Hyppää sisältöön

Aymanin toinen sota

Miltä tuntuu katsoa ja lukea uutisia pommituksista ja pakoon ryntäävistä ukrainalaisista, kun on itse kokenut saman? Ayman Saleh kertoo.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Hän muistaa sen hetken, kun mustat autot vyöryivät kaupunkiin. Mustat liput liehuvat, heillä oli kaikilla mustat vaatteet.

Ayman Saleh oli silloin 22-vuotias historian opiskelija Mosulin yliopistossa Irakissa.

Kävi ilmi, että hänen kaverillaan oli yhteyksiä ääriliike Isisiin. Ayman oli arvostellut terroristijärjestöä – ja se oli vaarallista.

Ayman kertoo ihmetelleensä, miksi yksi hänen kavereistaan ei koskaan reagoinut hänen puheisiinsa siitä, kuinka vihainen hän oli Isisin takia.

– Sitten toinen frendini sanoi, että tämä henkilö on yhteyksissä Isisiin. Hän sanoi minulle, että Ayman, hän tekee varmaan sinulle pahaa. Sinun täytyy lähteä pois.

Ayman meni kotiin. Kertoi isälleen, mitä oli tapahtunut.

– Seuraavana päivänä isäni sanoi, että sinun pitää lähteä.

Ayman kertoo, että samana päivänä, kun hän lähti maasta, talon oveen koputettiin ja kysyttiin, missä hän oli.

Oli kesäkuu 2015.

Ukrainalaiset tuovat mieleen, mitä itselle tapahtui

Ayman Saleh katsoo kotonaan erikoisuutislähetystä. Hän kertoo katsovansa uutisia vuorokauden ympäri, 24/7.

Ukrainaa pommitetaan. Pakolaisia lähtee matkaan kodeistaan.

Omat kokemukset ja muistot pyörivät mielessä.

Irakista Isisiä paennutta Ayman Salehia vaivaavat omat pelottavat kokemukset, kun hän näkee ukrainalaisten hädän. Kuva: Ronnie Holmberg / Yle

Ayman kertoo, että hänen on ollut vaikeaa päästä niistä eroon. Ne ovat mielessä joka päivä, kun katsoo televisiota tai selaa sosiaalista mediaa ja näkee Ukrainasta pakenevia.

– Kun näen heidän reppunsa ja laukkunsa, se herättää mieleeni sen, mitä minulle on tapahtunut menneisyydessä.

Ayman sanoo, että niin kuin hän itsekin, muutkin turvapaikanhakijat, kuten syyrialaiset ja afganistanilaiset, jotka ovat tulleet Suomeen, tietävät, millaista on hakea rauhaa.

– Sotaa ei kukaan toivo, eikä kukaan ei halua kokea sitä uudestaan.

Ayman on ajatellut ukrainalaisia, jotka joutuvat jättämään kotinsa. Hän toistaa puheissaan useasti, kuinka vaikeaa muuttaminen on omasta maasta, jonne on rakentanut perheen ja elämän, ja kun yhtäkkiä on pakko lähteä.

– Toiseen maahan muuttaminen on todella vaikeaa. On pakko hakea turvapaikkaa. On pakko saada rauha.

Hän sanoo painokkaasti, että ukrainalaisten pitää nyt saada turvapaikka ja hyvä elämä.

Kuuntele psykologi, psykoterapeutti Ferdinand Garoffin neuvot siitä, miten pakolaisiin voi suhtautua, jos itseäkin ahdistaa. Garoff työskentelee Diakonissalaitoksen traumaterapiayksikössä:

Ayman muistaa omasta pakomatkastaan erityisesti epävarmuuden siitä, kuinka pitkään tilanne kestää. Hän muistaa miettineensä, kestääkö tilanne kotimaassa pari viikkoa, vuoden – vai pidempään.

Historioitsijasta lähihoitajaksi

Aymanin matka taittui Turkin ja Kreikan kautta autolla, junalla, kävellen – lopulta Suomen Kemiin.

Hän asui puolitoista vuotta vastaanottokeskuksessa.

– Se oli todella eri maailma. Aurinko ei laskenut helposti. Sitten tuli talvi, joka oli Kemissä pimeä ja kylmä.

Sopeutuminen oli vaikeaa ja yksinäistä, koska hän ei tuntenut Suomessa ketään.

Hän olisi halunnut suorittaa myös Suomessa maisterin opinnot, mutta se ei onnistunut, koska hän ei osannut suomea.

Ayman joutui opettelemaan suomen kielen alusta lähtien.

Hän sanoo ymmärtävänsä, miltä ukrainalaisista nyt tuntuu. Hän tietää kokemuksesta, miten vaikeaa on aloittaa uudessa maassa elämä uudelleen.

– Heidänkin pitää aloittaa ihan nollasta. Se on todella vaikeaa.

Pakomatkalla Ayman Salehilla oli mukanaan vain pieni olkalaukku. Siinä hän kantoi valokuva-albumia, jossa on kuvia hänen vanhemmistaan, valmistujaisjuhlista sekä opiskelukavereistaan, joista moni on kuollut Irakissa. Kuva: Ronnie Holmberg / Yle

Ayman halusi opiskella sellaisen ammatin, josta on Suomelle hyötyä. Nyt hän on lähihoitaja.

Hän tekee töitä helsinkiläisessä sairaalassa: Kolme yövuoroa, kolme vapaata. Kolme yötä, kolme vapaata.

Rytmi sopii hänelle, sillä se mahdollistaa oman perheen kanssa olemisen.

Mitä jos Venäjä hyökkää uuteen kotimaahan, Suomeen?

Irakiin Ayman Saleh ei aio palata.

Hän on nyt 30-vuotias. Hänellä on vaimo ja pieni lapsi. Elämä on hyvää. Hän on saanut myös Suomen kansalaisuuden.

– Kerran isäni soitti ja sanoi, että meillä on ikävä sinua ja haluatko palata joskus kotimaahan. Sanoin hänelle, että en, olen kokenut sen jo ja elänyt siellä jo.

Ayman latelee hengästyttävän luettelon siitä, mitä kaikkea hän ehti kokea entisessä kotimaassaan.

– Kun synnyin, Saddam Hussein hallitsi Kuwaitissa. Sen jälkeen Amerikka asetti pakotteet. Sitten al-Qaida tuli kotimaahamme.

Luettelo jatkuu: tuli Taliban, sisällissota, lopulta Isis.

Se riittää, hän sanoo tuskastuneena.

– Minun on pakko saada lapsilleni hyvä elämä. Perheeni on pakko saada hyvä elämä. En mene takaisin omaan kotimaahani. Minun on pakko elää nyt täällä. Sitä toivon ja haluan.

Ayman pelkää, että nyt myös uuteen kotimaahan voi tulla sota. Että Venäjä voi hyökätä myös Suomeen.

– En toivo enkä halua sitä, mutta on vaikea arvata, mihin ollaan menossa.

Mutta tänä iltana Ayman menee vaimonsa ja pienen lapsensa kanssa ravintolaan syömään.

Huomenna hän menee taas töihin.

Ayman Saleh sanoo, että hänellä on nyt hyvä elämä. Hän on saanut hiljattain Suomen kansalaisuuden. Kuva: Ronnie Holmberg / Yle

Kuuntele, miksi Ukrainan pakolaiset eroavat Diakonissalaitoksen psykologin, psykoterapeutti Ferdinand Garoffin mielestä Suomeen aiemmin tulleista pakolaisista tai turvapaikanhakijoista:

Voit keskustella aiheesta torstaihin 10. maaliskuuta kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi: