Hyppää sisältöön

Myanmarin sisällissota kiihtyy – uusi sukupolvi tarttuu aseisiin

Sisällissota Myanmarissa on viime kuukausina laajentunut uusille alueille, missä kaupunkinuoret hankkivat aseellista koulutusta. Sotilasjuntan ilmavoimat ja tykistötuli ajavat nyt pakolaisia Thaimaan vastaiselle rajalle.

Myanmarin hallitusta vastustavat nuoret sotilasharjoittelussa.
Myanmarin hallitusta vastustavat nuoret sotilasharjoittelussa.

MAE SOT, THAIMAA Thaimaalaisessa Mae Sotin rajakaupungissa on paljon Myanmarista tulleita paperittomia ihmisiä, pakolaisten auttajia, turvataloja ja piilopaikkoja.

Jo ennen viime vuoden helmikuun sotilasvallankaappausta noin puolet kaupungin asukkaista oli lähtöisin Myanmarista eli Burmasta. He ovat tulleet tänne vuosikymmeniä jatkuneiden etnisten konfliktien jaloista.

Nyt ironista nimeä kantava, Moei-joen ylittävä kahden maan Friendship Bridge pysyy suljettuna koronan ja konfliktin vuoksi.

Kuva: Harri Vähäkangas / Yle

Thaimaan viranomaiset yrittävät padota kiihtynyttä sisällissotaa pakenevat tuhannet myanmarilaiset joen vastarannalle. Toiveena on, että pako tänne ei tule liian houkuttelevaksi. Thaimaa ei kuitenkaan voi käännyttää tulijoita kovin väkivaltaisesti, koska se tuomittaisiin maailmalla.

Mae Sot on tänään eräänlainen ”vallankumoushallitus” NUG:n (National Unity Government) pääkaupunki, missä majailee Myanmarin valtapuolueen NLD:n ministereitä, viimeksi pidettyjen vaalien kansanedustajia, toisinajattelijoita ja journalisteja.

Osa aktivisteista ei halua tarkkaa olinpaikkaansa julkisuuteen.

Täällä Z-sukupolvea edustavat aktivistit ovat valinneet ulkopuolisesta lähes toivottamalta tuntuvan aseellisen taistelun tien vahvaa sotilasjunttaa vastaan. Näillä nuorilla ei ole uskoa tunnetuimpaan myanmarilaiseen Aung San Suu Kyihin, eikä mihinkään rauhanneuvotteluihin sotilasjuntan kanssa.

Myanmarin rajajoen ylitse Mae Sotiin jouluna kahden lapsensa kanssa paennut äiti turvatalossa. Kuva: Rauli Virtanen

”Rauhanprosessi” ei ollut siirtymä demokratiaan

Myanmarissa vuosi sitten koettu sotilasvallankaappaus vain vahvisti käsityksiä, joiden mukaan paljolti Norjan ja EU:n toimesta käynnistetty ”rauhanprosessi” 2000-luvulla oli Myanmaria hallinneiden kenraalien taholta suuri vedätys, missä valui miljoonia dollareita upseerien sekä armeijaan kytköksissä olevien oligarkien taskuihin.

Burmasta viidellä vuosikymmenellä raportoinut, Thaimaassa asuva tietokirjailija Bertil Lintner on alun pitäen suhtautunut huvittuneen epäilevästi länsimaissa levinneeseen innostukseen Myanmarin ”siirtymisestä demokratiaan”.

– Koskaan ei ollut olemassa mitään siirtymää demokratiaan tai rauhanprosessia. Myanmarin asevoimat vain avasivat maata saadakseen enemmän kansainvälistä hyväksyntää, Lintner sanoo.

Bertil Lintner on Thaimaassa asuva, Burman ja Myanmarin konflikteja yli 50 vuoden ajan seurannut tietokirjailija. Kuva: Rauli Virtanen

Hän kertoo avautumisen länteen johtuneen paljolti sotilashallinnon toiveista vähentää riippuvuutta Kiinasta.

Lintnerin mukaan Myanmarin lukkiutuneen tilanteen ymmärtämiseen riitti perustuslain lukeminen. Hallinto oli sementöinyt valtansa vuonna 2008 uudella perustuslailla, joka takasi asevoimille absoluuttisen vallan riippumatta siitä, keitä myöhemmin valittiin Naypyidawssa hallitukseen.

– Asevoimat on alusta alkaen tehnyt selväksi sen, ettei perustuslakia muuteta ja armeijan tehtävänä on suojella perustuslakia. Myanmarissa ei myöskään ollut mitään rauhanprosessia, koska tuona aikana sotiminen maassa kiihtyi, Lintner sanoo.

Mae Sotin kaupungin "burmalainen tori" on nimensä näköinen. Kuva: Rauli Virtanen

Sahramivallankumouksesta vaaleihin ja diktatuuriin

Sulkeutunut Burma nousi maailmalla otsikoihin syksyllä 2007 kun polttoaineiden hinnankorotuksista syntyneet mielenosoitukset vetivät mukaansa opiskelijoita, aktivisteja ja buddhalaismunkkeja, joiden näkyvän roolin vuoksi tapahtuma sai nimen saffron revolution, sahramivallankumous.

Aung Kyaw Tun alias Ko Tun oli tuolloin nuori aktivisti kymmenien mielenosoittajien kuolemaan ja satojen vangitsemiseen päätyneen tragedian keskellä. Tänään hän muistelee Mae Sotin ulkopuolella uhkarohkeata toimintaansa, johon kuului hallituksen vastaisen propagandan ja lentolehtisten levittäminen luostareissa ja kouluissa.

– Ei meillä siihen aikaan ollut internetiä tai edes puhelimia kun toimimme salaisissa ryhmissä, Ko Tun muistelee.

Bertil Lintner kertoo, kuinka Myanmarin asevoimat uskoivat 2000-luvulla voittavansa kaikki vaalit, myös vilppiäänestyksiä seuranneet vapaat vaalit. Viime vuoden helmikuussa vallan ottanut sotilasjuntta puolestaan uskoo kukistavansa protestit silmittömällä väkivallalla.

Väkivaltaisista tukahduttamistoimista huolimatta on koko maassa nähty viime vuoden keväästä lähtien katumielenosoituksia ja lakkoja lähes päivittäin.

Lähes 14 vuotta vankilassa istunut Chitmin Lay sanoo katumielenosoitusten nyt olevan hyvinkin lyhyitä, jotta osallistujat ehtivät turvaan ennen poliisin tai armeijan paikalle tuloa. Hän kertoo, kuinka nuoret valmistavat pommeja YouTuben ohjeiden mukaan.

Sotilasjuntta kaappasi itselleen kaiken vallan 1.2.2021. Kuva vuodelta 2013. Kuva: Rauli Virtanen

”Huomenna he lähettävät ruumiin omaisille”

Myanmarin juntta ei piittaa kidutussyytöksistä ja maailman mielipiteestä, sanoo Chitmin Lay ja kertoo, kuinka hänen vankilavuosinaan vallanpitäjät leimasivat kiduttamansa toisinajattelijat terroristeiksi ja sepittivät peitetarinoita kansainväliselle yhteisölle ja ihmisoikeusjärjestöille saadakseen edes jonkinlaista hyväksyntää.

– Nyt juntta ei piittaa mistään, vaan tappaa ja kiduttaa. Jotkut ovat menettäneet kidutuksissa kätensä, jotkut silmänsä. Kun jonkun perheen jäsen joutuu tänään sotilaiden pidättämäksi, niin huomenna he lähettävät ruumiin omaisille, Chitmin Lay sanoo.

Myanmarin etnisten vähemmistöjen alueilla on sotaa käyty jo vuosikymmenien ajan, mutta nyt iskut maan armeijaa vastaan ovat levinneet Burman sydänmaille.

Lähinnä Facebookissa uutisia jakavan Delta News -uutistoimiston kuvaamilla videoilla näemme, kuinka nuorten aktivistien ryhmät valmistautuvat kiihtyvään sotaan, bambukepein tai omatekoisin asein ja räjähtein.

Suomalaistenkin turistioppaana aikoinaan toiminut aktivistiksi ryhtynyt mies kertoo, kuinka hänen koulutusleirillään oli vain kolme omatekoista kivääriä kolmea sataa miestä kohden.

Toimittaja ja runoilija A Sai K sai surmansa paetessaan armeijan hyökkäystä. Kuva: Soe Ya, DNA.
Jouluna kranaatti-iskussa kuollut toimittaja A Sai K haudattiin koruttomin menoin Myanmarissa, lähellä Thaimaan rajaa. Kuva: Soe Ya, DNA

Delta Newsin perustaja Soe Ya ja hänen journalistivaimonsa Hsu Mon Phyo joutuivat vuoden lopulla pakenemaan armeijan hyökkäystä Loikawin kaupungista. Pakomatkalla kranaattituli surmasi Soe Yan vierellä olleen Federal News Journalin toimittajan, runoilijanakin tunnetun A Sai K:n.

Vastarintaliike koostuu nyt paljolti nuorista, jotka saivat kokea yhteiskunnan muutoksen 2010-luvulla. Tuo sukupolvi käyttää informaatioteknologiaa ja sosiaalista mediaa hyväkseen äärimmäisen tehokkaasti, ja nyt se on päättänyt puolustautua väkivalta aseenaan.

–Jos me taistelemme yhdessä etnisten ryhmien asevoimien kanssa, me voimme voittaa, Chitmin Lay sanoo.

Kansanedustaja Sithu Maung ja hänen sisarensa Wyethee Maung edustavat nuorta aktivistipolvea, joka näkee aseellisen vastarinnan ulospääsynä tästä tilanteesta. Kuva: Rauli Virtanen

Aseellisen taistelun tie

Sithu Maung, 34, valittiin syksyn 2020 vaaleissa parlamenttiin.

Nyt hän toimii lainsäätäjänä edustaen 300 kansanedustajaa komiteassa, joka pyrkii luomaan yhteisrintamaa länsimaiden parlamentaarikkojen kanssa ”laitonta sotilashallitusta” vastaan.

Hän uskoo vastarintaliikkeen saavan kansainvälistä apua enemmän yksityisiltä henkilöiltä kuin hallituksilta, jotka vierastavat aseavun lähettämistä.

Sithu Maungin mukaan satoja kansanedustajia on pidätetty, jotkut ovat kuolleet vankilassa, toiset ovat juntan sotilaat surmanneet.

Useimmat ovat paenneet etnisten armeijoiden hallussa oleville suoja-alueille.

Katso videolta, kuinka Myanmairsta paenneet saavat ruoka-apua Thaimaassa:

Myanmarista pakenevat saavat rajajoen yli ruokaa maanmiehiltään Thaimaasta.
Myanmarista pakenevat saavat rajajoen yli ruokaa maanmiehiltään Thaimaasta.

Myanmarilla onkin edessään pitkät sisällissodan vuodet.

–Vallankumouksemme on siirtynyt seuraavalle tasolle, rauhanomaisista mielenosoituksista aseelliseen vastarintaan, jotta sotilasjuntan terroriteot siviilejä vastaan saadaan loppumaan”, Sithu Maung sanoo.

Rajajoen vastarannalle pakolaisille ruoka-apua toimittanut Sithu Maungin sisar Wutyee Maung viestii hänkin päättäväisyyttä.

– Jos emme nyt voita, niin emme sitten koskaan. Myanmar pysyy sotilasjuntan, sisällissodan ja etnisten konfliktien maana, missä seuraavilla sukupolvilla ei ole elämää, hän sanoo.

Wyethee Maung katsoo Thaimaan puolelta rajajoen toiselle rannalle. Hän on toimittanut pakolaisille ruokaa. Kuva: Rauli Virtanen

– Nyt meillä on käytössämme teknologia, internet, sosiaalinen media ja turvalliset viestintäyhteydet. Kaikki informaatio ja uutiset leviävät myanmarilaisille salamannopeasti, Wyutee Maung sanoo.

– Sotilasvallankaappaus oli surkeasti ajoitettu. Nyt siitä on kulunut lähes vuosi ja koko maa vastustaa armeijaa.

Lintner muistuttaa toistaneensa jo vuosikymmenien ajan, ettei mikään Myanmarissa muutu niin kauan kuin maan armeija pysyy yhtenäisenä, sillä armeija on kuin valtio valtiossa, jolla on sekä poliittinen että taloudellinen valta.

– Vankilaan joutumisen pelko tai ajatus vielä pahemmasta tuomiosta saa armeijan johdon pitämään yhtä. Vastavallankaappaus taas on lähes mahdoton, koska Burman tiedustelupalvelu vakoilee tehokkaammin sotilaita kuin siviilejä, Lintner sanoo.

Lue myös: