Hyppää sisältöön
Mielipide
Liikunta

Raisa Omaheimon kolumni: Liikkumattomuudessa ei ole kyse tsemppaamisen puutteesta

Ennen kuin alkaa neuvoa ihmisille, miten heidän kannattaa harrastaa liikuntaa, kannattaa tunnistaa omat etuoikeudet, kirjoittaa Omaheimo.

Liikkuminen on terveellistä. Liikkuminen on myös tärkeä yhteiskunnallinen asia. Liikkumalla parannetaan kansanterveyttä ja vähennetään sairaanhoidon kuluja. Tämä on viesti, jota tuutataan monelta suunnalta.

Olisipa asia niin yksinkertainen, että kun ihmisille kerrotaan, että liikkuminen on vain asenteesta ja itsestä kiinni, kaikki alkaisivat harrastaa liikuntaa! Oikea maailma on vain tosi paljon monimutkaisempi.

Ihmisten liikkumisen tiellä on erilaisia esteitä. Joten ennen kuin alkaa neuvoa ihmisille, miten heidän kannattaa tsempata, kannattaa tunnistaa omat etuoikeudet.

Koko perheen reipas retkipäivä kunnon hiihtoladuille vaatii auton ja rahaa koko porukan varusteisiin. 

Yksi tarkastelutapa on taloudellinen. Ja juu, lenkkeily on ilmaista. Paitsi että se vaatii hyvät kengät, jotta juokseminen ei tee kropalle enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Jokainen isorintainen nainen tietää, että urheiluliivit ovat välttämättömät, jos tahtoo tehdä mitään arkista puuhastelua aktiivisempaa. Urheiluliivit maksavat rahaa.

Keskiluokkaisen ihmisen voi olla vaikea eläytyä tilanteeseen, jossa 50 euron rintaliivit vaativat puolen vuoden säästämisen, eikä tuon puolen vuoden aikana saa tapahtua mitään yllättävää, joka vaatisi rahaa. Tällä tavalla elää kuitenkin moni suomalainen (siirryt toiseen palveluun). Kiva pyörälenkki läheiselle uimarannalle vaatii rahaa pyörän ostamiseen ja kunnossa pitämiseen. Koko perheen reipas retkipäivä kunnon hiihtoladuille vaatii auton ja rahaa koko porukan varusteisiin.

Toinen lähestymistapa liittyy mielenterveyteen. Vaikka liikkuminen auttaisi palauttamaan värejä elämään, ollaan joskus tilanteessa, jossa sairauden oireita pitäisi saada helpotettua sen verran, että kotoa poistuminen onnistuisi. Apua tarvitsee yhä usempi, ja korona on entisestään kasvattanut hoitovelkaa.

Kolmas lähestymistapa liittyy siihen, miten liikuntamaailma kohtelee normiin sopimattomia ihmisiä ja kehoja. Lihavat ihmiset eivät tunne itseään tervetulleeksi liikkumaan. Silti yhteiskunnan mielestä erityisesti meidän ylipainoisten olisi syytä liikkua, että tulisimme laihoiksi. Paradoksaalisesti isojen kokojen urheiluvaatteita on tosi vaikea löytää! Monet merkit eivät niitä edes valmista, ja jos valmistavat, niitä ei voi sovittaa myymälöissä, vaan vaatteet pitää tilata netistä sokkona.

Liikunta-alan ammattilaisten kyky kohdata erilaisia kehoja on hämmentävän vaihteleva.

Olen itse kohdannut esimerkiksi kuntosaliohjaajan, joka sisällytti sarjaani liian ahtaan vatsalihaslaitteen. Mahduin siihen juuri ja juuri, mutta en mahtunut liikkumaan lainkaan. Ohjaaja hämmentyi, ja minä vitsailin, jotta tunnelma kevenisi, ja ehdotin, että jätettäisiin tuo laite minun sarjastani väliin. Suojelin siis liikunta-alan ammattilaista siltä, miten kiusallinen asia minun kehoni oli.

Jos taas urheillessa altistuu rasistiselle käytökselle, se ei varsinaisesti innosta liikunnalliseen elämäntapaan. Rasismi on edelleen ihan liian yleistä urheilussa. Työtä syrjinnän vähentämiseksi tehdään (siirryt toiseen palveluun), mutta sitä riittää yhä. Antirasismista pitää tulla yhteinen toimintatapa (siirryt toiseen palveluun).

Myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kohtaavat liikkuessaan haasteita (siirryt toiseen palveluun), joita enemmistöön kuuluvien ei tarvitse miettiä. Sopivia pukuhuoneita ei löydy, ja jos tekeminen jaotellaan sukupuolen mukaan tytöille ja pojille, jätetään ulos ne, jotka eivät tähän jakoon mahdu.

Homofobinen keskustelukulttuuri pakottaa yhä seksuaalivähemmistöön kuuluvia urheilijoita pysymään kaapissa (siirryt toiseen palveluun). Tuomitseva ja hyökkäävä keskustelu sukupuolivähemmistöön kuuluvien urheilijoiden ympärillä (siirryt toiseen palveluun) opettaa sateenkaarinuorille, että urheileminen on viimeinen asia, jota heidän kannattaa elämässään tehdä.

Ehdotankin, että ennen "liikkuminen on vain asenteesta kiinni" -ohjeita laitetaan rakenteet kuntoon: sosiaalituissa, mielenterveyspalveluissa, vaatesuunnittelussa, pukuhuoneissa, urheilupaikoissa, keskustelukulttuurissa ja myös siellä omien korvien välissä. Ollaan armollisia ihmisten elämäntilanteiden monimuotoisuuden äärellä.

Raisa Omaheimo

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija, joka on oppinut nauttimaan liikkumisesta vasta viime vuosina

Kolumnista voi keskustella 3.2. klo 23.00 saakka.

.
.