Hyppää sisältöön
Mielipide
Venäjä

Lauri Kontron kolumni: Ukrainan kriisi on koko Euroopan kriisi

Kun Moskova aivastaa, koko Eurooppa saa flunssan, kirjoittaa Kontro.

Kriisien aika ei Euroopassa ole ohi, juuri nyt sodan uhka leijuu Ukrainan yllä. Ukrainan kriisi on koko Euroopan kriisi. Jos sota alkaa, koko Eurooppa vapisee. Näin on käynyt ennenkin.

Ajat ja hallitsijat muuttuvat, mutta maantiede pysyy.

Yksi tapahtumasarja, joka kosketti myös Suomea, käytiin läpi kuusikymmentä vuotta sitten Berliinissä. Myös silloin vastakkain olivat Venäjä, silloinen Neuvostoliitto, ja Yhdysvallat. Silloinkin kysyttiin, kuten nyt, miten Venäjän kanssa voi tulla toimeen.

Lokakuussa 1961 Suomeen jysähti pommi. Kirjepommi. Neuvostoliitto ehdotti Suomelle sotilaallisia neuvotteluja vedoten YYA-sopimukseen.

Samana päivänä Neuvostoliitto räjäytti Novaja Zemljalla maailmanhistorian suurimman ydinlatauksen. Ikkunalasit helisivät Pohjois-Norjassa asti. Moskova haastoi leikkiä tosissaan. Suomessa pelästyttiin toden teolla.

Kylmän sodan kylmin paikka ei kuitenkaan ollut Helsinki, se oli Berliini. Noottikriisi oli osa Berliinin kriisiä (siirryt toiseen palveluun), suurvaltapeliä, kuten yöpakkasetkin kolme vuotta aiemmin. Noottikriisi oli myös käännekohta informaatiosodankäynnin historiassa, sanoo amerikkalainen kirjailija G.F. Sander (siirryt toiseen palveluun).

Suurvallat ottivat mittaa toisistaan. Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain tankit seisoivat vastakkain Berliinin muurilla, kovat piipussa, valmiina aloittamaan kolmannen maailmansodan.

Urho Kekkonen seurasi Berliinin kriisiä reaaliajassa Yhdysvalloissa, missä hän oli valtiovierailulla presidentti John F. Kennedyn kutsusta. Kennedy kertoi Kekkoselle, että jos Neuvostoliitto käyttää sotavoimaa Berliinissä, syttyy sota. Yhdysvallat iskee takaisin. Se oli selvää tekstiä.

Kennedy kyseli, miksi Neuvostoliitto oli sallinut Suomen säilyttää itsenäisyytensä, vaikka se oli alistanut muut rajamaansa. Kekkonen vastasi, että Moskovan tavoitteet ovat Suomen suunnalla olleet geopoliittisia, eivät ideologisia. Hän kertoi myös, että Suomella on YYA-sopimus, jossa on sotilaallinen artikla, johon Moskova saattaisi vedota. Puolustusvoimien johto oli tuonut tästä uhkakuvasta salaisen muistion hallitukselle jo elokuussa, jolloin Berliinin kriisi alkoi kärjistyä.

Kekkosen matka Amerikkaan oli menestys. Kennedy tunnusti Suomen puolueettomuuden ja Amerikan lehdistö hyrisi myönteisyyttä. Kekkonen oli Amerikan kultapoika.

Juhliin saapui kuitenkin kutsumaton vieras, pakkasukko Moskovasta. Tsaarin kuriiri toi kirjeen, jossa oli hyytävää tekstiä. Neuvostoliitto ehdotti Suomelle sotilaallisia neuvotteluja. Syyksi sanottiin Länsi-Saksan ja sen liittolaisten muodostama sotilaallinen uhka. Erikseen vielä mainittiin Tanska, Norja ja puolueeton Ruotsi.

Suomi järkyttyi. Kekkonen järkyttyi. Helsinkiin alkoi virrata ulkomaista lehdistöä seuraamaan tulevaa uutta talvisotaa.

Ärsyttikö Moskovaa Kekkosen veljeily Kennedyn kanssa, sekö oli nootin syy? Vai halusiko Moskova vaikuttaa Suomen sisäpolitiikkaan presidentinvaalien alla. Kukaties.

Nootti ei kuitenkaan ollut tykinlaukaus, se oli monikärkiohjus. Sillä oli monta tarkoitusta. Se oli hybridiase.

Berliinin kriisin aikaan Moskovassa käytiin valtataistelua eri valtaryhmittymien välillä. Kovan linjan edustajat olivat tyytymättömiä pääministeri Nikita Hruštšoviin, joka joutui tekemään myönnytyksiä. Uhkavaatimus Suomelle sopi hyvin Berliinin kriisin oheistuotteeksi ja jatkojalosteeksi. Sitä paitsi, Hruštšovin sanottiin rakastaneen kriisejä.

Berliinin kriisi laukesi, kun kumpikaan suurvalloista ei halunnut aloittaa sotaa. Jännitys jatkui, mutta ei puhjennut täystuhoksi.

Myös noottikriisi ratkesi. Kekkonen onnistui vakuuttamaan neuvostojohtajan siitä, että Suomen painostaminen ei hyödytä Moskovaa.

Reaalipolitiikan oppimestari Juho Kusti Paasikivi muistutti aina maantieteen merkityksestä. ”Venäjä on ja pysyy meidän suurimpana naapurinamme, jonka kanssa meidän on tavalla tai toisella tultava toimeen, niin vaikeaa kuin se voikin olla.” Tätä taitoa, yrittää tulla jotenkin toimeen Venäjän kanssa, suomalaiset ovat vuosisatoja opetelleet.

Siis. Ajat ja hallitsijat muuttuvat, mutta maantiede pysyy. Kun Moskova aivastaa, koko Eurooppa saa flunssan.

Jos joku on huomaavinaan 60 vuoden takaisissa tapahtumissa yhtymäkohtia nykyiseen Ukrainan kriisiin ja tämän hetken tilanteeseen, kyseessä on täydellinen sattuma.

Tai sitten ei ole.

Lauri Kontro

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka seuraa turvallisuuspolitiikkaa. Hän on toiminut aiemmin Maanpuolustiedotuksen suunnittelukunnan puheenjohtajana ja Paasikivi-Seuran varapuheenjohtajana.

Kirjoituksessa viitataan G.F. Sanderin kirjaan Kansalainen Kekkonen, 2021. Tulkinnat ja mielipiteet ovat kolumnin kirjoittajan.

Kolumnista voi keskustella 28.1. ko 23.00 saakka.