Hyppää sisältöön
Mielipide
Huoltovarmuus

Lauri Kontron kolumni: Kriisi testaa yhteiskuntamme toimintavarmuuden

Ukrainan sota koskettaa myös jokaista suomalaista. Suomi on saari ja olemme riippuvaisia kansainvälisestä kaupasta. Huoltovarmuus on nyt päivän sana, kirjoittaa Kontro.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli odottamaton tapahtuma. Vaikka sodan merkit olivat ilmassa, harva uskoi, että tällainen brutaali, järjetön hyökkäys toisen maan kimppuun voisi Euroopassa olla mahdollista. Huonoin vaihtoehto kuitenkin tapahtui. Koko Euroopan järjestykseltä hävisi yhdessä yössä pohja pois.

Kun tapahtuu paljon odottamatonta, odotetaan, että tapahtuisi lisää odottamatonta. Näin filosofoi (siirryt toiseen palveluun) filosofipresidenttimme Mauno Koivisto. Olemme tottuneet tasaiseen elämänmenoon, jossa useimmat asiat ovat turvattuja. Äkilliset suuret muutokset saavat meidät varuilleen; on mahdollista, että asiat muuttuvat vielä lisää.

Olemme rakentaneet hienon yhteiskunnan, jossa asiat toimivat hyvin. Kriisi muuttaa katsantokannan. Huomaamme, että yhteiskuntamme on toimiva mutta haavoittuva. Huipputekniikkaan nojaava järjestelmä on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Elämä voi mennä sekaisin, vaikka yhtään luotia ei ammuttaisi. Televisio- ja radiokanavat voidaan pimentää kyberiskulla, puhelimet voidaan mykistää, kaupunkien vesi- ja energiahuolto voidaan katkaista, junat voidaan pysäyttää asemille, pankkien toiminta voidaan estää. Eikä tähän tarvita armeijan divisioonia. Muutama hakkeri jossakin kaukana pystyy sen tekemään.

Olemme riippuvaisia kansainvälisestä kaupasta, siitä, että tavara tulee ja menee.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on pannut myös suomalaiset mietteliäiksi. Onko oma henkilökohtainen kriisinsietokykymme, siis huoltovarmuutemme kunnossa? Vaikka emme joutuisi sotaan, miten toimimme, jos öljykauppa takkuaa eikä bensaa saa edes rahalla? Tai jos kaupasta ei löydy leipää, kun viljamarkkinat ovat sekaisin. Tai mistä löytyy lääkkeitä, jos tuttu apteekki myy eioota? Jo koronapandemia osoitti, että huoltovarmuus on tärkeä asia.

Suomi on saari, meidän henkireikämme on Itämeri. Jos laivat eivät kulje, hyllyt tyhjenevät täällä nopeasti. Olemme riippuvaisia kansainvälisestä kaupasta, siitä, että tavara tulee ja menee.

Kriisinsietokyky tarkoittaa valmiutta kestää huonoja aikoja ja kriisejä. On esimerkiksi pysyttävä estämään ulkopuoliset tunkeutumiset tietoverkkoihin. On oltava varmuusvarastoja, joista voidaan ammentaa, jos tavara ei kulje. On oltava omaehtoista kansalaisyhteiskunnan aktiivisuutta ja yhteishenkeä kestää murrosvaiheita.

Suomi on varautunut myös sotilaallisiin kriiseihin.

Ukrainan sota on osoittanut, että kriisinsietokyky tarkoittaa myös valmiutta puolustaa omaa maata aseellisesti. Niin ikävää kuin se onkin, rauhaa ei voida turvata paljain käsin. Tässä suhteessa Suomen asiat ovat kuitenkin hyvin. Onneksi.

Euroopassa alkoi vahva aseidenriisunta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Useimmat Nato-maat ja puolueeton naapurimme Ruotsi leikkasivat puolustusmenojaan. Suomi valitsi silloin toisen tien. Vaikka maassa oli lama, Suomi osti uusia lentokoneita, tykkejä, ohjuksia, laivoja ja muuta kalustoa – ja säilytti yleisen asevelvollisuuden. Nyt meillä on yhdet Euroopan parhaista puolustusvoimista, sopivan kokoiset ja ennen muuta tehokkaat. Vaikka poliitikkojamme haukutaan milloin mistäkin, on rehellistä tunnustaa, että 1990-luvun alussa tehtiin oikeita ratkaisuja, kun armeijaa ryhdyttiin varustamaan. Nyt sama linja jatkuu: Suomi uusii Hornetit uudempiin hävittäjiin.

Ilman näitä ratkaisuja tilanteemme voisi olla paljon huonompi kuin mikä se nyt on. Suomi on varautunut myös sotilaallisiin kriiseihin. Vapaa on vain maa, joka pystyy itse päättämään politiikastaan, ja Suomi nimenomaan pystyy.

Mannerheimin kerrotaan sanoneen kerran, että sota on kuin hotelli Europeiskajan baari Pietarissa. Kukaan ei sinne oikeastaan ole koskaan menossa, mutta aina sinne vain jotenkin joudutaan. Vanha tsaarin upseeri (siirryt toiseen palveluun) tiesi, mitä puhui. Yksi itsevaltias voi tehdä hirvittävän virheen ja aiheuttaa suursodan.

Harva haluaa kriisejä, mutta jokainen voi joutua niihin. Tärkeätä on tietää, että kriiseistä myös selvitään, ja sitä paremmin, mitä paremmin niihin on etukäteen varautunut.

Historiankirjoissa tätä tosiasioiden tunnustamista kutsutaan reaalipolitiikaksi. Tämä aika on osoittanut, että reaalipolitiikkaa edelleen tarvitaan eikä se ole mihinkään häviämässä.

Lauri Kontro

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Kolumnista voi keskustella 17.3. klo 23.00 saakka.

.
.