Hyppää sisältöön

Tutkija kirjoitti lapsille tietokirjan ammatistaan vastaiskuna “kaiken maailman dosentit” -heitoille

Uudessa lasten tietokirjassa eri asioista kiinnostuneista lapsista kasvaa tutkijoita. Kirjailija itse kantoi hyönteisiä kotiin, mutta päätyi kuitenkin tutkimaan jotakin aivan muuta.

Ilmatieteen laitoksella Kuopiossa työskentelevä Tero Mielonen kirjoitti 4–7-vuotiaille lapsille teoksen Maailman tutkijat. Kuva: Helmi Nykänen / Yle

Kun ilmakehätutkija Tero Mielonen luki neljävuotiaalle lapselleen omaa teostaan tutkijoiden työstä, palaute oli suora ja rehellinen.

– Nelivuotias totesi, että tämä on aika tylsä. Valitaanko joku muu kirja, Mielonen naurahtaa.

Ilmatieteen laitoksella Kuopiossa työskentelevältä Mieloselta on julkaistu jo toinen suurelle yleisölle suunnattu teos tieteen maailmasta. Ensimmäinen, yhdessä Pentti Otsamon kanssa tehty Otsonipäiväkirjat, kuvasi Mielosen omaa alaa ja tutkijan vaihtovuotta ulkomailla sarjakuvan muodossa.

Viime vuoden puolella ilmestynyt Maailman tutkijat puolestaan esittelee eri aloilla työskenteleviä tutkijoita. Teoksen on kuvittanut Mari Ahokoivu, jonka kynästä ovat lähtöisin myös viime vuoden lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnosta kisanneen ja Tieto-Lauri-palkinnon voittaneen Aika matka! -tietokirjan värikkäät kuvat.

Maailman tutkijoissa kuvataan käytännön esimerkkien kautta, kuinka lapsia kiehtovia asioita voi päästä aikuisena tutkimaan työkseen.

– Mediassakin on ollut välillä kaiken maailman dosentit -puhetta. Halusin näyttää lapsille, että tutkijatkin ovat normaaleja ihmisiä, jotka tekevät hauskoja, mielenkiintoisia ja jänniä juttuja.

Maailman tutkijat on suunnattu 4–7-vuotiaille, mutta kirjassa on tietoa aikuisillekin. Neljävuotiaalle kaiken tekstin läpikäyminen voikin olla liikaa kuten Mielosen oman lapsen palaute osoittaa.

Tietokonenörtistä ilmastomallintajaksi

Mielosta hämmentää koronakriisissäkin esiin noussut tiedevastaisuus. Maailman tutkijat -teoksen päättää sarjakuva, jossa maapallon pyöreys todistetaan yksinkertaisella kokeella.

– Siinä kerrotaan lapsillekin ymmärrettävän esimerkin kautta, miten tutkimusta tehdään. En ymmärrä, miten edelleenkin on ihmisiä, jotka uskovat, että maapallo on litteä tai epäilevät ilmastonmuutosta.

Mielonen toivoo, että kirja herättäisi lasten uteliaisuuden eri asioita kohtaan. Teoksessa esiintyvät niin arkeologit, lääketutkijat kuin käyttäytymistieteilijät. Tietokonepelejä ahkerasti pelaava lapsi päätyy isona koodaamaan ilmastomalleja.

– Sieltä voi tulla inspiraatio, että tätäkin voi tutkia, tästäkin on paljon tietoa. Vaikka lasta kiinnostaisi vain yksi juttu, siitä voi löytyä loppuelämäkseen selvitettäviä asioita.

Uuden keksiminen on "mahtava tunne"

Mielonen itse ei ollut lapsena erityisen kiinnostunut säästä. Sen sijaan hyönteiset ja sarjakuvat olivat lähellä pienen pojan sydäntä.

– Hyönteisiä kävin metsästä etsimässä hyönteiskirjan kanssa ja kannoin niitä sisälle. Vanhempien piti käskeä, että käy nyt heittämässä niitä pihalle.

Tutkijaksi Mielonen ajautui sattumalta. Duunariperheen kasvatti ei vielä lukiossakaan tiennyt, mitä haluaisi tehdä työkseen.

– Päädyin opiskelemaan diplomi-insinööriksi, mutta opiskelujen aikana huomasin, että ehkä minusta ei ole insinööriksi.

Mielonen teki päättötyönsä Ilmatieteen laitoksella, josta tarjottiin hänelle työpaikkaa. Uran ehtona oli väitöskirjan tekeminen.

– Sanoin, että selvä, sitten väitellään. Päivääkään en ole päätöstä katunut.

Tutkijan ammatissa on Mielosen mukaan parasta se, että siinä saa penkoa yhtä asiaa läpikotaisin. Uuden löytäminen on työssä palkitsevinta.

– Se voi olla isossa mittakaavassa mitätönkin asia, mutta kun itse keksii jonkin uuden asian, tunne on mahtava.

Lue myös: