Hyppää sisältöön

Juulia ja Eemil käyttivät lapsesta asti huumeita, mutta kolmas yhteinen vauva sai vanhemmat lopettamaan

Päihdeäitien kuntoutuksen alku on siirtynyt yhä lähemmäs synnytystä. Päihderiippuvaisten tavoittaminen on aina hankalaa, mutta korona-aikana se on entisestään hankaloitunut.

Lapsi isän olkapäätä vasten ja katsoo suurilla silmillä syvälle vieressä seisovan äidin silmiin. Suussa hänellä on tutti jossa lukee "I love mommy!"
Juulia ja Eemil eivät halua tehdä mitään, mikä vaarantaisi elämän yhdessä Nane-vauvan kanssa.

Yhdeksän kuukauden ikäinen Nane istuu lattialla ja katselee kirkkailla sinisillä silmillään ympärilleen. Kun katse tavoittaa isän ja hänen tarjoamansa lelun, tutin takaa kuuluu hihkaisuja.

Jyväskyläläiset vanhemmat Juulia, 25, ja Eemil, 31, tapaavat vauvansa kanssa avopalveluyksikkö Ainon ohjaajaa Mari Karjalaista muutaman kerran viikossa. Vanhemmat saavat Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry:n tiloissa sekä kotonaan päihdekuntoutusta ja tukea vanhemmuuteen.

Vanhemmat ja vauva eivät esiinny jutussa omilla nimillään asian arkaluontoisuuden ja alaikäisten lasten suojaamiseksi.

Päihderiippuvaiset vanhemmat tarvitsevat usein apua vuorovaikutus- ja kiintymyssuhteen muodostamisessa vauvaan. Juulia ja Eemil ovat saavat kehuja omasta toiminnastaan vauvan kanssa. Kuva: Jarkko Riikonen / Yle

Juulia ja Eemil aloittivat molemmat päihteiden käytön 12-vuotiaana. Ensin alkoholilla, mutta pian mukaan tuli lääkkeitä ja lopulta huumeita.

Kun Juulia teki positiivisen raskaustestin, hän soitti ensimmäisenä tutulle sosiaalityöntekijälle.

Sosiaalityöntekijä varasi Juulialle ajan neuvolaan ja ilmoitti Sovatek-säätiöön, että Juulia on päihderiippuvainen ja tarvitsee paikan vieroitukseen.

– Neuvolassa selvisi, että raskaus oli jo viikolla 29. Olin vetänyt viikkojen pirikuureja (amfetamiinia) ja painoin 38 kiloa. Ilman vauvaa olisin kuollut, sanoo Juulia.

Juulia sanoo tuntevansa häpeää ja syyllisyyttä siitä, mitä hänen päihteiden käytöstään aiheutui Nanelle. Tyttöä hoidettiin syntymän jälkeen kaksi kuukautta sairaalassa vieroitusoireiden vuoksi.

– Tiedän, että aloitin vieroituksen myöhään, mutta heti kun tein raskaustestin, halusin päästä vieroitukseen.

Vauvaperheiden pahoinvointi lisääntynyt

Juulian tarina on päihdealan ammattilaisille tuttu.

Ensi- ja turvakotien liiton mukaan raskaana olevien päihderiippuvaisten kuntoutukset ovat vähentyneet, erityisesti toisena koronavuonna.

– Meille tulevista päihdeongelmaisista äideistä noin 50 prosenttia aloitti aikaisempina vuosina kuntoutuksen raskaana ollessaan, nyt enää noin 30 prosenttia, sanoo erityisasiantuntija Miia Pikulinsky.

Sovatekin päihdesosiaalityöntekijä Anne Pitkäsen mukaan raskaana olevat päihderiippuvaiset myös aloittavat kuntoutuksen entistä myöhemmässä raskauden vaiheessa ja entistä huonokuntoisempina.

Sovatekin päihdesosiaalityöntekijä Anne Pitkäsen sylissä oleva sikiönukke on 28 viikon ikäisen kokoinen. Kuva: Jarkko Riikonen / Yle

Avopalveluyksikkö Ainon ohjaaja Karjalainen on kuitenkin huolissaan yleisestä tilanteesta: päihderiippuvaisten perheiden tavoittaminen on aina hankalaa ja korona-aikana se on entisestään hankaloitunut.

