Hyppää sisältöön

125-vuotiaan pappilan remontissa löytyi yllätyksiä — yksi niistä oli kokoelma kukkopillejä, joille ei löytynyt selitystä

Suomen viimeinen puinen ortodoksinen kaupunkipappila sijaitsee Lappeenrannan linnoituksessa ortodoksisen kirkon vieressä. 1800-luvun lopulla valmistunut pappila halutaan palauttaa mahdollisimman lähelle entisaikojen loistoa. 

Linnoituksen vanha ortodoksinen pappila korjataan entiseen loistaansa
Linnoituksen vanha ortodoksinen pappila korjataan entiseen loistaansa

Vanhaa puista ortodoksisen seurakunnan pappilaa on remontoitu viime syksystä lähtien Lappeenrannassa.

Suojellun rakennuksen historia on hyvin selvillä, sillä sen eri vaiheita on dokumentoitu reilun sadan vuoden aikana tarkasti.

Talo on toki paljastanut kerros kerrokselta tarinaansa. Seinistä on kuorittu lukuisia tapettikerroksia, joiden tyylit ovat kertoneet menneistä aikakausista. Lisäksi seiniä on vuorattu myös vanhoilla sanomalehdillä, joista remontin tekijät ovat voineet lueskella esimerkiksi Normandian maihinnoususta.

Lattialankkujen alta löytyi mystinen rykelmä kukkopillejä. Kukoilla ei ole päätä, mutta ilma-aukot ovat kohdillaan. Kukaan ei ole kokeillut, soivatko kukkopillit. Kuva: Silva Nieminen / Yle

Yhden täydellisen mysteerin talovanhus on myös tarjonnut. Talon keskiosassa sijainneessa kirkkoleivän paistajan huoneessa lattian alta löytyi yllätys.

— Siellä oli kokoelma kukkopillejä. Näille ei ole keksitty selitystä, kertoo Kaakkois-Suomen ortodoksiseurakunnan kirkkoherra Timo Tynkkynen.

Kukkopillit olivat lattialankkujen alla ja niitä oli useita. Lattiassa ei ollut rakoja, jonka kautta pillit olisivat voineet joutua sinne esimerkiksi vahingossa.

Kirkkoherra Timo Tynkkynen teki selvityksen pappilan historiasta ja siellä asuneista ihmisistä. Kuva: Kare Lehtonen / Yle

Ehtoollisleivät isosta uunista

Ortodoksisen seurakunnan nykyinen pappilarakennus valmistui vuonna 1897. Se on Suomen vanhin ortodoksiseurakunnalle kuuluva puinen kaupunkipappila. Pappila sijaitsee kirkon kanssa samassa pihapiirissä.

Taloon rakennettiin kolme asuinhuoneistoa. Suurin oli kirkkoherran koti, johon kuului viisi huonetta ja keittiö. Toisella puolella taloa asui kanttori, joka sai kolmion.

Sanomalehtiä on käytetty seinissä tasoittamaan pintaa tai eristämään. Pappilan seinien vanhat sanomalehdet saivat jäädä paikoilleen. Kuva: Timo Tynkkynen

Asuntojen keskelle jäi huone, jossa oli suuri leivinuuni. Huoneessa asui myös kirkkoleivän paistaja.

— Leipää paistoi usein joku kirkon entisen työntekijän leski. Se on ollut oman aikansa sosiaaliturva, että kirkko on tarjonnut työtä ja kodin puolison kuoltua, Tynkkynen kertoo.

Vanhassa leivinuunissa on paistettu kirkon ehtoollisleivät. Samassa huoneessa asui leivänpaistaja. Kuva: Kare Lehtonen / Yle

Pappila oli myös turvapaikka

Lappeenrannan linnoituksen alue oli 1800-luvun lopulla varuskunta- ja vankila-alue. Linnoituksen mäellä ei ollut alkuun mukavuuksia, sillä kaikki vesi piti kantaa tynnyreissä perille. Käyttövesi rakennukseen saatiin vasta 30-luvulla ja sisävessa parikymmentä vuotta myöhemmin.

Alkujaan asunnot olivat kuitenkin väljiä, sillä niissä asui pieniä perheitä.

Suomen itsenäistymisen myötä taloon tehtiin kuitenkin muutoksia. Papiston palkkojen maksu siirtyi valtiolta seurakunnalle, josta seurasi talousvaikeuksia. Kanttorin asunto jaettiin kahtia, jotta seurakunta sai vuokratuloja.

Pappilan peruskorjaus on edennyt hyvin. Vanhat hirsiseinät on peitetty uudestaan, sillä niiden päälle tullaan laittamaan tapetit, jotka ovat mahdollisimman alkuperäisten kaltaisia. Kuva: Timo Tynkkynen

1920-1930-luvuilla talo toimi myös turvapaikkana. Pietarilainen Semjon Vahromeev oli juristi, joka pakeni perheineen vallankumousta Venäjältä Suomeen. Vahromeevin perhe oli rikas, mutta joutui jättämään kaiken vaurauden taakseen. He saivat turvapaikan seurakunnan pappilasta.

— Hänellä oli hyvä koulutus ja myös hänen puolisonsa oli koulutettu pianisti. Vahromeev toimi seurakunnan vahtimestarina ja pystyi elättämään sillä pienen perheensä, Tynkkynen kertoo.

Suojeltu rakennus palautetaan juurilleen

Pappila toimi seurakunnan tiloina aina 1970-luvulle. Sen jälkeen sitä on vuokrattu yksityisille asukkaille.

Peruskorjauksen jälkeen pappilan tiloihin siirtyvät jälleen seurakuntasali, kanslia ja kerhotila.

Lappeenrannan ortodoksinen kirkko kuuluu Kaakkois-Suomen ortodoksiseurakunnalle. Kuva: Silva Nieminen / Yle

Pappilan peruskorjauksessa kunnioitetaan vanhaa niin paljon kuin se on mahdollista. Apuna ovat vanhat kuvat, joita voidaan hyödyntää esimerkiksi tapettien valinnoissa. Vanha talo saa pitää myös vanhoille taloille ominaiset piirteensä, esimerkiksi nurkkia ei olla oikomassa.

Alkuperäisen kaltaisia kakluuneja ei palauteta, mutta leipien paistoa varten rakennettu leivinuuni seisoo yhä paikallaan.

Oviaukoista näkee, millaisista hirsistä talo on rakennettu. Kuva: Kare Lehtonen / Yle

Suurin nykyaikainen uudistus on esteettömyys, sillä vanhoissa lattioissa oli runsaasti korkeuseroja.

Pappilan historiaa piti selvittää tarkasti museovirastoa varten, joka hyväksyy suunnitelmat. Tarinat veivät kirkkoherrankin mennessään. Tynkkynen päätyikin kirjoittamaan pappilan tarinoita ortodoksisen kirkon verkkojulkaisuun (siirryt toiseen palveluun), jossa kerrotaan lisää myös talon asukkaista.

Vanhat tapettikerrokset kertovat entisestä elämästä ja tyylien vaihtumisesta. Pappilan remontti on edennyt suunnitelmien mukaan ja valmista pitäisi tulle toukokuun loppuun mennessä. Kuva: Silva Nieminen / Yle

Juttua muokattu 26.1. klo 10:41: Korjattu kirkkoherran huoneiden lukumäärä kolmesta viiteen. Täsmennetty myös, että kyseessä on viimeinen ortodoksinen puusta rakennettu kaupunkipappila.