Hyppää sisältöön

Pala kirjansidonnan historiaa päättyy Tampereella – 90-vuotiaat koneet lähtevät lahjoituksena Tallinnaan

Kirjansitomoa yli 50 vuotta vetänyt Teuvo Palonen luovuttaa koneensa päihdekuntoutujien työpajaan.

Vanha, kirjapainotyöhän liittyvä musta metallinen työkalu etualalla, taustalla mies kurottaa hyllyltä tavaraa.
Viimeisenä kirjana harrastaja Esa Multanen sitoi valkoisen hääkirjan. Video: kuvaaja Juha Kokkala, editointi Anne Savin.

Tampereella Yliopistokadulla on kokoontunut viime vuosien aikana kirjansidonnan harrastajia kerran viikossa tekemässä omia töitään. Nyt kirjansidonta on kuitenkin päättymässä Tampereella, sillä Teuvo Palosen koneet eivät ole pian enää harrastajien käsillä.

Vanhat koneet olivat tiistaina viimeistä kertaa käytössä, sillä niiden tie vie Suomenlahden toiselle puolelle Tallinnaan.

– Kuulin ystävältäni, että Tallinnaan on perusteilla päihteidenkäyttäjien kuntoutukseen liittyvä työpaja. Päätin lahjoittaa vanhat koneeni sinne, Palonen kertoo.

Koneiden lisäksi Tallinnaan lähtevät kaikki tykötarpeet ja työkalut.

Teuvo Palonen osti kirjansitomon ja aloitti työt siellä vuonna 1978. Kuva: Juha Kokkala / Yle

Teuvo Palonen on sitonut kirjoja omassa yrityksessään vuodesta 1978, jolloin sitomoon jo vuonna 1932 hankitut koneet siirtyivät hänelle.

Viimeiset vuodet Palosen kirjansitomossa on tehty vain yksittäisiä kappaleita ja korjattu vanhoja kirjoja. Suuria määriä ei käsityönä kannata tehdä, mutta korjaustyöt on tehtävä käsin.

– Silloin kaivataan neulaa, lankaa ja miestä, sekä pensseliä ja liimaa, Palonen kuvailee kirjan korjaamista.

Esa Multanen on tehnyt viimeisenä työnään valkoisen hääkirjan lahjaksi. Kuva: Juha Kokkala / Yle

Viimeisenä uutena kirjana hääkirja

Esa Multasella on hyppysissään valkoinen hääkirja. Se jäänee viimeiseksi Kirjansitomo Palosessa sidotuksi kirjaksi. Kirjansidonnan pariin Multanen ajautui ammattinsa kirjanpainajana myötä.

Vaikka kirja ei suinkaan ole ensimmäinen Multasen sitoma, niin taidot ovat miehen mukaan karttuneet jokaisen kirjan myötä.

– Kyllä se on vielä opinnäytetyö näihin mestareihin verrattuna, hän toteaa vaatimattomana.

Pienet kirjapainot ja kirjansitomot ovat itsekin kirjapainon omistaneen Multasen mukaan jäämässä historiaan.

– Kirjansidonta on taidekäsityötä, jossa pienet virheet kuuluvat asiaan ja jättävät käsityön leiman, mutta käsityöstä ei haluta enää maksaa.

Valkoisen hääkirjankin tekemiseen on kulunut useita tunteja, mikä nostaisi myyntihinnan jo liian korkeaksi tavalliselle kuluttajalle.

Kirjojen kansiin on tarvittu erilaisia leimasimia. Kuva: Juha Kokkala / Yle
Kirjasimilla tehdyt tekstit ovat olleet tärkeä osa kirjan ulkonäköä. Kuva: Juha Kokkala / Yle

Harrastus jatkuu kirjoja korjaamalla

Kirjansidonnan ääressä säännöllisesti kokoontuneet eivät kuitenkaan aio luopua tapaamisista, joskin nykyinen harrastus jää taka-alalle.

– Ei meillä ole enää paikkaa, missä tehdä näitä asioita, suree Palonen.

Tosin kirjojen korjaamisesta ei välttämättä tarvitse luopua, sillä siihen ei tarvita suuria koneita. Teuvo Palonen aikoo itse viimeiseksi työkseen korjata vanhan Raamattunsa.

Yhden kerran Palonen suunnittelee vielä tapaavansa myös koneensa.

– Aion lähteä katsomaan uutta paikkaa, eikä sitä tiedä vaikka siellä tarvittaisiin apuakin.

Vuodelta 1932 olevat koneet ovat toimintakuntoisia vieläkin, joten niille on käyttöä Tallinnassa. Kuva: Juha Kokkala / Yle

Mitä mieltä olet kirjansidonnasta? Keskustelu on auki 26.1. kello 23.00 asti.

Lue lisää: