Hyppää sisältöön
Mielipide
Luottotiedot

Jani Halmeen kolumni: Menetin luottotietoni huonoon aikaan, mutta ihanassa elämänvaiheessa

Kun elämä on töyssyistä, ei taloudellisten rangaistusten koventaminen auta ketään, kirjoittaa Halme.

Muistan edelleen miltä maistuu luottotietojen menettäminen. Metalliselta merivedeltä. Väljähtyneeltä viililtä. Siltä kun ottaa aamulla huikkaa Ruotsinlaivan hytissä limutölkistä, johon joku on yöllä karistanut. Epämiellyttävän yllätyksen hapanta makua ei unohda, vaikka tapahtuneesta on kulunut jo liki 25 vuotta.

Syyttömänä viestinviejänä toimi teleoperaattorin asiakaspalvelija. Rauhallisella äänellä hän toisteli, ettei saa avata uutta liittymää, koska tietokoneen näytöllä ei näy luottoa. Ei auttanut, vaikka hoin väärinkäsitystä. Mitä se ei lopulta edes ollut. Yksi luottokorttilasku oli jäänyt maksamatta. Verrattain pitkäksi aikaa.

Rahat nyt vaan sattuivat olemaan pätkätyöläiseltä usein lopussa.

Luottotietoni paloivat huonoon aikaan, mutta ihanassa elämänvaiheessa. On ihmisonni elää hetki huoletonna. Vuokralla, vinhasti ja vääriin kellonaikoihin. En koe olleeni mitenkään erityisen vastuuton taloudessani. Rahat nyt vaan sattuivat olemaan pätkätyöläiseltä usein lopussa. Tässä nyt on ollut vähän, kaikenlaista. Onneksi Teemu tai Aki lainaavat. Silloin kun heillä on. Äidiltä ei enää kehtaa kysyä. Ensi kuussa sitten taas.

Jonkun päivystävän taloudenhallintaviisastelijan mielestä toimintani oli vastuutonta. Jättää nyt laskut eteiseen ja parkkisakot ikkunaan. Minusta se oli verrattain normaalia nuoren ihmisen elämää. Mitä tässä nyt murehtimaan muutamasta karhukirjeestä. Kyllä kaikki järjestyy. Mutta sitä ennen pitää piipahtaa terassilla.

Nuoruuden töyssyt palasivat mieleeni, kun luin uutisen (siirryt toiseen palveluun) Helsingin joukkoliikennepomojen ideasta korottaa liputta matkustavan ihmisen rangaistusmaksu 100 euroon. Päätös ja sen takana piileskelevä asenne ovat sukua Kelan aggressiiviselle tyylille, jossa he vievät myöntämisensä tukien takaisinperinnät ulosottoon ilman ennakkovaroitusta.

Tuossa ajattelussa ja toiminnassa haiskahtaa tympeä, ylenkatsova läksytys. Kas tässä hampuusille vähän raippaa. Omaksi parhaaksesi tietenkin. Näin katsos opit, että väärästä teosta seuraa rangaistus ja raha-asiat kannattaa kuule aina pitää vatupassissa.

Mutta kun se ei vaan mene niin. Kun ihmisen mieli on syystä tai toisesta jossain muualla kuin talouden tasapainottamisessa ja homma menee mutkalle, niin eivät siinä kovemmat rangaistukset auta. Semminkin kun ne usein osuvat jo valmiiksi heikossa tilanteessa oleviin ihmisiin.

Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) maksuhäiriömerkinnät ovat kaikkein yleisimpiä sellaisilla nuorilla aikuisilla, jotka ovat kohdanneet vaikeuksia lapsuudessa ja teini-iässä.

Olen sen verran onnekas, että lapsuuteni suurimmat vaikeudet liittyivät Commodore 64:n kasettiaseman hitauteen ja mielipahaan vääränmakuisista Jacky-makupaloista. Silti jouduin aikuisena rahakiipeliin.

Talousvaikeuksista puhuminen on monelle erittäin vaikeaa.

Väitän, että kuka tahansa voi taustoistaan huolimatta päätyä elämänsä aikana vaikeuksiin taloutensa kanssa. Sellaista elämä on. Vastuu tulojen ja menojen harmoniasta on toki toimintakykyisellä ihmisellä itsellään. Yhteiskunnan ja kanssaihmisten tulee vastaavasti olla ongelmakohdissa apuna ja vältellä viimeiseen asti keinoja, joissa ihmistä sysätään yhä syvemmälle sotkuiseen talousvyyhtiin.

Kovempien rangaistusten ja herkän ulosottoliipaisemisen sijaan tarvitaan joustavia, eri elämäntilanteisiin mukautuvia keinoja. Ja ongelmia ennaltaehkäisevää toimintaa. Sellaista on nähty viime aikoina etenkin Ulosottolaitokselta. He haluavat yhä vähemmän asiakkaita itselleen. Keinona on käydä anonyymisti keskustelua velkaantuneiden nuorten kanssa sosiaalisessa mediassa. Talousvaikeuksista puhuminen on monelle erittäin vaikeaa. Nimettömänä käytävä keskustelu viranomaisten kanssa saletisti madaltaa kynnystä lähteä selvittämään omaa tilannetta ihan käytännön tasolla.

Minulle kävi lopulta hyvin ja armo oikeudesta. Maksoin luottokorttivelkani ja aloitin neuvottelut luottotietoja rekisteröivän yrityksen kanssa. Luottohäiriömerkintä poistettiin.

Olen päätöksestä edelleen kovin kiitollinen. Varmaa on se, että jos tuossa elämänvaiheessa minulta olisi mennyt alta puhelin, netti ja haussa ollut kämppä, niin kusessa olisin ollut. Todennäköisesti olisin sitä vieläkin.

Jani Halme

Kirjoittaja on Helsingissä ja Parikkalassa asuva luova johtaja ja toimittaja.

Kolumnista voi keskustella 18.2. klo 23.00 saakka.

.
.