Hyppää sisältöön

Huippuampujan hullu vuosi

Ampuja Cristian Frimanille koronavuosi 2021 oli raskasta aikaa. Meni terveys, ura, tulot ja yöunetkin. “Olen kerran päässyt huipulle – miksi en pääsisi uudestaankin”, hän sanoo nyt, vajaa vuosi loukkaantumisen jälkeen.

Vaikeinta oli odottaminen.

Kesän alussa kilpailukausi oli alkamassa eikä Cristian Friman pystynyt harjoittelemaan rikkoutuneella nilkallaan. Leikkausajankohdasta ei ollut vielä tietoa – ei edes siitä, kuuluiko hän ykkösprioriteettiin vai kiireettömiin.

Espoolainen Friman oli yksi tilastomerkinnöistä. Erikoissairaanhoidon kiireettömään hoitoon jonotti toukokuussa 31 400 ihmistä, joulukuussa heitä oli jo yli 45 000. Syynä jonoihin oli koronan aiheuttama hoitovelka.

Frimanin nilkka leikattiin ennen joulua liki seitsemän kuukautta loukkaantumisen jälkeen. Moni jonotti paljon pidempäänkin.

Nuorella urheilijalla on takanaan raskas vuosi ja edessään hidas toipuminen. Vuosi on tuonut hänen elämäänsä myös uusia asioita.

Cristian Friman kertoo tunnelmistaan loukkaantumisen jälkeen. Video: Jari Kovalainen / Yle

Kiireetön tapaus?

Friman loukkasi nilkkansa armeijan sotaharjoituksissa viime vuoden toukokuussa. Hän palveli puolustusvoimien urheilukoulussa.

– Meillä pääsi vihollinen liian lähelle ja piti mennä nopeasti alta pois. Valitettavasti jalka jäi koloon, kun lähdettiin suota ylittämään raskaiden kantamusten kanssa. Kolmesta jänteestä puolitoista meni hajalle, Cristian Friman kertoo.

HUSin päätös tuli vasta syksyllä. Frimanin leikkaus luokiteltiin kiireettömäksi. Se oli pettymys.

– HUSin mukaan urheilu ei ole ammatti, Friman arvelee.

Ammattiurheilijan määritelmä ei ole täysin selkeä. Olympiakomitean mukaan ammattiurheilu on elämänvaihe, jolloin urheilija keskittyy päätoimisesti urheiluun ja saa olympiakomitean tukea.

Leikkaukseen meneminen yksityiselle olisi tullut liian kalliiksi. Ampumaurheilijaliiton vakuutus ei olisi korvannut sitä.

– Cristianilla on vapaa-ajan tapaturmavakuutus, mutta koska nilkka taittui armeijan palveluksessa, siitäkään ei ollut apua. Armeija puolestaan lähettää varusmiehen yleiseen terveydenhoitoon, vaikka kyse olisi huippu-urheilijasta, valmentajaisä Mikael Friman kertoo.

Cristian Friman harjoittelee valmentajaisänsä Mikael Frimanin kanssa Espoon Tapiolassa. Kuva: Tiina Jutila / Yle

"Hän on työtön ja tuloton 22-vuotias maailmanmestari"

Kesällä Cristian Friman yritti harjoitella ja kilpailla risan nilkkansa kanssa mutta huonolla menestyksellä. Hän ei pystynyt uusimaan olympialajin, miesten täysottelun Suomen mestaruutta. Hänellä oli jo plakkarissaan kolme voittoa lajissa.

– Menetin asemani miesten A-maajoukkueessa, jossa olin ollut neljä vuotta, hän kertoo.

Friman menetti myös paljon muuta: olympiatuen, lajiliiton tuen sekä urheilija-apurahan. Apuraha hänellä on ollut vuodesta 2018 lähtien. Häntä ei hyväksytty myöskään B-maajoukkueeseen, kuten usein vastaavissa tilanteissa tehdään.

– Minut heitettiin syrjään kuin vanha tiskirätti, hän hymähtää.

Friman oli kuvitellut, että urheilun julkiset toimijat tukisivat pitkäjänteistä työtä ja päämäärätietoista urheilijaa. Hänellähän oli plakkarissaan menestystä – maailmanmestaruuskin – ja tähtäimessä Tokion olympialaiset 2021 ja varsinkin Pariisi 2024.

Toisin kävi. Loukkaantuminen vei kaiken. Huonolla hetkellä tukijoita ei riittänytkään.

Valmentajaisä Mikael Friman puhuu poikaansa kiivaammin:

– Hän on nyt 22-vuotias työtön ja tuloton maailmanmestari! Se on resurssien haaskausta. Häneen on satsattu merkittävä määrä myös yhteiskunnan rahaa, jota on saatu Veikkaukselta, ampumaurheiluliitolta ja olympiakomitealta. Julkiset tahot toimivat näköjään vuoden aikajänteellä, ei olympiadin.

Kolme yksityistä sponsoria jäi sentään tukemaan urheilijaa.

Cristian Friman opiskelee sähkö- ja automaatioasentajaksi Espoon Leppävaaran Omniassa Kuva: Jari Kovalainen / Yle

Opiskelu toi muuta ajateltavaa

Elokuussa, muutama kuukausi loukkaantumisen jälkeen Cristian päätti lähteä opiskelemaan sähköasentajaksi Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omniaan.

Leikkausajankohdasta ei ollut vielä varmuutta. Piti myös pysähtyä pohtimaan, miten voisi elättää itsensä.

– Olen tottunut ammattiurheilijana treenaamaan päivittäin. Kun se vietiin, niin eihän siinä jää kovin paljon tekemistä. Oli se henkisesti raskasta, hän myöntää.

Opiskelu sujui hyvin. Lähes joka päivä hän oppi uutta.

– Olen ollut todella tyytyväinen opintoihin. Sain muuta ajateltavaa.

Cristian Friman kuntouttaa jalkaansa kuntosalilla Espoossa. Kuva: Jari Kovalainen / Yle

Vihdoinkin kirurgin pöydälle

Joulukuussa jalka vihdoin leikattiin. Jänteet korjattiin ja nilkan asentoa säädettiin. Kantaluuta siirrettiin viisi millimetriä ulospäin, jotta rikkoutuminen ei toistuisi.

Odottaminen kuitenkin jatkui. Hän joutui makaamaan viikkoja kipsi jalassaan. Se oli totaalipysähdys urheilijalle.

Psykologisen valmentajan mielestä Cristian on rationaalisuuden perikuva. Hän on aina valmis miettimään järkevimmät ratkaisut eteen tuleviin ongelmiin.

Leikkauksen jälkeiset viikot olivat kuitenkin vaikeita liikkuvalle ja toimeliaalle ihmiselle. Meni yöunet, ja elämä keskittyi tietokoneen ruutuun.

Päivärytmi heitti häränpyllyä. Hän nukahti aamukolmelta ja heräsi iltapäivällä. Ja kas, päivä olikin jo ohi. Se oli hänelle vierasta elämää.

– Jotkut sanovat, että parhaat jutut löytyvät somesta yöllä kello yksi. Ei pidä kyllä paikkaansa, hän hymähtää.

Cristian Friman otti ensituntumaa ampumiseen. Jalka ei vielä kestä seisomista pitkään. Kuva: Tiina Jutila / Yle

Pienin askelin kohti unelmaa

Eletään maaliskuuta 2022.

Cristian Friman tekee säännöllisesti nilkan kestävyyttä ja palautumista tukevia harjoituksia Omnian urheiluvalmentajan Reino Kärkkäisen ohjauksessa. Myös Peijaksen sairaalan fysioterapeutti on antanut ohjeita kuntoutukseen.

Kipsi poistettiin tammikuun lopussa.

– Pystyn kävelemään, mutta jos pitkään seison jalan päällä, se ei tee hyvää nilkalle.

Opinnot jatkuvat. Työharjoitteluun hän menee sitten, kun nilkka kestää takuuvarmasti työmaalla. Ehkä jo kevään korvalla.

Vielä ei ole lajiharjoittelun aika.

– En lähde pelaaminen mitään riskipeliä. Parempi kuntouttaa jalka ensin ja tehdä hyvät valmistavat treenit. Kyseessä on kuitenkin loppuelämä.

Friman aikoo lähteä luomaan uraansa uudelleen pala palalta. Tavoitteena on edelleen olympiavoitto.

– Minulla on taitoa ja kokemusta – eivät ne ole minnekään kadonneet. Olen kerran jo päässyt huipulle, miksi en pääsisi uudestaankin.

Cristian Friman pääsi ampumaradalle ensi kertaa 6-vuotiaana isänsä vanavedessä. Heti ensimmäisellä kerralla syttyi palo ammuntaan. "Keskittyminen. Siitä nautin. Kaikki on kiinni itsestä, ei kenestäkään muusta." Kuva: Tiina Jutila / Yle