Hyppää sisältöön

Venäjän ulkoministeriö julkisti useille Etyj-maille lähetetyn kirjeen – lue tästä Sergei Lavrovin viesti kokonaisuudessaan

Kirjeessä vedotaan Etyjin periaatteeseen, että valtio ei saa vahvistaa turvallisuuttaan toisten valtioiden turvallisuuden kustannuksella. Venäjä katsoo sotilasliitto Naton laajenemisen rikkovan tätä periaatetta vastaan.

Kuvassa Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov puhumassa lehdistölle Genevessä 21. tammikuuta. Kuva: Jean-Christophe Bott / EPA

Venäjän ulkoministeriö on julkaissut verkkosivuillaan kirjeen (siirryt toiseen palveluun), jonka ulkoministeri Sergei Lavrov osoitti Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin jäsenmaille.

Käännös kirjeen venäjänkielisestä versiosta (siirryt toiseen palveluun) löytyy tämän artikkelin lopusta.

Suomen ulkoministeriö on tarkentanut STT:lle, että sen tietojen mukaan kaikki Etyjin jäsenmaat eivät olekaan saaneet Venäjältä kirjettä. Kirje on tiettävästi lähetetty usealle EU- ja Nato-maalle. Myös Suomi sai kirjeen.

Kirjeessä Lavrov vetoaa jakamattoman turvallisuuden periaatteeseen, jonka mukaan mikään valtio ei saa vahvistaa turvallisuuttaan muiden valtioiden kustannuksella.

Lavrov viittaa muun muassa Etyjin Euroopan turvallisuuden peruskirjaan (siirryt toiseen palveluun), joka hyväksyttiin Istanbulin kokouksessa vuonna 1999.

Venäjä katsoo, että sotilasliitto Naton laajentuminen rikkoo tätä periaatetta. Joulukuussa Venäjä vaati Yhdysvaltoja ja Natoa muun muassa pysäyttämään sotilasliiton itälaajentumisen.

Lavrovin mielestä länsimaat ovat keskittyneet Istanbulin asiakirjan sopimuskohdan osalta lähinnä sen alkupuoleen, jonka mukaan jäsenmaat voivat valita liittoumansa.

– Jakamattoman turvallisuuden periaatetta tulkitaan valikoivasti oikeutuksena nykyiselle kurssille kohti Naton edesvastuutonta laajentumista, Lavrov kirjoittaa.

Kirjeen mukaan turvallisuutta on ollut määrä lähestyä kollektiivisesti, ei kapeiden ryhmittymien kautta.

Jännitteet lännen ja Venäjän välillä ovat kasvaneet, kun Venäjä on lisännyt joukkojaan Ukrainan tuntumaan.

Venäjä vaatii vastauksia valtioilta

– Me haluamme selvän vastauksen kysymykseen, kuinka kumppanimme ymmärtävät heidän velvollisuutensa olla vahvistamatta omaa turvallisuuttaan muiden valtioiden turvallisuuden kustannuksella jakamattoman turvallisuuden periaatteeseen sitoutumisen pohjalta, Lavrov kirjoittaa.

– Kuinka nimenomaisesti teidän hallituksenne aikoo täyttää tämän velvoitteen käytännössä nykyisissä oloissa? Jos te hylkäätte tämän velvoitteen, pyydämme teitä ilmoittamaan sen selvästi.

Venäjä odottaa, että vastaus kirjeeseen annetaan valtion eikä minkään liittouman nimissä.

Suomen ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) sanoi eilen tiistaina, että olisi luontevaa käydä EU-maiden kanssa keskustelua Venäjälle annettavasta vastauksesta.

Ulkoministeri Sergei Lavrovin kirjeen teksti

"Venäjän ulkoministerin S.V. Lavrovin turvallisuuden jakamattomuuden teemaa käsittelevä viesti, joka osoitettiin 28. tammikuuta ulkoasiainhallintojen johtajille Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja joukolle eurooppalaisia maita

Kuten hyvin tiedätte, Venäjä on vakavasti huolissaan sotilaspoliittisen jännityksen kasvusta sen läntisten rajojen välittömässä läheisyydessä. Eskalaation torjumiseksi venäläinen osapuoli esitteli 15. joulukuuta 2021 kaksi toisiinsa liittyvää kansainvälisoikeudellista asiakirjaa – sopimuksen Venäjän ja Yhdysvaltain turvallisuustakuista ja sopimuksen toimista Venäjän ja Pohjois-Atlantin puolustusliiton jäsenvaltioiden turvallisuuden takaamiseksi.

