Hyppää sisältöön
Mielipide
Aivotutkimus

Katri Saarikiven kolumni: Järki ja äly eivät ole sama asia

Älykkyys ei suojaa kaikilta ajattelun vinoumilta, kuten vahvistusharhalta. Yksi syy siihen on se, että joukkoon kuuluminen on usein ihmiselle tärkeämpää kuin totuus, kirjoittaa Saarikivi.

Kotiplaneettamme litteään olomuotoon uskovista kertovassa dokumenttielokuvassa (siirryt toiseen palveluun) eräät päättävät tehdä tieteellisen kokeen. Tarkoituksena on osoittaa tarkan mittalaitteen avulla, että maapallo ei ole pallo, vaan litteä. Laitetta käyttävät koulutetut ihmiset, jotka toteuttavat kokeen asianmukaisesti. Tulos osoittaa odotetusti, että tämän taivaankappaleemme pinta on kaareva. Kokeilijat eivät kuitenkaan päättele olevansa väärässä, vaan että laite on mäsä. Pannukakkuhypoteesi tulisi kyllä todistetuksi paremmalla, kalliimmalla värkillä. Tässä vaiheessa katsoja turhautuu pahanpäiväisesti. Miten voi olla mahdollista, että selvästi fiksut tyypit ovat noin hurahtaneita, eivätkä usko selvää näyttöä?

Ehkä siksi, koska järki ja äly eivät ole sama asia (siirryt toiseen palveluun).

Älykkyyttä on tutkijoiden tämänhetkisen yhteisymmärryksen perusteella kahdensorttista (siirryt toiseen palveluun): kiteytynyttä älykkyyttä, johon kuuluvat koulussa opitut asiat, kuten äidinkielen sanavarasto, yleistieto ja laskutaito, sekä joustavaa päättelykykyä. Joustavaa älykkyyttä mitataan usein tehtävillä, joissa abstraktien kuvioiden sarjasta pitää bongata logiikka, ja tämän avulla päätellä, minkälainen kuvio täydentää sarjan.

Järkevyys taas on määritelty (siirryt toiseen palveluun) kyvyksi soveltaa loogista päättelykykyä siten, että voi toimia tilanteiden vaatimilla tavoilla, sekä tehdä tiedon avulla pitäviä päätelmiä siitä, mikä on totta. Järjen puute olisi puolestaan esimerkiksi sitä, että antaa epäolennaisten asioiden vaikuttaa päätöksiin, tai että ajattelu on vinoumien vietävissä.

Ihmisaivot pyrkivät säästämään energiaa, ja järkeily edellyttää pientä ponnistelua.

Ajatusta älykkyyden ja järkevyyden erillisyydestä tukevat tutkimustulokset siitä, että korkea ÄO ei suojaa kaikilta ajattelun vinoumilta, kuten vahvistusharhalta (siirryt toiseen palveluun). Siinä ihmiset etsivät ja painottavat päättelyssään omaa näkökulmaa tukevaa tietoa, vähätellen vastakkaista.

Syitä vinoumiin on monia. Yksi on se, että ihmisaivot pyrkivät säästämään energiaa, ja järkeily edellyttää pientä ponnistelua. Toinen on se, että tieto ei ole ihmisen mielessä neutraali asia.

Tieto ja sen perusteella muodostetut mielipiteet liittyvät minäkuvaan ja arvoihin. Nämä ovat puolestaan niitä asioita, joiden avulla liitymme toisiin.

Ryhmäidentiteetin vaikutuksista järkeilyyn kertoo tuore tutkimus (siirryt toiseen palveluun), jossa Brexitin puolesta äänestäneet katselivat Twitter-viestejä, joissa oli joko heidän mielipidettään tukevaa, neutraalia tai sen vastaista tietoa. Tehtävänä oli arvioida, pitivätkö he tietoja tosina. Kun osallistuja näki viestin, jonka mukaan esimerkiksi Brexit lisäisi passijonojen pituutta, aktivoitui uhkaavien tunnesignaalien käsittelyyn liittyvä aivoalue. Lisäksi, jos tweetin lähettäjä ei ollut osallistujan mielestä luotettava taho, aktivoitui aivoalue, joka osallistuu itsen ja muiden arviointiin.

Tutkimukset ehdottavat kansalaisten välisen kahtiajaon merkittävästi heikentävän ajattelun monimuotoisuutta yhteiskunnassa, ja siten koko kansakunnan selviytymiskykyä. 

Tutkijat ovat ehdottaneet (siirryt toiseen palveluun), että tietynlaista tietoa pohtiessaan, ihmismielessä joukkoon kuulumisen arvo ajaa hyvän päättelyn arvon ohitse. Tästä kertoo esimerkiksi se, että kohdatessaan oman poliittisen ideologiansa vastaista tietoa, ihmisten kyky matemaattiseen päättelyyn heikkenee (siirryt toiseen palveluun). Samaa järjen katoa ei tapahdu, jos laskutoimitukset tehdään täsmälleen samoilla luvuilla, mutta neutraalin tiedon parissa.

Jaettujen mielipiteiden kriittinen tarkastelu voidaan siis joissain porukoissa kokea uhaksi, jos se nakertaa joukkoa yhdessäpitävää rakennetta. Sisäistettynä tämä myös heikentää yksittäisten ryhmän jäsenten päättelykykyä. Ongelma ei ole vähäpätöinen. Kun katoaa kyky tarkastella vastapuolen argumentteja järjellä, katoaa samalla kyky keskusteluun. Tutkimukset (siirryt toiseen palveluun) ehdottavat kansalaisten välisen kahtiajaon merkittävästi heikentävän ajattelun monimuotoisuutta yhteiskunnassa, ja siten koko kansakunnan selviytymiskykyä.

Täytyisikin äkkiä lisätä järkeä tähän peliin.

Jokainen voi torjua vahvistusharhaa yksinkertaisesti etsimällä tietoa, joka onkin omaa mielipidettä vastaan.

Lisäksi, jos yhteisöt voivat heikentää järkeä, kenties voivat ne myös tukea sitä.

Useimmat meistä kuuluvat johonkin porukkaan. Niissä voi miettiä, miten omassa jengissä suhtaudutaan erimielisyyteen.

Rakentaako vuorovaikutus maaperää, jossa ajattelun monimuotoisuus viihtyy niin, että järki kukoistaa, vai haurasta kudelmaa, jossa järjettömästä totuudesta pidetään selvän näytönkin edessä kiinni?

Katri Saarikivi

Kirjoittaja tutkii empatian ja oppimisen aivomekanismeja Helsingin yliopistossa, ja on myös innokas tieteen yleistajuistaja. Hän sai inspiraation tähän kolumniin ja järkevyystutkimusten kaiveluun kognitiotieteilijä Steven Pinkerin tuoreen Rationality-kirjan julkistuksesta.

Kolumnista voi keskustella 1.2. klo 23.00 saakka.