– Me ammattilaiset jaamme huolen siitä, koska vauvaperheiden ja pikkulapsiperheiden pahoinvointi ja kuormitus näyttävät korona-aikana lisääntyneen.

Ensimmäistä kertaa äidiksi 15-vuotiaana

Sekä Juulialla että Eemilillä on takanaan pitkä ja rankka päihdehistoria. Juulia kertoo aloittaneensa päihden käytön helpottaakseen ahdistusta. Hän oli masentunut, kotona ja muutenkin elämässä oli paljon ongelmia. Hän oli välillä lastenkodissa ja muutaman kerran pakkohoidossa itsetuhoisuuden vuoksi.

Eemil sijoitettiin 1-vuotiaana ja hänen biologinen isänsä kuoli yliannostukseen ennen kuin Eemil ehti kouluikään.

Juulia aloitti subutexin käytön 14-vuotiaana. Ennen kokeilua Juulia oli jo päättänyt tappaa itsensä.

Avopalveluyksikkö Ainon ohjaaja Mari Karjalainen sanoo, että usein vieroituksessa alkuun pääsemiseen motivaatioksi riittää vauva, mutta myöhemmin on oltava myös omaa motivaatiota. Kuva: Jarkko Riikonen / Yle

– Yksi kaveri sanoi, että hän tietää, mikä saattaisi helpottaa oloani. Hän hankki minulle subutexia. Ensimmäinen kerta oli kuin äidin lämmin syli.

Subutexista tuli Juulian tärkein päihde. 15-vuotiaana hän hän sai psykoottisen kohtauksen ja uhkasi puukolla nuorisokodin työntekijää.

Samana vuonna hän tuli myös ensimmäistä kertaa raskaaksi silloiselle poikaystävälleen.

Juulia yritti lopettaa päihteet ja hän meni kaksospoikiensa kanssa synnytyksen jälkeen ensikotiin.

– Olin masentunut, mutta en saanut siihen apua. Annoin lapset väliaikaisesti sijoitukseen ja yritin laittaa asiani kuntoon.

Juulia oli kuivilla ja kävi psykiatrilla, mutta pojat otettiin huostaan. Juulia häipyi, eikä pariin kuukauteen vastannut kenellekään puhelimeen.

– En välittänyt enää mistään. Käytin subua, alkoholia ja bentsoja (bentsodiatsepiineja). Joskus poikaystävä herätti ja sanoi, etten ollut hengittänyt pitkään aikana.

Kaksi poikavauvaa otettiin huostaan

Eemil oli 23-vuotias ja Juulia 17, kun he tapasivat.

Juulia tuli pian raskaaksi ja molemmat yrittivät raitistua.

He menivät naimisiin samana päivänä, kun Juulia täytti 18. Hääpäivää juhlistettiin subutexilla.

– Se oli minun ideani. Houkuttelin Eemilin mukaan, mutta käytimme vain kerran.

Synnytyksen jälkeen perhe olisi päässyt ensikotiin, mutta he halusivat omaan kotiin.

Nanea hoidettiin synnytyksen jälkeen pari kuukautta sairaalassa vieroitusoireiden vuoksi. Kuva: Jarkko Riikonen / Yle

Muutama kuukausi meni hyvin, mutta Juulia masentui taas.

– Pääsimme päihde-ensikotiin, mutta huumeiden käyttö jatkui. Jäimme muutaman kerran seulassa kiinni ja päätimme lähteä, ennen kuin meidät heitetään ulos.

Poikavauva sijoitettiin.

Omaan asuntoon palannut pariskunta jatkoi huumeiden käyttöä. Välillä he olivat kodittomana, välillä Eemil joutui vankilaan, koska hän teki rikoksia voidakseen rahoittaa molempien huumeiden käytön.

Juulia synnytti pojan ja vankilasta vapautunut Eemil pääsi vaimonsa ja vauvan kanssa perhekuntoutukseen.

– Heti seuraavana päivänä hommattiin subutexia. Sekin lähti minusta, yllytin Eemiliä, sanoo Juulia.

Ja taas poika sijoitettiin ja vanhemmat palasivat jatkamaan huumeiden käyttöä.

Kunnes Juulia alkoi odottaa Nanea ja yllättäen kaikki olikin toisin.

Juulian kolmas osastovieroitus onnistui

Juulia meni raskausviikolla 30 sairaala Novan päihteitä käyttäville tarkoitetulla HAL-poliklinikalla. Hän oli raskaustestin tehtyään ajatellut, että tällä kertaa hän haluaa onnistua vieroituksessa.

– Jotain vain loksahti kohdalleen, sanoo Juulia.

Aikaisemmin Juulian mielestä hoito oli keskittynyt vain vauvaan, ja hänen mielenterveysongelmansa jäivät huomiotta.

Sovatek-säätiöllä on pian kaksi vuotta ollut käytössä kaksoislähetekäytäntö, jonka ansiosta päihderiippuvainen raskaana oleva saa HAL-poliknikan lähetteen lisäksi myös lähetteen päihdelääkärille.

Juulia on ollut yhteydessä kaikkiin poikiinsa Nanen syntymän jälkeen. Hän haluaa keskittyä omaan toipumiseen ja vauvanhoitoon ennen kuin hän alkaa säännöllisesti tavata aiemmin syntyneitä lapsiaan. Kuva: Jarkko Riikonen / Yle

Sovatekin Pitkänen kertoo, että valtaosa Sovatekille tällä hetkellä kuntoutukseen tulevista äideistä on opioidiriippuvaisia.

– Heidän on lähes mahdotonta vieroittautua ilman päihdelääketieteellistä hoitoa. Kokemuksemme mukaan kaksi kolmasosaa äideistä pystyy joko vähentämään ja heistä osa lopettamaan päihteiden käytön raskausaikana.

Juulia pääsi muutamassa viikossa raskaustestin tekemisestä päihdelääketieteen osastolle. Jo ennen osastojakson alkua tiedettiin, ettei häntä ehditä vieroittaa huumeista ennen synnytystä ilman että siitä olisi vaaraa sikiölle. Siksi Juulialla aloitettiin lääkitys, jota vähennettiin hitaasti.

Eemil oli Juulian tukena. Hän kävi itse päihdelääketieteen poliklinikalla sairaanhoitajan vastaanotolla, jossa valmisteltiin myös hänelle pääsyä osastovieroitukseen.

Eemi sai olla mukana synnytyksessä ja hoitaa Nanea sairaalassa vuorotellen Juulian kanssa. Juulia palasi synnytyksen jälkeen päihdeosastolle, jossa hän aloitti korvaushoidon.

Oman osastohoitonsa aikana myös Eemil pääsi korvaushoitoon ja Nonen ollessa noin muutaman kuukauden ikäinen, perhe lähti puoleksi vuodeksi päihde-ensikotiin.

Tavallinen arki on molemmille uutta

Juulia ja Eemil ovat harjoitelleet perhe-elämää nyt parisen kuukautta. Juulia sanoo monesti kaivanneensa tavallista ja tylsää arkea silloin, kun hän vielä käytti huumeita.

– Eikä se edes ole tylsää, vaan kaikki on uutta ja ihmeellistä.

Myös Eemil on helpottunut.

– Olin kyllästynyt siihen, että joka päivä pitää hommata rahaa aineisiin.

Koko perhe jatkaa ainakin kevääseen asti avopalveluyksikkö Ainossa ohjaajansa Mari Karjalaisen tapaamista. Karjalaisen mukaan lähtötilanteessa ei voi koskaan tietää, kuka onnistuu.

– Juulian ja Eemilin tilanne näyttää nyt hyvältä.

Eemil toivoo, että päihdealan ammattilaiset torjuisivat ennakkokäsitykset.

– Vieroittautumista ei helpota, jos päihdepalveluissakin ajatellaan, että taas se epäonnistuu.

Avopalveluyksikkö Aino toimii Jyväskylässä Kuokkalan kaupunginosassa samassa rakennuksessa ensi- ja turvakodin kanssa. Kuva: Jarkko Riikonen / Yle

Juulian mielestä onnistumiseen vaikutti moni asia. Yksi tärkeimmistä on vauva, mutta myös korvaushoito.

– Tuntuu kuin päässä olisi napsautettu käyttöhalut off-asentoon. Koko ajan vahvistuu se käsitys, että minun on tehtävä tämä myös itseni vuoksi.

Juulia ja Eemil saavat tavata myös poikia, mutta molemmat pitävät parempana ottaa vielä rauhallisesti, keskittyä vauvaan ja omaan toipumiseen.

– Olen sanonut lastensuojelun työntekijöille, että haluan varmistua siitä, että pysyn kunnossa, enkä halua tuottaa pojille pettymystä.