Hyppää sisältöön

Vankilateatteri opetti Laitisen sietämään epäonnistumisia, ja se näkyy jo arjessakin: "Hyväksyn, että teen paljon virheitä joka päivä"

Vankilateatteri saapuu Jyväskylän kaupunginteatteriin maaliskuun alussa. Tunnelma on vähän haikea, sillä Rikosseuraamuslaitoksen rahoitus päättyy tänä vuonna, ja tulevaisuus on auki.

Jyväskylän Kaupunginteatterissa nähdään maaliskuussa vankien valmistama ja esittämä näytelmä Neuromem – Me muistamme sen puolestanne. Vankilateatterin esitys on Taittuu ry:n, Jyväskylän vankilan ja Jyväskylän Kaupunginteatterin yhteistuotanto. Vankilateatteriyhdistys Taittuu ry. on nyt ensimmäistä kertaa Jyväskylässä.
Vankilateatteri tarjosi mahdollisuuden kehittyä itse ja nähdä muiden kehittyvän, kertoo eräs vanki ja tuotannon näyttelijä videolla. Video: Isto Janhunen

Teatteri heittää eteen kasan epäonnistumisia joka päivä.

Tavallisesti ne ovat Laitiselle vaikeita, koska hän on tiukka ja vaativa itseään ja sen myötä muitakin kohtaan.

Teatterissa on toisin. Se on opettanut amatöörinäyttelijälle armollisuutta itseään kohtaan.

– Kun jokin asia ei meinaa onnistua, hyväksyn, että teen paljon virheitä joka päivä. Kun ei rankaise itseään, osaa hyväksyä myös toisten ihmisten virheet, Laitinen kuvaa.

Laitinen ei ole hänen oikea nimensä, vaan roolihahmo vankilatetterin näytelmässä, joka nähdään Jyväskylän kaupunginteatterissa maaliskuun alussa. Hän esiintyy jutussa anonyymisti, koska rooleja esittävät vangit, joiden nimiä ei kerrota julkisuuteen.

Vankilateatteri saapui nyt ensimmäistä kertaa Jyväskylään. Kuva: Jyväskylän Kaupunginteatteri

Esiintyjät kokevat vankilateatterin merkittäväksi. Siitä ovat kertoneet vangit, vankilat ja asiaan perehtyneet tutkijatkin Taittuu ry:n taiteelliselle ohjaajalle Hannele Martikaiselle. Yhdistys luotsaa vankilateatteritoimintaa Rikosseuraamuslaitoksen rahoituksella.

– Kokemus on palautteen mukaan ollut avartava, vahvistava ja mieltä laajentava. Tarkoituksena ei olekaan, että kaikista tulisi suuria teatterin ystäviä ja kaikki lähtisivät harrastamaan teatteria ihan mielettömästi, Martikainen kertoo.

Teatterikokemukset auttavat arjessa

Teatterin opit siirtyvät muuhunkin elämään. Sen Laitinen huomasi työharjoittelussa.

Työkaveri teki ison virheen, joka aiheutti lisätöitä. Laitinen suhtautui siihen rauhallisesti.

– Hyväksyin, että tällaista sattuu ja nyt joudumme tekemään asioita sen eteen, mutta ei se mitään. Jatktetaan eteenpäin.

Epäonnistumisten sietämisestä kertoo myös Jyväskylän kaupunginteatterin yleisötyöntekijä Tytti Vänskä, joka on mukana näytelmän teossa.

– Teatterin tekeminen on täynnä epätäydellisyyden sietoa joka päivä. Se, että asiat menevät hyvin, ei tarkoita sitä, että koko ajan kaikki menisi putkeen. Teatterissa kuten elämässäkin haasteet ja ongelmat on tarkoitettu ratkaistaviksi. Tässä me olemme toistaiseksi onnistuneet hyvin, Vänskä sanoo.

Vangit käsikirjoittivat scifi-komedian itse

Lasse etsii tulevaisuuden Neuromem-yrityksestä apua muistiongelmiinsa. Yritys lupaa palauttaa muistin, mutta homma ei suju aivan mutkitta.

Roolihahmo Laitinen on älykkö ja Neuromemin muistiteknikko. Näyttelijä on poiminut hahmoon piirteitä oikeista ihmisistä.

– Äärimmäisen älykkäissä ihmisissä on hauskoja pieniä yksityiskohtia, jotka alkavat naurattaa ainakin pään sisällä. Laitisesta varmasti löytyy yhtymäkohtia omaan elämään, jos pyörii paljon Jyväskylässä, näyttelijä sanoo.

Scifi-komedian käsikirjoitus on vankien tekemä. Kuva: Jyväskylän kaupunginteatteri

Vankilateatteri rantautui nyt ensimmäistä kertaa Jyväskylään. Scifi-komedian ovat käsikirjoittaneet ja sen esittävät Jyväskylän vankilan vangit. Mukana on teatterin ammattilaisia sekä Taittuu ry:stä että Jyväskylän kaupunginteatterilta.

– Teatteriprojekti on ollut kokemuksena mielettömän hieno. Olen päässyt kehittämään itseäni, Laitinen kuvaa.

Samalla hän on todistanut isoja muutoksia muissa ryhmän jäsenissä, joista kaikki eivät ole esiintyneet lainkaan aiemmin.

– Jännitys on ihan järjettömän suurta ja esiintymiseen voi liittyä jopa häpeän tunteita. On ollut mahtava nähdä, että niitä on ruvennut pikkuhiljaa karisemaan pois.

Vangit eivät yleensä tuulettele onnistumisiaan vaan painavat ennemmin sellaiset tunteet piiloon. Laitinenkaan ei näytä helposti riemua vankilaympäristössä.

Teatterissa sekin on toisin. Tunteet saavat näkyä ja kuulua. Laitinen voi iloita omista ja toisten onnistumisista tai näyttää harmistuksensa.

– Täällä pystyy olemaan vähän enemmän oma itsensä kuin vankilassa. Ryhmähenki on aivan mieletön, kun olemme huomanneet, että täällä saa olla pikkuisen vapautuneemmin.

"Ihmisiä ne vangitkin ovat", sanoo ohjaaja

Teatteriohjaaja Antti Lattu soitti Hannele Martikaiselle varaosaliikkeen pihamaalta Äänekoskelta. Hän oli juuri lukenut Ylen jutun vankilateatteritoiminnasta.

Voisin olla hyvä tuossa, hän ajatteli ja esitteli itsensä Martikaiselle suurin piirtein näillä sanoilla.

Yhteistyö käynnistyi vähitellen.

Antti Lattu ohjaa vankilateatteria nyt synnyinkaupungissaan Jyväskylässä. Kuva: Isto Matias Janhunen / Yle

Lattu on kouluttanut kokemattomia teatterintekijöitä näyttelijöiksi pitkään, eikä perusteiden opettaminen ja ohjaaminen vangeille juuri eroa siitä. Vain arjen käytännöt kuten aikataulutukset poikkeavat vankilaprojekteissa, sillä vankila ympäristönä luo hommalle omat puitteensa ja rajansa.

– Itse työ on samanlaista minun kannaltani. Ihmisiä ne vangitkin ovat. Perusperiaatteeni teatterin tekemisessä on, että yritän viihdyttää itseäni sillä, mitä toisilla teetän.

Lattu ohjaa vankilateatteriproduktiota viidettä kertaa, nyt synnyinkaupungissaan.

Tuttuun tapaan näyttelijät ovat vaihtuneet matkan varrella.

– Joukko on nyt saatu kasaan ja heidän kanssaan on ehditty tehdä ihan kylliksi töitä. Minulla ei ole enää ohjaajana hirveän paljoa annettavaa tälle esitykselle, vaan alan pikkuhiljaa olla luovuttanut sen esiintyjien käteen, Lattu sanoo.

Vankilateatterin tulevaisuus on nyt auki

Tunnelma on vähän haikea. Taittuu ry:n sopimus Rikosseuraamuslaitoksen kanssa on katkolla ja vankilateatterin tulevaisuus auki. Yhdistys sai rahoituksen kilpailutuksen kautta, ja nyt viisi rahoitusvuotta ovat täynnä.

Hannele Martikainen suhtautuu tulevaan kuitenkin toiveikkaasti.

– Minulla on sellainen olo, että toiminta ei jää tähän, kun saamme rahoituksen taas kuntoon.

Neuromem-näytelmä nähdään Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 2.-4. maaliskuuta. Esitykset siirtyivät koronararajoitusten takia, sillä alun perin näytelmä oli tarkoitus nähdä helmikuussa. Kuva: Jyväskylän Kaupunginteatteri

Martikainen on tenhyt vankilateatteria vuodesta 2008. Työtä voi hänen mukaansa tehdä järkevästi, turvallisesti ja positiivisella tavalla.

– Olemme varmasti tasoittaneet tietä taiteilijoille vankilaan. Tähän ei tarvitse mitään kommervenkkejä vaan avoimuutta sekä halua tehdä yhdessä ja jakaa kokemuksia. Tarvitaan myös uskallusta katsoa kohti asioita, joita ei ole välttämättä aina helppoa katsoa.
_ Voit keskustella aiheesta 17.2. klo 23.00 saaakka._