoo Blockmans.

Onko EU:n ulkopolitiikan korkean edustajan Josep Borrellin puhelinnumero koko EU:n puhelinnumero kriisitilanteessa? Kuva: Stephanie Lecocq / EPA / AOP

Toiseksi EU:lla on yhä edustusongelma. Yhdysvaltain entisen ulkoministerin Henry Kissingerin kerrotaan jo 1970-luvulla kysyneen, mikä on Euroopan puhelinnumero, johon voisi tarvittaessa soittaa.

Nelisenkymmentä vuotta myöhemmin vuonna 2009 luotiin EU:n ulkopolitiikan korkean edustajan virka. Mutta yhä tuntuu usein arpapeliltä, kuka EU:ta edustaa, kun kriisi puhkeaa. Onko se komission puheenjohtaja, korkea edustaja vai sittenkin EU:n kulloisenkin puheenjohtajamaan edustaja.

Suurvaltapolitiikkaan osallistumisen suhteen EU:n peli on tällä hetkellä menetetty.

Se on omaa syytämme, kirjoittaa Viron entinen presidentti Toomas Ilves. Hän suomii EU:ta poliittisen analyysiin erikoistuneen ajatushautomon CEPA:n sivuilla (siirryt toiseen palveluun).

Räväkkäänä ulkopolitiikan kommentaattroina tunnettu Ilves kirjoittaa, että EU ei ole tehnyt käytännössä mitään turvallisuuspolitiikkansa eteen vuoden 2009 jälkeen.

Ukrainan turvallisuushuolet EU on Ilveksen mukaan jättänyt lähes kokonaan huomiotta, vaikka Ukrainalla on maarajaa neljän EU-maan kanssa.

Ilveksen arvio on jyrkkä, sillä Ukraina on ollut EU:n ulkopolitiikassa varsin korkealla jo vuosikymmeniä. Brysselissä työskentelevä suurlähettiläs Hanna Lehtinen pitää EU:hun kohdistuvaa Ukraina-kritiikkiä osin epäreiluna.

– EU:n Ukrainan kanssa tekemän laajan ja pitkäjänteisen yhteistyön näkyvyys on heikkoa. Yhdysvallat puolestaan tekee esimerkiksi aseavun antamisen Ukrainassa erittäin näyttävästi, sanoo Lehtinen.

Hän edustaa Suomea EU:n poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteassa.

Ukrainan reserviläisiä osallistui sotaharjoitukseen Kiovan lähellä joulukuussa 2021. Kuva: EPA

Joka tapauksessa EU:n on otettava jatkossa Ukrainan suhteen aktiivinen rooli. Edessä on kysymyksiä, joita kukaan ei voi Euroopan puolesta ratkaista.

Yksi niistä on valmistautuminen Ukrainan rajan yli EU-maihin pyrkivään pakolaisvirtaan.

Jos Ukrainan sotilaallinen konflikti kärjistyy, pakolaisten määrä saatetaan laskea miljoonissa.

EU-johtajien on määrä hyväksyä maaliskuussa uusi "strateginen kompassi" (siirryt toiseen palveluun). Sen on tarkoitus selkeyttää EU:n puolustusyhteistyön tavoitteita.

Suunnitelmassa ehdotetaan muun muassa uusia nopean toiminnan joukkoja – sellaisia, joita myös käytettäisiin.

Ongelmat kuitenkin ovat samat kuin aina ennenkin. Vaikka uudistuksista sovittaisiin, niiden toteuttaminen on hidasta. Eikä halukkaita maksajia ole jonoksi asti.

Voit keskustella aiheesta maanantai-iltaan 17.1. klo 23.00 asti.

Kuuntele myös: Mistä maailma puhuu

Lue myös: