Hyppää sisältöön

Lyhytaikainen perhehoito voisi hyödyttää aiempaa useampaa ikäihmistä: "Kyllä tämä minun paikkani on, jos en vain itseäni tärvele", sanoo Elli Koponen, 92

Lyhytaikaisen perhehoidon on tarkoitus tukea ikäihmisten kotona asumista ja ylläpitää toimintakykyä. Sitä voi käyttää myös omaishoitajan vapaapäiviin.

Elli Koponen pelaa lasten kanssa muistipeliä ikäihmisten perhekodissa Savonlinnassa.
Yhdessä touhuilu perhehoitaja Sallamaaria Pentikäisen (vas.) ja lasten Helmin ja Siirin (oik.) kanssa ovat virkistäneet Elli Koposta silmin nähden.

92-vuotias Elli Koponen on asunut viime syksystä lähtien yhden viikon kuukaudessa ikäihmisten perhekodissa Savonlinnan Kallislahdessa.

– Täällä on mukava kaverihenki. Olen täällä kuin kotonani.

Perhekoti Maaria on Savonlinnan seudun ensimmäinen ikäihmisten perhekoti. Se tarjoaa lyhytaikaista perhehoitoa, pääsääntöisesti arkipäivät kattavia viikon jaksoja. Perhekodilla (siirryt toiseen palveluun) tarkoitetaan yksityisen perheen kotia, jossa annetaan toimeksiantosuhteista perhehoitoa.

Perhekoti Maariassa (siirryt toiseen palveluun) kolmelapsinen Pentikäisen perhe on tuonut kaivattua virikettä Elli Koposen elämään.

Lasten kanssa pelattavat muistipelit, yhteiset laulu- ja soittotuokiot, leivontahetket ja makkaran paistaminen pönttöuunissa ovat virkistäneet häntä silmin nähden.

– Se on vaihtelua elämään. Minä olen yksinäinen ja kaipaan elämääni pientä virikettä.

Myös lähiomaiset kertovat huomanneensa joulun aikaan positiivisia muutoksia äitinsä voinnissa esimerkiksi muistin terävöitymisenä ja hyväntuulisuutena.

– Hän oli selvästi iloisempi ja innostuneempi asioista, ja hänen muistinsakin pelasi paremmin, tytär Eira Koponen kertoo.

Elli Koponen oli perhekoti Maarian ensimmäinen asiakas. Ensikohtaaminen viime lokakuussa on jäänyt hyvin perhehoitaja Sallamaaria Pentikäisen, 32, mieleen.

– Tosi hyvin on mennyt ihan alusta asti. Meidän pienin lapsi syöksyi saman tien Ellin syliin ja alkoi laulaa.

  • Sunnuntain aluevaaleissa valitaan päättäjät ratkomaan muun muassa kotihoitoon ja perhekoteihin liittyviä kysymyksiä.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Perhehoitajalla enemmän aikaa asiakkaalle

Yhdellä perhehoitajalla voi olla hoidossaan enintään neljä ikäihmistä. Alle kouluikäiset lapset vievät yhden paikan per lapsi.

– Meillä on nyt nuorin kohta 2-vuotias ja keskimmäinen on 6-vuotias, joten voin tällä hetkellä ottaa kaksi asiakasta kerrallaan.

Vaikka perhehoitajan työ on hyvin sitovaa, on Sallamaaria Pentikäinen mielissään työrytmin suunnittelun itsenäisyydestä ja vapaudesta.

– Olen ajatellut niin, että kolme viikkoa töitä ja yksi viikko vapaata. Pääsääntöisesti viikonloput olisi tarkoitus pitää vapaana, mutta niissä voin tarpeen mukaan joustaa ja sopia.

Pentikäisellä on yli kymmenvuotinen työtausta ikäihmisten parissa ja paljon kokemusta kotihoidosta. Hän kokee perhehoitajan työn mielekkäämmäksi, koska perhekodissa on kotihoitoa enemmän aikaa antaa asiakkaalle. Kotihoidossa tapaamiset jäävät väistämättä lyhyiksi, koska asiakaskäyntejä on päivän aikana runsaasti.