26. tammikuuta 2022 saapuneet Yhdysvaltain ja Naton vastaukset esityksiimme todistavat näkemysten eroavan merkittävästi koko eurooppalaisen turvallisuusarkkitehtuurin kannalta perustavanlaatuisesta tasavertaisen ja jakamattoman turvallisuuden periaatteesta. Pidämme välttämättömänä viivyttelemättä selventää tätä vuoropuhelun jatkon kannalta ratkaisevan tärkeää kysymystä.

Eurooppalaisen turvallisuuden peruskirjassa, joka allekirjoitettiin Etyjin huippukokouksessa Istanbulissa marraskuussa 1999, on muotoiltu järjestön osallistujavaltioiden perusoikeudet ja -velvollisuudet suhteessa turvallisuuden jakamattomuuteen. Siinä on korostettu jokaisen osallistujavaltion oikeutta vapaasti valita turvallisuutensa takaamisen tapa tai muuttaa sitä, mukaan lukien liittosopimukset, niiden kehityksen mukaan, kuten myös oikeus neutraaliuteen. Tässä samassa peruskirjan artiklassa sen oikeuden edellytykseksi asetetaan suoraan velvoite, ettei mikään valtio saa vahvistaa omaa turvallisuuttaan muiden turvallisuuden kustannuksella. Siinähän on sanottu, ettei mikään yksi valtio, valtioryhmä tai järjestö voi ottaa ensisijaista vastuuta rauhan ja vakauden tukemisesta Etyjin alueella tai lukea jotain sen osaa omaan vaikutuspiiriinsä.

Etyjin huippukokouksessa Astanassa joulukuussa 2010 maidemme johtajat hyväksyivät Julkilausuman, jossa vahvistettiin tämä kokonainen toisiinsa kytkeytyvien velvoitteiden paketti.

Kuitenkin läntiset maat jatkuvasti poimivat siitä vain niille tarpeellisia kantoja – nimenomaisesti valtioiden oikeuden valita vapaasti liittoutuman yksinomaan oman turvallisuutensa takaamiseksi. Häpeällisesti sivuutetaan ”niiden kehityksen mukaan”, koska tämä kohta oli myös ainesosa ”jakamattoman turvallisuuden” ymmärtämisessä, nimenomaan sotilasliittojen välttämätön luopuminen niiden alkuperäisestä tehtävästä pelokkeena ja pidäkkeenä ja niiden integraatio yleiseurooppalaisen arkkitehtuuriin kollektiivisiin, ei kapeiden ryhmien tarpeisiin. Turvallisuuden jakamattomuuden periaatetta tulkitaan valikoiden perusteluna Naton vastuuttomalle laajenemiselle.

On kuvaavaa, että kommenteissaan valmiudesta kehittää vuoropuhelua Euroopan turvallisuusarkkitehtuurista, lännen edustajat tarkasti välttävät mainitsemasta Euroopan turvallisuuden peruskirjaa ja Astanan julkilausumaa. He viittaavat vain aikaisempiin Etyjin asiakirjoihin, erityisen usein Pariisin vuoden 1990 uuden Euroopan peruskirjaan, jossa ei ole ”epämukavaksi” muodostunutta velvoitetta olla vahvistamatta omien valtioiden turvallisuutta toisten kustannuksella. Läntisissä pääkaupungeissa yritetään myös olla kiinnittämättä huomiota yhteen Etyjin keskeisistä asiakirjoista – vuoden 1994 toimintaohjeistoon, joka koskee turvallisuuden sotilaspoliittisia näkökohtia. Siinä puhutaan suoraan siitä, että valitessaan keinoja turvallisuutensa takaamiseksi, mukaan lukien jäsenyys liitoissa, valtioiden on ”otettava huomioon muiden valtioiden lailliset turvallisuusedut”.

Niin asia ei mene. Turvallisuuden jakamattomuudesta tehtyjen sopimusten merkitys on siinä, että turvallisuus on yksi kaikille tai sitten sitä ei ole kenelläkään. Ja kuten Istanbulin peruskirjassa on sovittu, jokaisella Etyjin osallistujamaalla on tasavertainen oikeus turvallisuuteen, ei vain Naton jäsenillä, jotka tulkitsevat tämän oikeuden koskevan yksinomaan pohjoisatlanttisen ”eksklusiivisen” klubin jäseniä.

En ala kommentoida muita Naton suuntaviivoja ja toimia, joille on luonteenomaista tämän ”puolustuksellisen” liiton pyrkimys sotilaalliseen ylivoimaan ja voimankäyttöön YK:n turvallisuusneuvoston ensisijaisuutta kiertäen. Sanon vain, että sen kaltaiset toimet ovat ristiriidassa perustavanlaatuisten yleiseurooppalaisten velvoitteiden kanssa, mukaan lukien mainituissa asiakirjoissa mainitut velvoitteet ylläpitää sotilaallista potentiaalia, ”joka on yhteismitallinen laillisten yksilöllisten tai kollektiivisten tarpeiden kanssa turvallisuuden alalla, ottaen huomioon kansainvälisen oikeuden velvoitteet, ja myös muiden valtioiden lailliset turvallisuusintressit”.

Puhuessaan nykytilanteesta Euroopassa kollegamme Yhdysvalloista, Natosta ja Euroopan unionista jatkuvasti kehottavat ”de-eskalaatioon” ja vaativat Venäjää ”valitsemaan diplomatian tien”. Haluamme muistuttaa: me olemme jo useamman kuin yhden vuosikymmenen ajan kulkeneet tätä tietä. Tärkeimmät tienviitat – Istanbulin ja Astanan huippukokousten asiakirjat – olivat juuri suoraa seurausta diplomatiasta. Se tosiasia, että nyt länsi yrittää avoimen yksipuolisesti tarkistaa näitä kaikkien Etyj-maiden johtajien diplomaattisia saavutuksia omaksi edukseen, herättää syvää levottomuutta. Tilanne vaatii kantojen rehellistä selventämistä.

Me haluamme saada täsmällisen vastauksen kysymykseen siitä, kuinka kumppanimme ymmärtävät velvoitteensa olla vahvistamatta omaa turvallisuuttaan toisten valtioiden kustannuksella turvallisuuden jakamattomuuden periaatteen pohjalta. Kuinka Teidän hallituksenne aikoo konkreettisesti noudattaa tätä velvoitetta käytännössä nykyoloissa? Jos Te irrottaudutte tästä velvoitteesta, pyydämme ilmoittamaan siitä selvästi.

Ilman täyttä selvyyttä tästä avainkysymyksestä, joka koskee korkeimmalla tasolla hyväksyttyjä oikeuksien ja velvollisuuksien keskinäisyhteyksiä, on mahdotonta taata etujen tasapainoa, joka on vahvistettu Istanbulin ja Astanan huippukokousten asiakirjoissa. Teidän vastauksenne auttaa ymmärtämään paremmin, missä määrin kumppanimme kykenevät sopimaan ja noudattamaan sovittua sekä missä määrin on mahdollista edetä yhdessä jännitteiden lieventämiseksi ja yleiseurooppalaisen turvallisuuden vahvistamiseksi.

Odotamme pikaista vastausta. Sen ei pitäisi viedä paljon aikaa – onhan kyse niiden käsitysten selittämisestä, joiden perusteella Teidän presidenttinne (pääministerinne) allekirjoitti kyseiset velvoitteet.

Lähdemme myös siitä, että vastaus tähän viestiin annetaan kansallisella tasolla, koska mainitut velvoitteet hyväksyi jokainen valtioistamme yksilöllisesti eikä jonkin liittouman nimissä tai jäsenenä."

Lisää aiheesta:

.
.