Hyppää sisältöön

Marjo Vihavainen ja Ville Palkinen sukeltavat historiaan ulkoiluttamalla vanhoja matkailumerkkejä – yksi on selvää: Suomi on vesitornien maa

Harrastus on opettanut, että Suomi on vesitornien maa ja että vaihtoehtoisten reittien varsilta löytyy erinomaisia ravintoloita.

Suomen neito on seissyt Tampereen Hämeensillalla vuodesta 1929. Myöhempinä vuosikymmeninä neito on ikuistettu myös kankaiseen matkailumerkkiin, joita Ville Palkinen ja Marjo Vihavainen keräilevät. Kuva: Anna Sirén / Yle

Marjo Vihavainen ja Ville Palkinen kävelevät kotikaupunkinsa Tampereen keskustassa ja tiiraavat Hämeensillan pylväillä seisovan patsasnelikon ainoan naispuolisen suuntaan. Nyt etsitään sopivaa kuvakulmaa.

Wäinö Aaltosen veistämä Suomen neito saa pian poseerata pariskunnan kameralle, tosin taustalla. Kuvan etualalle nostetaan tärkein: vanha matkailumerkki, johon samainen patsas on kuvattu vuosikymmeniä sitten.

Vihavainen ja Palkinen keräävät vanhoja matkamuistoiksi valmistettuja kangasmerkkejä. Kansioon piilottamisen sijasta pariskunta ulkoiluttaa merkit kohteessa ja kuvaa ne yhteiselle Instagram-tililleen (siirryt toiseen palveluun).

– Kun saamme uuden merkin, lähdemme aina ensin hahmottelemaan paikkakuntaa ja sitten sitä, onko merkissä kuvattu kohde vielä olemassa, Marjo Vihavainen kertoo.

Vanhat matkailumerkit kuvataan kohteessa. “Erityisen iloiseksi tässä tekee se, että merkeillä tehdään jotain eikä vain lepuuteta kansiossa. Projektin myötä ne pääsevät syntylähteilleen”, Marjo Vihavainen sanoo. Kuva: Anna Sirén / Yle

Merkkiharrastus tarjoaa keräilijöille myös salapoliisityötä. Yksityiskohtia tutkailemalla saattaa selvitä esimerkiksi kuvan valmistumisvuosi. Ville Palkinen esittelee toista Tampere-aiheista merkkiä, johon on kuvattu muun muassa Särkänniemen planetaario.

– Näsinneulaa ei varmaankaan ole vielä merkin ilmestyessä rakennettu. Tuntuisi oudolta, että kuvassa olisi pelkkä planetaario, jos torni kerran seisoisi jo vieressä.

Merkin voi siis ajoittaa vuosille 1969–1970, jotka planetaario sai hallita mäennyppylää yksin ennen kuin Näsinneula kohosi sen viereen vuonna 1971.

Yksi tämän merkin tamperelaismaisemista löytyy Keskustorilta. Kuvassa näkyvät vanhan kirkon tapuli ja Tampereen teatteri. Taiteilija on piirtänyt niiden väliin myös Tuomiokirkon tornin, joka nykyään jää puiden taakse. Kuva: Anna Sirén / Yle

Helppo ja halpa matkamuisto

Näsinneulaton Tampere-merkki on oman taiteenlajinsa kultakauden tuotos. Matkailun historiaa tutkiva Mikko Manka Tampereen yliopistosta kertoo, että mainintoja merkeistä löytyy jo 1940-luvun lehdistä, mutta niiden varsinaista huippuaikaa olivat 1950–1970-luvut.

Matkamuistot ovat kehittyneet rinnakkain matkailun yleistymisen kanssa, ja Suomessa nostetta vauhdittivat Helsingin olympiakisat vuonna 1952.

– Koko Suomessa oli kovat odotukset matkailulle etenkin olympiakesän suhteen, Manka kertoo.

Kankaiset merkit olivat aikoinaan yksi yleisimmistä matkamuistoista, ja niitä tuotiin niin ulkomaan kuin kotimaan matkoilta. Suomessa merkkejä painoivat paikkakuntien lisäksi esimerkiksi leirintäalueet.

– Matkailumerkit olivat helppoja ja halpoja tuomisia. Myöhemmin muotiin tulleet auton ikkunoihin liimattavat tarrat ovat samaa jatkumoa.

Vesitornipaikkakuntien klassikko on Lappeenranta. Tuntuu, ettei siellä merkkien laatijoiden mielestä juuri muuta ole ollutkaan.

Ville Palkinen

Merkki repun kyljessä tai tarra auton ikkunassa kertovat muille, että jossain on oltu. Nykyään sosiaalisen median kuvavirta tekee sen, minkä konkreettiset muistoesineet menneinä vuosikymmeninä.

Kyse on Mikko Mankan mukaan samasta asiasta, matkamuistokulttuurin olennaisesta puolesta.

– Muisto on sekä itselle että toisille.

Suomi on vesitornien maa

Marjo Vihavaisen ja Ville Palkisen kokoelmassa vanhoja matkailumerkkejä on useampi sata. Merkkien hankkiminen on ollut vaivatonta.

– Nykyaikana on niin helppo ryhtyä keräilijäksi. Sen kun ostaa jonkun elämäntyön netistä, Ville Palkinen sanoo.

Merkkejä on kertynyt jo kolminumeroinen määrä. Marjo Vihavainen on graafikko, ja häntä matkailumerkit kiinnostavat myös taiteenlajina. “Eri tekijöillä on selkeästi oma kädenjälki. Näkee, että joku on kiertänyt esimerkiksi Pohjanmaan kunnat ja tehnyt merkkien sarjan. Matkailumerkit ovat kiinnostavia myös graafisessa mielessä.” Kuva: Ville Palkinen ja Marjo Vihavainen

Monilla suomalaispaikkakunnilla nähtävyyksistä on painettu eri aikoina useita merkkejä.

– On hauska vertailla, mitä minäkin aikana on päätetty kuvata. Onko se aina se sama kirkko, vai onko tapahtunut merkittävä arkkitehtoninen lisäys ja paikkakunnalle onkin saatu vesitorni, Marjo Vihavainen virnistää.

Jos jokin asia on merkkiharrastajille käynyt selväksi niin se, että Suomessa vesitorneja on todella osattu arvostaa. Jos paikkakunnalta löytyy vesitorni, sen pääsy matkailumerkkiin on ollut suorastaan itsestäänselvyys.

– Vesitornipaikkakuntien klassikko on Lappeenranta. Tuntuu, ettei siellä merkkien laatijoiden mielestä juuri muuta ole ollutkaan. Toinen on Jyväskylä, Ville Palkinen kertoo.

Tyyli ja esimerkiksi käytettyjen värien kirjo vaihtelevat eri aikojen matkailumerkeissä. Kuva: Anna Sirén / Yle

Uutta virettä kotimaanmatkailuun

Tällä kertaa ollaan kotikaupungissa, ja kuvat sekä Hämeensillalta että Keskustorilta saa helposti. Kauempana sijaitsevien merkkikohteiden ikuistamiseksi pariskunta on valmis tekemään mutkia matkoillaan.

Harrastus onkin tuonut kotimaanmatkailuun uutta sisältöä.

– Joka vuosi tulee käytyä Hailuodossa Oulun edustalla, ja on melko tylsää kyytiä körötellä suorinta tietä. Aikaisemmin bongailimme matkan varrelta vaivaisukkoja, ja nyt käymme sitten matkailumerkkien kohteissa, Ville Palkinen kuvailee.

Ville Palkinen ja Marjo Vihavainen haaveilevat kokoavansa merkeistä kiertävän näyttelyn. Kuva: Anna Sirén / Yle
Kuuntele Ville Palkisen ja Marjo Vihavaisen haastattelu

Siellä täällä Suomen teiden varsilla näkyy hannunvaakunoita, eli ristikkosymboleja, jotka osoittavat lähellä sijaitsevan matkailunähtävyyden. Harva tulee kääntyneeksi niiden kohdalla – ellei mukana satu olemaan merkki, joka täytyy viedä syntysijoilleen.

– Kokkolassa kävimme katsomassa urheiluhallin lisäksi Halkokarin kahakan muistomerkkiä. Samalla saimme hyvää ruokaa ja matkailutoimistosta erittäin hyvää palvelua, Ville Palkinen muistelee.

Merkin kuvaamisessa on oma hupinsa, mutta erityisen paljon pariskunta iloitseekin juuri oheislöydöistä kuvausmatkoillaan.

– Harrastus tuo mukanaan paljon muutakin. Tulee esimerkiksi syötyä muuallakin kuin ABC-Suomessa, Marjo Vihavainen sanoo.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit kommentoida tiistaihin kello 23:een.

.
.