– Tämä on pitkäkestoisempaa työtä. Kun nämä jaksot yleensä kestävät maanantaista perjantaihin, niin siinä ehtii hyvin tehdä monenlaista asiakkaan kanssa.

Elli Koponen, 92, ja Sallamaaria Pentikäinen, 32, ehtivät tehdä monenlaista yhdessä perhekotijaksojen aikana. Kuva: Esa Huuhko / Yle

Lyhytaikaista perhehoitoa myös omaishoitajan vapaapäiviin

Itä-Savon sairaanhoitopiiri Sosterin alueella on ollut asiakkaiden kotona kiertäviä perhehoitajia vuodesta 2018 lähtien. Heitä on tällä hetkellä parisenkymmentä.

Sosterin palvelupäällikkö Jaana Sairanen kertoo, että viime vuonna kiertävillä perhehoitajilla oli yli 3000 asiakaskäyntiä. He viettävät useamman tunnin ikäihmisen seurassa, jolloin on aikaa seurustella, ulkoilla ja laittaa ruokaa.

Elli Koposen kotona on käynyt kiertävä perhehoitaja jo kahden ja puolen vuoden ajan. Koposella on hoivapalvelukokonaisuus, jossa perhekotiviikon lisäksi kiertävät perhehoitajat viettävät hänen luonaan esimerkiksi kaksi tai kolme kertaa viikossa 2–3 tuntia kerrallaan.

Lisäksi lääkehoidosta huolehtivat kotihoitajat käyvät kaksi kertaa päivässä aamuin illoin Koposen kotona.

Myös Koposen eläkkeellä olevat tyttäret hoitavat äitiään: Helsingissä ja Turussa asuvat sisarukset käyvät äitinsä luona vuorokuukausin tilanteesta riippuen noin viikon kerrallaan.

– Me olemme osa hoivaketjua, emme virallisesti omaishoitajia, mutta käytännössä kuitenkin, sanoo Eira Koponen.

Hän kertoo puhelinrumban olevan toisinaan melkoinen, kun pitää huolehtia äidin ruokailuista, nukkumaanmenosta ja päivälääkkeistä.

Tiheät käynnit ovat alkaneet käydä raskaaksi pitkän matkan takaa.

– Se on työtä vuorotta aamusta myöhään yöhön: pyykkäykset, siivoukset, ruoanlaitot pakastimeen ja muut asioiden hoidot.

Suurin osa perhehoitajista toimeksiantosuhteisia

Ikäihmisten perhehoito (siirryt toiseen palveluun) on melko tuntematon hoivapalvelumuoto. Suomessa on perhehoidossa noin 1700 ikäihmistä. Perhehoitoliiton kehittämispäällikkö Maria Kuukkanen kertoo, että perhehoitajan tehtävästä kiinnostunut saa lakisääteisen ennakkovalmennuksen tehtävään.

Suomessa on noin kolmesataa ikäihmisten perhehoitajaa, joista suurin osa on toimeksiantosuhteisia. Toimeksiantosuhteinen perhehoitaja ei ole työsuhteessa eikä yrittäjä. Toimeksiantosopimuksen tekevät perhehoitaja ja kunta ikäihmisen perhehoidosta.

Myös Sallamaaria Pentikäisellä on toimeksiantosopimus Itä-Savon sairaanhoitopiiri Sosterin kanssa.

Lyhytaikaiseen perhehoitoon soveltuvat asiakkaat kartoitetaan yleensä kotihoidon asiakkaista. Palvelu soveltuu sellaisille ikäihmisille, jotka eivät pääsääntöisesti tarvitse yöaikaan apua eli pystyvät esimerkiksi itsenäisesti käymään vessassa. Perhehoidosta hyötyvät ikäihmiset, jotka pystyvät osallistumaan arkiaskareisiin ja ulkoilemaan.

Lyhytaikaisen perhehoidon on tarkoitus tukea ikäihmisten kotona asumista ja ylläpitää toimintakykyä. Lyhytaikaista perhehoitoa voi käyttää myös omaishoitajan vapaapäiviin.

Perhekoti Maarian tilat eivät sovellu pyörätuoliasiakkaille. Asiakkaat liikkuvat rollaattorin tai kepin kanssa. Elli Koposellakin on apunaan rollaattori, mutta hän pystyy muutamat raput kävelemään päästäkseen ulko-ovesta sisälle.

Elli Koponen luonnehtii vointiaan hyväksi, vaikka liikkuminen onkin hieman hankalaa.

– Minulla on huonot jalat: niillä kun on tullut tepasteltua ja tehtyä töitä ravintola-alalla yli kolmekymmentä vuotta.

Tärkeintä elää perheen arkea

Perhehoitajana Sallamaaria Pentikäiselle on tärkeintä, että asiakkaalla on hyvä ja turvallinen olo. Päivän askareet suunnitellaan yhdessä.

– Pyrkimys on, että päivittäin käydään ulkona. Sisällä on mahdollisuus tehdä esimerkiksi tuolijumppaa ja heitellä palloa lasten kanssa.

Elli Koponen ei kaipaa mitään ihmeellistä aktiviteettia tai ylellisyyttä. Hänestä tärkeintä on elää perheen arkea, normaalia elämää.

Myös Pentikäinen on huomannut, että kuntoutumiseen riittää, kun on tavallista elämää, ääntä ja tekemistä, ympärillä. Asiakkaan viihtyvyydestä kertoo eniten se, että hän haluaa tulla takaisin.

Elli Koposesta tärkeintä ikäihmisten perhekodissa on elää perheen arkea. Kuva: Esa Huuhko / Yle

Perhehoitajien hoitopalkkiot ja kulukorvaukset vaihtelevat alueittain. Esimerkiksi Itä-Savon sairaanhoitopiiri Sosteri maksaa perhehoitajalle vajaan 100 euroa vuorokaudelta asiakasta kohden.

Asiakkaiden määrästä riippuu, pystyykö perhehoitaja työllään elämään. Perhekotia perustaessaan Pentikäinenkin laski tarkkaan, miten elanto järjestyy.

– Ihan yhdellä asiakkaalla ei elä. Tämä on työ, ja siitä pitää saada korvaus.

Pentikäisen perhe on suhtautunut luontevasti kotona asuviin ikäihmisiin. Perheen isä käy kodin ulkopuolella töissä.

– Ei tästä tulisi mitään, jos koko perhe ei olisi mukana, Sallamaaria Pentikäinen sanoo.

Toinenkin ikäihminen juttukaveriksi

Perhekoti Maariaan voi ottaa tällä hetkellä kaksi ikäihmistä kerrallaan. Elli Koponen odottaa innolla toista ikäihmistä juttukaveriksi perhekotiviikoille.

– Minäkin lähdin alun perin tänne sillä ajatuksella, että meitä olisi kaksi. Kyllä täällä tyttöjenkin kanssa pystyy juttelemaan mitä vaan, mutta ei ole vielä sitä ikäihmistä.

Kunhan perhekotitoiminta vakiintuu, Koposen toive saattaa toteutua piankin. Hän itse on ainakin tullut jäädäkseen.

– Kyllä tämä varmasti minun paikkani on, jos en vain itseäni tärvele.

Keväällä hänen on tarkoitus olla perhekodissa parin viikon pituisilla jaksoilla.

– Voimme vähän harventaa omia käyntejämme äidin luona ja ehdimme kunnolla levätä siinä välissä, Eira Koponen sanoo.

Lähiomaiset voivat olla turvallisin mielin, kun tietävät saman ihmisen ja saman perheen olevan hoivaamassa.

– Perhemäisessä hoidossa oppii tuntemaan ja tietämään, mitä äiti tarvitsee. Se on huojentava asia.

Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon 19.1. klo 23 saakka.

Lue myös: