Viime viikon lopulla presidentti Sauli Niinistö saapui Washingtoniin salamannopeasti järjestyneelle vierailulle. Tällä viikolla Yhdysvaltoihin matkustaneen puolustusministerin Antti Kaikkosen vierailua oli suunniteltu pidempään, mutta Washingtonin turvallisuuspiireissä molemmat vierailut ovat kiinnittäneet paljon huomiota.
– Minä ja muut entiset virkamiehet epäilemme, että Natosta keskusteltiin, sanoo entinen Nato-virkamies Leo Michel Ylelle.
Michel on yksi niistä Washingtonin turvallisuuspolitiikan ammattilaisista, jotka seuraavat Suomen turvallisuuspoliittista keskustelua erityisen tarkkaan. Hän on työskennellyt muun muassa Yhdysvaltain Nato-osaston johtajana, tiedustelupalvelu CIA:n analyytikkona ja sittemmin myös Suomen Ulkopoliittiselle instituutille.
Michelin mukaan Suomen ja Yhdysvaltain poliittisella johdolla riittää toistaiseksi keskusteltavaa maiden välisestä syvenevästä yhteistyöstä. Eikä Natosta keskusteleminen tarkoita, että Suomi olisi vielä varsinaisesti aloittanut Nato-prosessin.
Kyseessä on askel kohti Natoa, muttei harppaus, Michel arvioi.
– Ei ole kysymystäkään, etteikö kahdenvälinen yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa syventäisi yhteisymmärrystä – ja se on tärkeä osa valmistautumista neuvotteluun. Mutta kyseessä on liittouma, jossa kaikkien liittolaisten pitää työskennellä Suomen kanssa ja ymmärtää mitä Suomi voisi tuoda liittoumaan, Michel sanoo.
Michel on seurannut Yhdysvaltain virkamieskoneistossa Nato-neuvotteluita läpi 1990-luvun. Hän muistuttaa, että prosessissa on useita aikaa vieviä vaiheita.
Ne menevät suunnilleen näin: kun poliittinen johto on päättänyt että Suomi harkitsee jäsenyyttä, Nato voi yhdessä päättää kutsusta Nato-neuvotteluihin. Sen jälkeen suomalaiset ja Nato-edustajat aloittavat neuvottelut. Prosessin päätteeksi Nato kysyy jälleen, haluatteko liittyä. Sen jälkeen kaikkien Nato-maiden pitää ratifioida jäsenyys, jonka jälkeen sitä tarjotaan Suomelle.
– Tähän ei ole mitään oikotietä, vaikka prosessia voidaan vauhdittaa, Michel sanoo.
– Arvaukseni on, että neuvotteluita voidaan vauhdittaa alle vuoteen, mutta liittyminen ei tapahdu käden käänteessä.
Suomessa paljon puhuttanut spekulointi Yhdysvaltojen suorista turvatakuista Suomelle on Washingtonista katsottuna hyvin epärealistista. Kahdenvälisten turvatakuiden antaminen ei kuulu Yhdysvaltain politiikkaan.
Myös Michel tyrmää idean. Hänen mukaansa se heikentäisi Natoa, ja muut maat saattaisivat alkaa vaatia takuita Yhdysvalloilta liittouman ohi.
Yhtäläisyyksiä Suomen ja Baltian maiden välillä
Suomi on ollut vuodesta 1994 Naton kumppanimaa niin kutsutun Naton rauhankumppanuusohjelman kautta.
Naton laajenemisen historiaa tutkineen Mary Sarotten mukaan rauhankumppanuusohjelma syntyi aikanaan Naton sisäisen väännön seurauksena.
Osa Nato-maista halusi laajentaa sotilasliittoa ottamalla useita maita mukaan yhdellä kertaa, mutta vain kerran. Esimerkiksi Britannia uskoi, että kerralla tapahtuva laajentuminen olisi ärsyttänyt Venäjää mahdollisimman vähän.
Yhdysvallat suosi taktiikkaa, jossa monelle maalle tarjotaan mahdollisuutta kumppanuuteen, joka voi johtaa jäsenyyteen. Yhdysvallat halusi myös pitää Naton oven avoinna kaikille halukkaille tulevaisuudessakin. Silloinen presidentti Bill Clinton uskoi, että se ei olisi Venäjälle niin uhkaavaa kuin nopeasti tapahtuva laajeneminen.
Myös Puola, Tšekki, ja Baltian maat olivat ensin Naton rauhankumppaneita. Sarotten mukaan ensimmäinen Tšetšenian sota sai entiset neuvostoblokin maat kiirehtimään jäsenyyttään.
– Venäjän hyökkäys Tšetšeniaan oli hyvin väkivaltainen. Se sai Keski- ja Itä-Euroopan maat sanomaan, että hetkinen, emme ole tyytyväisiä vain kumppanuuteen, haluamme täysiksi jäseniksi, Sarotte kertoo.
Hän sanoo pelkäävänsä, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan saattaa olla yhtä väkivaltainen kuin ensimmäinen Tšetšenian sota oli.
Samalla tavalla kuin 1990-luvulla Baltian maiden ja Puolan kohdalla, Venäjän hyökkäys on aiheuttanut Suomessa voimistuvaa kiinnostusta Natoa kohtaan.
– (Presidentti Vladimir) Putinin hyökkäys Ukrainaan on näyttänyt todellisen uhan, joten uusille Nato-jäsenille löytyisi tukea. Varsinkin, kun Baltian maat ovat jo jäseniä, Sarotte sanoo.
Hänen mukaansa Suomen liittyminen lisäisi sotilasliiton strategista syvyyttä ja olisi merkittävää Baltian puolustamisen kannalta.
Lue lisää:
Tästä voit lukea tuoreimmat uutiset Ukrainasta