Niina Koponen, 21, ei yllättyisi, jos aikuinen haukkuisi häntä kadulla – sateenkaarinuoret kokevat ilmapiirin Pohjois-Karjalassa turvattomaksi

Huutelua, homottelua tai jopa kasvoihin sylkemistä; tällaisia asioita voi seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluva Pohjois-Karjalassa kohdata. Muiden huonojen kokemusten kuulemisen myötä Niina Koponen, 21, on varovainen liikkuessaan Joensuussa.

Hän ei olisi yllättynyt, jos joku aikuinen huutelisi hänelle tai haukkuisi häntä kadulla. Koponen ei ole itse kokenut sellaista, mutta muiden ikävät kokemukset jäävät herkästi mieleen. Sen takia hän tietoisesti välttelee tilanteita ja kohtaamisia, joissa jotain ikävää voisi käydä.

– Pahin, minkä olen kuullut on, kun tuttavani oli kävellyt keskustassa ja hänellä oli sateenkaarilaukku, niin joku sylkäisi hänen kasvoilleen. Hän oli uskoakseni alaikäinen silloin, Niina Koponen kertoo.

Hän itse pitää harvoin sateenkaaripinssiä tai mitään muutakaan vastaavaa kaupungilla liikkuessaan ja on kuullut samaa muilta sateenkaarinuorilta. Koponen ei ymmärrä, miksi ihmiset kokevat tarvetta huutelemalla kertoa mielipiteensä ja loukata toista.

Seta saa vihapostia vuoden ympäri

Pohjois-Karjalan Setan häirintäyhdyshenkilö Anni Rannikko kertoo, että sateenkaari-ihmiset ovat Joensuun seudulla hyvin tietoisia, että seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluminen herättää enemmän huomiota kuin pääkaupunkiseudulla.

– Ihmiset noteeraavat vähemmistöt niin hyvässä kuin pahassa ja kokevat oikeudekseen kommentoida.

Setaan kohdistuu häirintää vihapostin muodossa ympäri vuoden, mutta eniten häirintää tapahtuu pride-tapahtumien aikana tai silloin, kun järjestön mielipidekirjoitus julkaistaan maakuntalehdessä.

Pride-viikon aikana Joensuussa on monena vuonna varastettu sateenkaarilippuja tangoista ja kulkuetta häiriköity autosta tööttäilemällä sekä huutelemalla. Viime vuonna osaa osallistujista oli kulkueen jälkeen seurattu autolla ja heitetty kananmunilla.

Myös rasisminvastaista kynttiläkulkuetta häiriköitiin syksyllä autosta käsin huutelemalla ja ajamalla todella läheltä kulkueen osallistujia. Anni Rannikon mukaan osallistujia pelotti, että joku autoista olisi saattanut ajaa kulkuetta päin.

– Avoin vihamielisyys ja sen osoittaminen ovat tulleet jostain syystä sallitummiksi. Sivullisetkaan eivät ole puuttuneet esimerkiksi lippujen varastamiseen. Se, että annetaan tällaisten asioiden tapahtua, on itsessään hiljainen kannanotto, Rannikko sanoo.

Nuorisovaltuustossa ongelma tunnistetaan

Suurempaa julkista keskustelua ei ole paikkakunnalla syntynyt.

Joensuun hyvinvointijohtaja Riitta Huurinainen ei tunnista sateenkaariväkeen kohdistuvaa vähättelyä, vaan sanoo kaupungin korostavan, että jokainen saa olla oma itsensä. Nuorisovaltuuston puheenjohtaja Eemeli Onatsu sen sijaan kertoo todistavansa joka viikko seksuaalivähemmistöjen haukkumista lukiossaan.

Erityisnuorisotyöntekijä Niina Pippuri kertoo, että vähemmistönuoret, joiden kanssa hän työskentelee, eivät ole huutelusta maininneet, mutta ei kiellä etteikö sitä koulumaailmassakin tapahtuisi.

– Huutelu on ylipäätään lisääntynyt joissain Joensuun kouluissa, mutta se ei kohdistu ainoastaan vähemmistöihin, Pippuri mainitsee.

Pohjois-Karjalan Setan toiminnassa on mukana useampi sata ihmistä. Jatkuvaluonteisesti mukana on noin sata ihmistä, joista puolet on alle 30-vuotiaita nuoria.

Anni Rannikko kertoo, että ihmisten tavoittaminen korona-aikana on ollut haastavaa. Setaan on tullut paljon yhteydenottoja nuorilta ja aikuisilta, jotka kokevat yksinäisyyttä, ja kaipuu vertaistukitoiminnalle on ollut suurta.

Vähitellen vertaisryhmätoimintaa on saatu aloitettua uudelleen, mutta siitä huolimatta kaikkia tukea tarvitsevia ei saada tavoitettua.

Vertaistuki on sateenkaarinuorille tärkeää

Niina Koposelle läheisten tuki ja vertaisryhmätoiminta on ollut erittäin tärkeää. Hän on kotoisin Polvijärveltä ja kertoo, että pikkukunnasta oli vaikeaa löytää samanhenkisiä kavereita. Joensuun Setlementin toiminnan kautta hän on kuitenkin saanut tärkeitä ihmisiä elämään.

Koponen kertoo, että Joensuussakin olisi ollut haastavaa löytää muita sateenkaarinuoria ilman vertaisryhmää. Moni nuorista pysyttelee julkisesti kaapissa, koska ei koe turvalliseksi kertoa avoimesti itsestään. Toiset taas odottavat, että pääsevät muuttamaan pois Pohjois-Karjalasta.

– Monet eivät halua asua täällä ihmisten kapeakatseisuuden takia, Koponen sanoo.

Niina Koposen mielestä sateenkaariväen turvallisuuden tunnetta voisi lisätä ihan vaan sillä, että vaikka pieniä sateenkaarilippuja näkyisi enemmän katukuvassa. Niinkin pienellä toimella voisi tuntea olevansa tervetullut johonkin kahvilaan tai muuhun liiketilaan.

Anni Rannikon mukaan on itsestään selvää, että prideen ja muuten sateenkaariväkeen kohdistuva häirintä on lisännyt turvattomuuden tunnetta. Vähemmistöt kokevat usein muutenkin ulkopuolisuuden tunnetta, häirintää ja kiusaamista.

Hän korostaa, että liittolaiset ovat hyvin tärkeitä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustamisessa. Vaikka ei pystyisi tai uskaltaisi julkisesti puolustaa toista esimerkiksi koulussa, voi vaikka yksityisesti sanoa, että näen sinut ja olen puolellasi.

Tämän jutun julkaiseminen jälkeen Joensuun kaupunki otti asiaan kantaa ja kertoi tuomitsevansa nuorten kohtaaman syrjinnän.

Lue lisää:

Matkailukeskukset ovat tärkeitä vapautumispaikkoja seksuaalivähemmistöille – tutkija selvitti ei-heteroseksuaalien elämää Lapin pikkukylissä

"On minua kadulla hintiksi haukuttu" – Vuoden sateenkaarinuori Veera Toivonen tähtää politiikkaan vaikka uskookin saavansa vihaa niskaansa