Hyppää sisältöön

Kumpi on ekologisempi, nyhtökaura vai kananmuna? Elintarvikeala suoltaa kilpaa tietoa ruuan ympäristövaikutuksista, mutta moni kuluttaja on ymmällään

Elintarvikeala selvittää innolla, miten tuotteet rasittavat ympäristöä. Kilpajuoksu ei kuitenkaan tuota vertailukelpoista tietoa. Pelisääntöjen yhtenäistäminen on lähtenyt vasta liikkeelle.

Elintarvikkeiden ympäristövaikutusten selvittäminen yleistyy koko ajan. Isoimmat yritykset ovat tehneet sitä jo vuosia. Kuva: Outi Parikka / Yle

Sekä eläinperäisestä kananmunasta että kasvipohjaisesta Nyhtökaurasta on hiljattain laskettu hiilijalanjälki ja vesijalanjälki.

Nyhtökauran hiilijalanjälki on yhdeltä tuotetulta kilolta 2,3-3,5 kiloa hiilidioksidiekvivalenttiyksikköä ja kananmunan keskimääräinen hiilijalanjälki on 1,7 kg CO2-ekv/kg .

Molempien proteiinin lähteiden luvut ovat pieniä. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki (siirryt toiseen palveluun) on hieman yli 10 000 kg CO2-ekvivalenttia vuodessa. Kun syömme kananmunia keskimäärin 12,5 kiloa vuodessa per henkilö, kulutuksen päästöjä tulee runsaat 21 kg. Jos kulutamme saman verran Nyhtökauraa, jälki on hieman isompi.

Mutta rinnastuksen uskottavuutta nakertaa se, että tunnusluvut eivät ole välttämättä keskenään vertailukelpoisia. Tämä johtuu siitä, että käytössä on monia laskentatapoja ja tutkimus on metodeiltaan vaihtelevaa.

Laskelmat eroavat esimerkiksi sen suhteen, mitä oletuksia tehdään, mitä otetaan mukaan ja mitä jätetään huomiotta. Malleissa voi olla jopa satoja valintatilanteita, jotka voi tehdä eri tavoin, vaikka käytetään kansainvälisiä laskentastandardeja.

– Kukaan ei tiedä, kuinka paljon vaihtelua eri laskentatapojen välillä on. Se vaatisi kaikkien selvitysten laajan ja syvällisin läpikäynnin, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri kertoo.

Ympäristövaikutustieto saa ymmälle

Orivedellä K-kauppias Sofia Siili-Malinen haluaa pysyä ajan tasalla ja seuraa kauppaketjun sisäisen viestinnän kautta runsasta tutkimustietoa.

Tiedon määrästä ei ole pulaa, vaan sen ymmärrettävyydestä. Hän toivoo, että tuotteiden ympäristövaikutusselvitystyö pääsisi lapsen kengistä.

– Ideaalitilanne olisi, että ihmiset pystyisivät vertailemaan tietoja. Ei tulisi niin paljon törmäyskurssitilanteita, jos kaikki puhuisivat samoilla mittareilla lasketuista asioista, Siili-Malinen sanoo.

Oriveden K-kauppiaan Sofia Siili-Malisen mukaan elintarvikkeiden tutkimustiedosta syntyy välillä kiistaa sen vuoksi, että sama asia kerrotaan eri lähteissä eri tavalla. Kuva: Outi Parikka / Yle

Kaupan asiakas, Mika Luotio, on ravintola-alan ammattilaisena huomannut, että tutkimustietoa tippuu tiuhaan tahtiin.

– Olisi hyvä, jos olisi helposti tulkittavaa taulukkotietoa tarjolla esimerkiksi kauppojen infotauluilla.

Vertailukelpoista tietoa ruuan ympäristöjalanjäljestä tarvitsevat myös ravitsemussuosituksen uudistajat, sillä seuraavissa ravintosuosituksissa huomioidaan ravintoarvojen lisäksi ympäristövaikutukset.

Myös Suomen valtio tarvitsee yhteismitallista tietoa, mikäli se haluaa joskus ohjata kulutusta kestävälle pohjalle verotuksen keinoin. Nykyinen hallitusohjelma mainitsee, että päästöihin perustuvaa kulutusveroa pitäisi alkaa kehittää.

Tiedon kerääminen laskelmiin on työlästä

Elintarviketeollisuudella on nyt suuri tarve näyttää, että se tekee työtä ympäristövastuun eteen.

– Elintarvikeyrityksissä on koko ajan enemmän ympäristöön ja vastuullisuuteen keskittyvä asiantuntijoita, Elintarviketeollisuusliiton johtaja Marleena Tanhuanpää kertoo.

Lihamestari Jari Pohjonen järjestelee eineshyllyä Oriveden K-Supermarketissa. Ruuan osuus suomalaisen keskimääräisestä hiilijalanjäljestä on 20-25 prosenttia. Kuva: Outi Parikka / Yle

Marleena Tanhuanpää toteaa, että datan kerääminen ympäristöselvityksiä varten vie paljon resursseja ja aikaa.

– Rahallisia panostuksia on vaikea arvioida, sillä toimenpiteet ovat mukana myös investoinneissa.

Tanhuanpää myöntää, että ympäristövaikutusten laskentamenetelmien harmonisoinnin puute on iso ongelma. Esimerkiksi maaperän hiilisidonnan merkitys on niin vaikeaa, ettei sitä voida sisällyttää laskentaan.

– Tuotetason laskennassa on vielä haasteita esimerkiksi datan tarkkuuden, kattavuuden ja laadun suhteen.

EU:n laskentaohjeistus ei ohjaa riittävästi

Parantaakseen vertailukelpoisuutta elintarvikeala ryhtyi viime vuonna tiedemaailman kanssa yhtenäistämään ruuan ympäristövaikutusten tarkastelua. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri luotsaa tätä ponnistusta. (siirryt toiseen palveluun)Sen tarkoituksena on etsiä yhteiset pelisäännöt vuoteen 2024 mennessä.

Riitta Kultala painottaa munavalinnoissaan kanojen elinoloja ympäristövaikutusten sijaan. Hän ei osta virikekanan munia. Kananmunan hiilijalan selvityksestä ilmenee, että virikekananmunan hiilijalanjälki on tuotantotavoista pienin. Kuva: Outi Parikka / Yle

Uudistustyön pohjana on EU:n komission luoma Product Environmental Foodprint-ohejisto eli PEF-ohjeisto, jota EU-komissio kehitti peräti kahdeksan vuotta. Silti se jäi ylätasolle. Se ei tuota vertailuun soveltuvaa tietoa, koska laskentasäännöissä eri aloja käsitellään eri tavoin. Eikä PEF tarjoa kovin monelle tuoteryhmälle laskentaohjeita.

– Pyrimme viemään laskentaohjeistuksen pykälää pidemmälle esimerkiksi siten, että laskennan pelisäännöt olisivat samat eri ruokatuoteryhmille, Katajajuuri kertoo

Käytettävä malli on elinkaarimalli, eli LCA (Life Cycle Assessment). Se huomioi elintarvikkeen koko elinkaaren hiili- ja vesijalanjäljestä rehevöitymiseen.

Mallien kehittäminen elinkaaripäästöjen arviointiin on kirjattu myös Suomen nykyiseen hallitusohjelmaan.

Ympäristöjalanjälki palvelee tuottajia

Kananmunan ympäristövaikutukset selvitettiin hiljattain elinkaarimallilla. Tutkimuksen teki Luonnonvarakeskus kananmuna-alan toimeksiannosta. Selvitys kattoi tuotantoketjun aina rehupellon lannoituksesta munapakkaamoon.

– Tutkimus oli niin pitkälle tieteellinen kuin vaan pystyimme tekemään. Käytimme metodia, joka kestää tarkastelua vielä vuosien jälkeen, Siipikarjaliiton toiminnanjohtaja Hanna Hamina kertoo.

Vaikka kananmunan tunnusluvut (siirryt toiseen palveluun)ovat pienet, ei tuloksia ole rummutettu julkisuudessa.

Liiton mukaan tutkimus tehtiin pääasiassa sisäiseen käyttöön. Tutkimuksessa selvisi, missä tuotantoketjun kohdissa lymyävät kasvihuonepäästöjen tai vesistökuorman kriittisimmät kohdat.

Se kertoi tuottajille, että rehun käyttöä kannattaa tehostaa. Kanojen ruokinta aiheuttaa yli puolet ympäristövaikutuksista. Myös uusiutuvaan energiaan siirtyminen pienentää ympäristöjalanjälkeä.

Muoviroskan vähentämiseksi asiakas on tuonut oman rasian, johon kauppias Sofia Siili-Malinen pakkaa eineksen. Kuva: Outi Parikka / Yle

Arjen ympäristövalinnat saatava helpommiksi

Toinen proteiinipitoinen elintarvike, Nyhtökaura, on niin ikään käynyt luupin alla. Pauligin omistama Gold & Green Foods -yhtiö teetätti laskelmat Carbon Cloud -yrityksellä. Vesijalanjälkeä selvitti Aalto-yliopisto. Yhtiö julkaisi tuloksia (siirryt toiseen palveluun) keväällä 2021.

Viestintäpäällikkö Laura Toppinen myöntää myös, että yksittäisten tuotteiden tulosten vertailu on edelleen hankalaa.

– Siitä huolimatta on tärkeä tarttua toimeen ja ohjata kehitystä kohti yhtenäisempiä laskentatapoja. Siksi Paulig on mukana Luonnonvarakeskuksen hankkeessa, Toppinen kertoo.

Siipikarjaliiton tavoin Gold & Green Foods-yhtiö käyttää tutkimusta sisäiseen kehitykseen.

– Tulokset antavat meille tarkempaa tietoa, jonka pohjalta voimme suunnitella tulevia toimia ilmastovaikutusten vähentämiseksi.

Kuluttajien puolesta yhtiö toivoo, että ympäristöystävällisten valintojen tekeminen olisi tulevaisuudessa helppoa.

Mitä mieltä olet ympäristöjalanjäljen vertailusta? Keskustelu on auki 28. tammikuuta kello 23.00 asti.

Lue myös: