Hyppää sisältöön

Haukat, neuvottelijat ja ruodusta lipeävät – asiantuntijat listasivat EU-maiden Venäjä-suhteen näkemyserot

Keskustelut Euroopan turvallisuustilanteesta jatkuvat maanantaina, kun EU-maiden ulkoministerit kokoontuvat Brysselissä. Kokouksen jälkeen ulkoministeri Pekka Haavisto tapaa Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin. 

Presidentit Macron ja Putin keskustelivat videoyhteyden välityksellä kesäkuussa 2020. Korkean tason tapaamisia on rajoitettu Krimin valtauksen jälkeen. Kuva: AOP

BRYSSEL Euroopan kiristynyt turvallisuustilanne ja Ukrainaan kohdistuva sodan uhka puhuttavat Brysselissä kokoontuvia EU-maiden ulkoministereitä. Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken osallistuu kokoukseen etäyhteydellä.

Kokouksen jälkeen ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) tapaa Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin yhdessä ruotsalaisen kollegansa Ann Linden kanssa.

Blinkenin perjantain tapaaminen Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin kanssa ei johtanut läpimurtoon. Positiivisena on kuitenkin pidetty sitä, että keskusteluyhteys osapuolten välillä säilyi.

EU on uhannut Venäjää massiivisilla seurauksilla, jos hyökkäys Ukrainaan toteutuu. Käytännössä tämä tarkoittaisi uusia pakotteita. Pakotteista päättäminen edellyttää kuitenkin yksimielisyyttä jäsenmaiden kesken. Keskiöön nousee EU:n kyky toimia yhtenäisesti.

– On vaikeaa puhua yhtenäisestä EU-kannasta suhteessa Venäjään, sanoo kansainvälisten suhteiden professori David Criekemans Antwerpenin yliopistosta.

Criekemans arvioi yhdessä Gentin yliopiston professorin Fabienne Bossuytin kanssa Ylelle EU:n ja Venäjän suhteen kipukohtia.

Mitä Ranska haluaa Venäjältä?

Esityksessä välittyy huoli siitä, että Eurooppa ja EU sivuutetaan Yhdysvaltain ja Venäjän välisissä keskusteluissa. Macronin mukaan EU:n on käytävä omaa vuoropuhelua Venäjän kanssa.

– Aloitteen voi nähdä osana Ranskan EU-puheenjohtajuutta. Ranskalainen diplomatia on aina tähdännyt dialogin ylläpitämiseen Venäjän kanssa, Criekemans sanoo.

Presidentti Macron esitteli Ranskan tavoitteita Strasbourgissa keskiviikkona. Kuva: RAPHAEL LAFARGUE-POOL/SIPA/Shutterstock/All Over Press

Reaktiot Macronin aloitteeseen vaihtelevat.

– Muut jäsenvaltiot eivät välttämättä jaa Ranskan näkemystä. Olemme nähneet tämän myös ennen, professori Fabienne Bossuyt toteaa.

Muuttuuko Saksan suhtautuminen?

Saksa on Ranskan tavoin vaalinut vuoropuhelua Venäjän kanssa, ristiriidoista huolimatta. Suhtautumiseen vaikuttaa muun muassa riippuvuus Venäjältä tuotavasta kaasusta (siirryt toiseen palveluun).

– Saksan uusi liittokansleri Olaf Scholz halusi ensin profiloitua pragmaatikkona, Merkelin linjaa mukaillen, Bossuyt sanoo.

Viime viikkojen huolestuttava kehitys on kuitenkin vaikuttanut Scholzin suhtautumiseen, professori jatkaa.

– Hänestä on tullut hieman haukkamaisempi.

Muuttuko Saksan ulkopolitiikka uuden hallituksen myötä? Kuvassa vihreä ulkoministeri Annalena Baerbock venäläisen kollegansa Sergei Lavrovin kanssa. Kuva: Maxim Shemetov / EPA

Halutessaan Saksa voisi vaikuttaa Venäjän toimintaan pysäyttämällä Nord Stream 2-kaasuputkihankeen. Tällä olisi kuitenkin merkittävät vaikutukset Saksan harjoittamaan energiapolitiikkaan.

– He tarvitset kaasua, professori David Criekemans kiteyttää.

Kostautuvatko Venäjälle tehtävät myönnytykset?

Vastapainon Saksalle ja Ranskalle muodostavat Puola ja Baltian maat, jotka ovat menettäneet uskonsa rakentavaan dialogiin Venäjän kanssa.

– Heillä Ukrainan tapahtumat olivat lopullinen todiste siitä, että Venäjän kanssa ei voi tehdä yhteistyötä, ja että myönnytykset Venäjälle kostautuvat, Fabienne Bossuyt sanoo.

Kyseiset maat painottavat Yhdysvaltain ja Naton ensisijaista roolia Euroopan turvallisuudelle. Niinpä ne suhtautuvat nuivasti Ranskan puoltamaan strategiseen autonomiaan, joka vähentäisi Euroopan riippuvuutta Yhdysvalloista. .

Gentin yliopiiston professori Fabienne Bossuyt toivoo syvällistä keskustelua EU:n suhteesta Venäjään.

– Unkarin kannalla on merkitystä, koska EU:n ulkopolitiikasta päätetään yksimielisesti, David Criekemans sanoo.

Criekemans ei näe EU:n toimintakyvyn vahvistamista uhkana transatlanttisille suhteille. Hänen mielestään on varauduttava siihen, että Yhdysvaltain kiinnostus siirtyy Euroopasta Tyynellemerelle.

– Euroopan vahvistuminen voi myös tasapainottaa transatlanttista suhdetta.

Euroopan on myös hyvä varautua siihen, että Yhdysvaltain johtoon valitaan uusi Trumpin kaltainen presidentti, joka kyseenalaistaa maan suhteen Eurooppaan, Criekemans toteaa.

Pystyykö EU yhtenäisiin toimiin?

Nähtäväksi jää, miten yhtenäisesti EU kykenee vastaamaan Venäjän muodostamaan uhkaan. David Criekemansin mielestä Venäjän ylimitoitetut ja osittain absurdit vaatimukset ovat omiaan lisäämään EU-maiden yhtenäisyyttä.

– Ne ovat vahvistaneet käsitystä siitä, että

Antwerpenin yliopiston professori David Criekemans.

meidän on löydettävä ratkaisu yhdessä.

Venäjän uhkaava käytös on myös vahvistanut Natosta käytävää keskustelua muun muassa Suomessa ja Ruotsissa.

– Sikäli kuin ymmärrän, ne eivät halua liittyä Natoon. Mutta uhka Suomea ja Ruotsia kohtaan on myös huomattavasti pienempi verrattuna Puolaan ja Baltiaan, Bossuyt pohtii.

Bossuyt toivoo laajempaa keskustelua Venäjän ja EU:n suhteiden ongelmista. Negatiivinen kehitys alkoi jo ennen Krimin miehitystä.

– Niin kauan kuin emme pohdi sitä missä mentiin pieleen, olemme jumissa toimimattoman politiikan kanssa.

Lue lisää: