Hyppää sisältöön

Kun liukastut jäisellä kadulla, on epäselvää kuka kantaa vastuun – Japanissa hiekottaminen kuuluu jalankulkijalle ja se voisi tuoda suuria säästöjä

Laki velvoittaa kuntia hoitamaan talvikunnossapidon tyydyttävällä tasolla. Staran yksikönjohtaja Ville Alatypön mukaan keskustelua käydään jatkuvasti siitä, mikä on tyydyttävä taso. Tätä jokainen kunta määrittelee omalla tavallaan.

Helsingissä on ollut viime päivinä hyvin liukasta. Kuva: Juho Liukkonen / Yle

Japanin Sapporossa keskusta-alueen liukkaudentorjunta on hoidettu kiinnostavalla tavalla. Kävelyteiden varsilla on postilaatikon kaltaisia astioita, joissa on hiekkaa muovipusseissa. Jalankulkija voi napata astiasta muovipussin mukaan ja levittää itse hiekkaa tarvitsemalleen tieosuudelle.

Sapporon kaupungin ei tarvitse tehdä aurausten lisäksi muuta kuin täyttää hiekka-astiat. Voisiko tämänkaltainen malli toimia myös Helsingissä?

Sapporon mallin nosti esille radiohaastattelussa Helsingin kaupungin rakentamispalvelu Staran yksikönjohtaja Ville Alatyppö, joka on ollut kaupungilla töissä toistakymmentä vuotta. Liukkauden torjunta on liittynyt työnkuvaan tavalla tai toisella koko ajan.

Alatypön mukaan Helsingin kantakaupungissa on tällä hetkellä käytössä kolme erilaista mallia liukkaudenhoidon vastuunjaoista.

– Siksi ymmärrän hyvin, että ihmiset ihmettelevät, kuka näitä töitä tekee ja mikä on kenenkin vastuulla, hän sanoo.

Kantakaupungin kolme eri mallia

Perussääntö kantakaupungin alueella on, että kaupungin vastuulla on huolehtia katujen ajoratojen liukkaudentorjunnasta eli hiekoituksesta ja suolauksesta. Jalkakäytävien talvikunnossapito ja liukkaudentorjunta kuuluvat puolestaan lain mukaan kiinteistöille.

Perussäännöstä on kaksi poikkeusta. Katajanokalla on meneillään kokeilu, jossa kaupungin vastuulle on siirretty katujen lisäksi jalkakäytävän reunaan auratun lumen pois vieminen.

Laakso–Meilahti–Ruskeasuo–Taka-Töölö-alueella kaupunki huolehtii talvikunnossapidosta kokonaisvaltaisesti, eli kaupungin vastuulla on myös kiinteistöjen edustoilla olevat jalkakäytävät.

Kaikissa tapauksissa kiinteistöjen sisäpihojen kunnossapito hoidetaan kiinteistöhuoltoyhtiöiden koneilla. Kehitystyössä kaupungin tavoitteena on löytää vastuunjako, joka on kaikkien kannalta edullinen ja toimiva ratkaisu.

Kaikkiaan Helsingissä on noin 2200 hehtaaria kaupungin vastuulle kuuluvaa hoidettavaa katualuetta. Murskattua sepeliä käytetään liukkauden torjumiseen vuosittain noin 60 000 tonnia.

Laki vaatii tyydyttävää tasoa

Laki velvoittaa kuntia hoitamaan talvikunnossapidon tyydyttävällä tasolla. Alatypön mukaan keskustelua käydään jatkuvasti siitä, mikä on tyydyttävä taso. Tätä jokainen kunta määrittelee omalla tavallaan.

– Mitä paremmin palvellaan, sitä korkeammaksi palvelun tarve tuntuu nousevan. Ja onko asiakaspalaute paras mittari: jos yksi asukas on tyytyväinen ja toinen ei, eikö se kokonaistilanne silloin ole tyydyttävä?

Tätä kautta päästää takaisin Sapporon-malliin. Sen kautta Alatyppö toivoisi enemmän keskustelua siitä, onko Suomen tämänhetkinen lainsäädäntö paras mahdollinen vastaamaan nykymaailman tarpeita.

Nykyisin kadulla liukastumisiin liittyvien oikeusriita- ja selvitystapausten määrä kasvaa jatkuvasti.

Aina kun kadunkulkija liukastuu ja juuri sillä kohdalla sattuu olemaan pieni hiekoittamaton alue, joudutaan pohtimaan, oliko kyseisen alueen liukkaudentorjunta hoidettu tyydyttävästi vai ei.

– Nyt mennään lujaa kohti amerikkalaista mallia, jossa lakimiehet voittavat ja kaikki muut häviävät. Jos vastuuta annettaisiin lainsäädännön kautta enemmän jalankulkijoille, tilanne voisi olla toinen ja säästäisimme yhteiskunnassa monin eri tavoin esimerkiksi ekologisuuden, taloudellisuuden ja selvän vastuunjaon kautta.

Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon 26.1.2022 kello 23 saakka.